Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

perjantai 29. toukokuuta 2009

Smoky Mountain

Ajoin äsken kunnon setin - vein kajakkikouluttajat Smoky Mountainille missä on kunnon vuoripuro, tai Suomen mittapuussa se kyllä oli jo joki - jossa jampat uusivat kajakki/koskenlasku-kouluttajakorttinsa. Sinne oli matkaa jotain 70 mailia ja viimeiset 5 kiemurtelevaa vuoristotietä, sorapohjaista, toisella puolella vuorenseinämä ja toisella komea pudotus. Eli yhteensä about 140 mailia. Jos ei paluumatkalla olisi ollut tietöitä I-26:lla jotka aiheutti ihan karmeen ruuhkan, olisi matka ollut puhdasta juhlaa. Komeita maisemia jne. Pikkaisen eri juttu ajella tolla Dodge Grand Caravanerilla kuin Saabilla...

Lisää kouluttajiakin on saapunut ja nyt alkaa naiskauneuttakin olla mukavasti - muitakin kuin vain Joy. Rakkautemme olikin kovin yksipuolista ja lyhytaikaista. Katsotaan mitä tapahtuu viikonlopun aikana, tein jo tuttavuutta tänään venäläismimmien kanssa, ihan vanhan kunnon YYA-sopimuksen hengessä!

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Bileet!

Wooh! Keskiviikko. Aamupäivä meni iloisesti pelkääjän paikalla - opin reitin Ashevillen lentokentälle ja retkeilykaupat Ashevillen ympäristöstä. Eli käytännössä nelisen tuntia tyhjäntoimittamista. Ja tästä vielä maksetaan palkkaa - sentään paskaa sellaista.

Lounaan jälkeen olikin sitten hommaa. Toimistopäällikkö komensi siivoamaan maalitahroja toimiston käytävältä. Huhkin tunnin ajan taltan kanssa nirskuttamassa maalia irti, ilman merkittävää tulosta ennenkuin neiti tuli tarkastamaan tilannetta ja totesi ettei moinen meno vetele. Käski mennä hakemaan kaupasta jotain kunnon myrkkyä jolla maalit irtoaa. No, otin samalla kirjekuoret mukaan ja lähdin ensimmäiselle ajolleni. Kaikki sujui hyvin siihen asti kunnes hoksasin takakontin olevan pullollaan kirjalaatikoita ja kyseisen neitokaisen aikaisemmin puhuneen jotain kirjojen luovuttamisesta hyväntekeväisyyteen tai jotain. Joten reippaana poikana ajoin Hendersonvillen kirjastoon ja roudasin kaikki 12 laatikkoa kirjaluovutusboksin päälle. Tyytyväisenä palasin leirille...

...jossa Allison (eli toimistopäällikkö) sai kohtauksen - kirjat olivat menossa aivan toiseen paikkaan, eivät suinkaan kirjastoon. Hyppäsin takaisin auton rattiin ja hurjastelin tuulispäänä takaisin kirjastoon. Kirjatädit olivat ymmärtäväisiä ja sain "varastaa" laatikot takaisin. No good deed goes unpunished, kuten maailmalla sanotaan. Että otti päähän. Onneksi oli nikotiinipurkkaa.

Päivällisspagetin jälkeen ajattelin hipsiä kämpille lepuuttamaan kun kämppikset informoivat että Wilderness First Responder -kurssi on hyväksytysti suoritettu ja jengi on lähdössä kaupungille sitä juhlimaan. Sehän tarkoitti että Karvisen poika paineli suihkuun ja vaihtoi puhdasta päälle. Tilataksi roudasi jengin (~20 henkeä) El Paso nimiseen raflaan jossa syötiin vähän sipsejä ja enimmäkseen keskityttiin olennaiseen. Sain pitkästä aikaa Sour Applen kunnollisena - eli 2cl votkaa, 4cl Sour Applea ja loppu lasi täyteen Spritea. Että oli hyvää. Totesin myös pystyväni seisomaan terassilla tupakoitsijoiden kanssa, kunhan vain jauhan sitä hemmetin purkkaa. Oo-rah.

Loppuilta sitten sujuikin samaan malliin. Fiksut lähtivät ensimmäisellä autolla pois (Taylor oli lupautunut kuskiksi ja pysyi ajokunnossa, ihana nainen), valitettavasti samalla kyydillä karkasi elämäni rakkaus, Joy, Australiasta. Huoh, aivan jumalainen naaras. Blondi, pystyt terhakkaat rinnat, pitkät hiukset ja sääret, siniset silmät, kaunis hymy. Mä olen niin rakastunut. Parasta on että Ilo on töissä toimistossa joten pääsen flirttailemaan sen kanssa päivittäin. Jokatapauksessa, me muut kuljettiin Mustaan Ruusuun jatkamaan. Siellä todettiin ettei brittien, aussien, kiwien tai hollantilaisten juomapää vedä vertoja suomalaiselle. Raukat humaltuivat kuin teinit Kaivarissa konsanaan ja allekirjoittanut itse totesi että paikka taitaa vesittää votkakolaansa.

Kello on jo yli puolen yön paikallista aikaa ja aamuysin maissa pitäisi ajaa autoa. Joten pidemmittä puheitta - nukkumaan!

Ps. Kamera on mukana, kuten myös USB-kaapeli joten valokuvien lisääminen blogiin on täysin mahdollista. En lupaa mitään, mutta ehkä jossain vaiheessa.

Alkufiilistelyä

Sainhan asennettua koneelle suominäppis-asetukset joten nyt on ääkköset ja öökköset mukana myös.

Alkufiilikset? Hyvät ellei peräti erinomaiset. Majoitus on spartalaistyyppinen, kerrossängyissä ja betonilattialla mutta patja on paksu ja viltit lämpimät. Nerokas systeemi, ei ole pussilakanaa laisinkaan vaan patja, lakana, mies, lakana, viltti - tuossa järjestyksessä. Vilttejä sain kaksi joten ei edes varpaat palele - tosin ei täällä tule edes yöllä oikeasti kylmä. Pyyhkeitä luovuttivat peräti kuusi kappaletta mutta kun ottaa huomioon että kuivatusnaru on ainoa vaihtoehto ja ilman kosteusprosentti on säännöllisesti korkea niin ei ihmekään että pyyhkeitä on paljon. Kämppää pitää sisustaa, ajattelin hommata pari julistetta ja kysyä suurlähetystöstä jos voisivat postittaa ison Suomen lipun jonka ripustaisin kattoon.

Ruokalasta löytyy salaattipöytä joten olen ottanut tavakseni syödä ensin yhden lautasellisen pääruokaa (tänään oli uuniperunoita, raejuusto/kermaviili kastikkeella) ja perään toisen lautasellisen salaattia (salaatinlehtiä, minitomaatteja, kurkkuviipaleita, paprikasiivuja) ilman salaattikastiketta. Eli ainakin ruokailu on mennyt reippaasti terveellisempään suuntaan.

Tupakkalakko on tähän asti pitänyt, lauantaista asti jo. Nicorette-purkka toimii aikasen hyvin. Heti kun tekee mieli röökiä, niin purkka suuhun ja sillä selvä. Tosin purkkaa kuluu kohtuullisen paljon, pitää metsästää täältä apteekki että saa lisää - muuten tulee katastrofi.

Työparini on Jim Uudesta-Seelannista ja kundi vaikuttaa oikein symppikseltä. En ole vielä kehdannut heittää lammasvitsejä mutta kyllä tässä vielä kerkeää. Jimmy on ajeluttanut meikäläistä ympäri ämpäri - on käyty sairaalassa, postissa, pankissa, kaupoissa, lentokentillä yms jne. Ensisijainen työtehtäväni kun on olla "runner" eli autolähetti/kuski. Postihuoneeseen ei ilmeisesti tarvitse astua sisään kuin korkeintaan ruuhkahuippuina. Ei lainkaan huono homma. Autoni on muuten vihreä Dodge Ram. Kirjoitan tarkemmat tiedot kunhan pääsen nyt iltapäivällä tutustumaan siihen tarkemmin.

Ja tytöt (sekä nimeltä mainitsematon kasvatustieteiden opiskelija), aussi- ja kiwi-kundit jotka ovat täällä kajakki/vesihiihto/vuorikiipeily/pyöräily/yms kouluttajina ovat kuin suoraan Baywatchista. Ei ihme että keittiöapulaisina olevat ukrainalaistytöt ovat ihan lääpällään. Minä ja britit sitten tasapainotetaan tilannetta. Saas nähdä muuttaako jenkkien tulo tilannetta millään tavalla. Täällä ei siis vielä ole kuin lähinnä kansainvälisiä, koska "normaalit" leiriohjaajat saapuvat viikonloppuna ja ensi viikolla. Muksut tulevat sitten joskus kesäkuun puolessa välissä.

Sellaista tälläkertaa. Kunhan vain sateet vähenisivät niin kuin unelmaa elo ois.

maanantai 25. toukokuuta 2009

Ameriikkaa!

En sitten nukkunut viimeisena yona ollenkaan. Tavarat Ellalle talteen, tilasin taksin ja 09:16 juna lahti Shrub Hillista kohti Lontoota. TransportDirect oli neuvonut etta pitaa hypata Sloughissa pois junasta ja ottaa bussi Heathrowlle. Siksi ostin train+bus lipun automaatista.
Junassa ei tietenkaan ilmastointia ja kuuma paiva tulossa. Ihanaa. No, lopulta saavuttiin Sloughiin kahden tunnin jalkeen. Eikun ulos ja raahaamaan matkalaukkua bussiasemalle helteessa. Puolen tunnin odotuksen jalkeen bussi tuli ja kuski ilmoitti ettei lippuni kelpaa. Uusi lippu olisi maksanut 4 puntaa eika mulla tietenkaan ollut kateista. Hemmetin hemmetti.

No, takaisin junaan, Paddingtonille. Siella tyomaata ja remonttia mutta loysin Heathrow Connectin joten juuri ennen yhta paadyin terminaali ykkoseen ja ihmettelen etta missa CCUSAn edustaja on. Harhailen siina kymmenisen minuuttia kunnes kannykka soi. CCUSAN reppi siella soittaa ja kysyy missa viivyn. Treffit olikin terminaali kolmosessa, eika ykkosessa. Jii-haa. Iloisena kuin ori varsa kirmasin terminaalista toiseen. Hemmetin hemmetti.

No, lopulta check-iniin jossa aija ilmoittaa etta lentolipussa on eri nimi kuin passissa eika han siksi voi luovuttaa lippua mulle. Siis mitah?! Joo, Veikko ja Kristo olivat menneet toisinpain. Passissa lukee Veikko Kristo, viisumissa pelkka Kristo ja lentolipussa Kristo Veikko. Joten Virgin Atlanticin mielesta kyseessa on 3 eri ihmista. Meni tunti selvitellessa asiaa ja lopulta CCUSA joutui ostamaan mulle "uuden" lentolipun. Toivottavasti eivat karhua yli 300 puntaa multa. Hemmetin hemmetti.

No, Airbus 380 kutsui ja lento sujui mukavasti. Istuimen selkapuolella oli videoscreeni joten kuulokkeet korville ja leffoista nauttimaan. Katsoin "Burn After Reading" joka oli hyva, "The Day Earth Stood Still" joka oli ihan paska, "Lesbian Vampire Killers" joka oli hulvaton ja lopuksi "Hellboy 2" joka jai kesken mutta oli aika lupaava. JFK:lla kaikki 7 CCUSAn toiveikasta loysivat itsensa oikealta tiskilta. Odottelua, autoon pakkailua, muihin tutustumista, kaupungin profiilin ihmettelya, hosteliin meno, avainten kanssa taistelua, oinen kavely pitsaa hakemassa, valtavan pitsa-slicen syominen keskella Broadwayta puolen yon jalkeen, jarjettoman kuuma ja hikinen yhteisasuntola jossa minun ja kahden britin lisaksi oli seitseman ryssaa polottamassa venajaa, aamulla suihku josta ei tullut kuin kylmaa vetta ja koko ajan ymparilla suurkaupunki joka yhta aikaa on totaalisen outo ja jarjettoman tuttu - kiitos elokuvien ja sarjojen.

Kohta pitaa lahtea Newarkin lentokentalle ja sielta edelleen leirille. Tama viesti on kirjoitettu Hostelin koneella, siksi eraat merkit taas puuttuvat - sama ongelma tulee muuten olemaan koko kesan eli get used to it.

lauantai 23. toukokuuta 2009

Kevätlukukauden päätös ja summa summarum ensimmäisestä vuodesta

Huh-hah-hei ja rommia pullo kuten nuo merten iloiset veikot, merirosvot tapasivat sanoa. Huomenna sunnuntaina on lähtö. Ensin Heathrowille, sieltä New Yorkiin ja maanantaina Nykistä Ashevilleen jossa toivottavasti on auto odottamasssa.

Päivä alkoi iloisesti tuossa neljän maissa kun Skatie herätteli meikäläistä. Perjantain kunniaksi olin pitänyt Guitar Hero-bileet viimeisen kerran ja siitähän sitten innostuttiin vielä Trampsiin viimeisen kerran. Oli hauskaa. Taisin olla vielä vähän soosissa kun heräsin. Eikä mennyt kuin viisi minuuttia niin Heidi tuli hakemaan grillausta varten. Joten nurmikolle aurinkoa ottamaan ja grilliherkkuja nauttimaan. Pari-kolme tuntia meni kuin siivillä.

Sitten olikin pakko jo alkaa pakkaamaan. Matkalaukkuun ei paljoa tilaa jäänyt vaikka paljon tavaraa jätän tänne. Kaksi aikaisemmin ostamaani laatikkoa eivät sitten riittäneetkään - piti kävellä Home Baseen hakemaan toiset kaksi lisää. Onneksi ovat vain femman kappale.

Mitä sitten jäi kevätlukukaudesta käteen, muuta kuin känsät? Ainakin se että neljä historian kurssia tarkoittaa järjetöntä määrää lukemista, jos tahtoo hyvät arvosanat. Samoin taas tuli todistettua että paineen alla tulee tulosta - aloitin maanantaina esseiden kirjoittamisen ja neljäs valmistui perjantaina seitsemän aikaan aamulla. Tosin lopputulos on sen mukaista - ei niissä paljoa kehumista ole.

Brittien kanssa on luotu lisää kaverisuhteita kevään mittaan ja se on ollut vain hyvä asia. Suomalaistenkin kanssa on edelleen tultu juttuun. Lontoossa tuli käytyä pikaisesti, samoin Leedsissä, Nottinghamissa, Manchesterissa ja Birminghamissa useampaankin kertaan.

Jos olisin tiennyt etukäteen millainen paperisota CCUSA:n kesäduunista syntyi, en varmaankaan olisi hakenut. Mutta nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Jiihaa.

Vieläkään ei kaduta Britteihin lähtö. Eli hyvillä mielin tulen takaisin syyskuun yhdeksäs päivä.

Yritän kirjoitella fiiliksiä ja kokemuksia Jenkkilän ihmemaasta aina kun kykenen eli blogi ei aivan kokonaan hiljene kesän ajaksi. Ja kommentteja saa jättää, hyvät ihmiset, vaikka anonyyminä jos siltä tuntuu!

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Lennot jenkkilään

Ei varmaan ketään kiinnosta mutta laitanpa edes itselleni ylös lennot.

Lontoo - New York:

24 Touko Virgin Atlantic 9 Lähtö - Heathrow LHR 16:25
Perillä - Kennedy JFK 19:20

New York - North Carolina:

25 Touko Continental 2873 Lähtö - Newark EWR 14:45
Perillä - Asheville AVL 16:42

8 Syys Virgin Atlantic 10 Lähtö - Kennedy JFK 21:35
Perillä - Heathrow LHR 09:30

Jos vaikka kone putoaa Atlanttiin tai lentää päin Empire State Buildingia...

Edit; lisäsin NY-NC lennon

tiistai 12. toukokuuta 2009

Lontoon reissu

Jepulis elikkä kesäduunia varten tarvitsee viisumin Jenkkilän ihmemaahan ja se vaatiikin vaikka minkälaista akrobatiaa. Täytin pää sauhuten jos jonkinsorttista lomaketta, onneksi ei sentään kolmena kappaleena. Tiistai (12.päivä) aamuna kello 07:15 piti olla Grosvenor Squarella valmiina. Se tarkoitti että tarkastettuani kuudennen kerran että kaikki paperit ovat varmasti mukana, hyppäsin maanantai-iltana 22:44 junaan kohti Paddingtonia. Luin matkalla Obaman "Dreams of my Father"-kirjaa. Valaiseva kokemus.

Juna puksutti viimeisillä voimillaan Lontooseen vähän yhden jälkeen yöllä. Paddingtonin yhteydessä ei ole bussiterminaalia vaan bussipysäkit on ripoteltu ympäröiville kaduille. Eli kun vihdoin löysin yön pimeydessä oikean pysäkin, oli dösä juuri mennyt ja jouduin odottamaan puolisen tuntia. No, olipahan aikaa tallustella puhelinkoppiin (!), ihastella hekumallisten neitokaisten mainoskortteja joilla koppi oli tapetoitu (olisi ollut tarjolla niin mustaa kuin valkoista että keltaistakin, laihaa ja lihavaan, piiskaa ja perinteistä ja vähän eksoottisempiakin palveluita joita en nyt viitsi tähän kirjoittaa jos vaikka joku viaton lapsenmielinen tätä joskus lukee). Koska en ollut saanut kännykkääni ladattua puheaikaa (kampuksen top-up kone on rikki perkele), otin luurin kouraan ja työnsin punnan kolikon sisään. Gordonin Janne vastasi neljännellä yrittämällä mutta luuri bugasi eikä kaveri kuullut ääntäni. Olin juuri vaihtamassa koppia kun Janne fiksuna poikana soitti takaisin. Ihan kuin leffoista, kirmasin soivaan puhelinkoppiin sisään kuin Bruce Willis konsanaan. Janne neuvoi pysäkin millä pitää jäädä ja lupasi tulla vastaan.

N7 oli bussin numero ja onneksi se oli wanha kunnon doubledecker eli kaksikerrosbussi. Olin ainoa ihminen yläkerrassa mutta ei se haitannut. Olihan kokemus. Lontoo ei muuten nuku koskaan, ei ainakaan Oxford Streetin varrella - kaupoissa korjattiin pikkuvikoja tai vaihdettiin mainoksia, sivukujien klubeihin virtasi väkeä ja ruokapaikat olivat täynnä. Löydettiin Jannen kanssa toisemme (että se näyttää rantapummilta) ja marssittiin Jannen asuntolaan. Joka, kauniisti sanottuna, henki neuvostoromantiikkaa. Kun ei olla nähty vuosiin niin jauhettiin vielä useampi tunti ennenkuin tajusin että pitää herätä kuudelta. Jannella ei tietenkään ollut varapatjaa tai edes tyynyä. Kokolattiamatto sai toimia patjana, pyyheliina tyynynä ja farkkurotsi peittona. Toimii.

Kai siinä tuli muutama hetki torkuttuakin ennen kuin kännykkä älähti ekan kerran. Janne käänsi tyytyväisenä kylkeä kun allekirjoittanut heitti vettä naamalle ja salkku kourassa lähti etsimään aamupalaa. Oli Oxford Street hieman erinäköinen - pakistanilaislaumat lakaisivat katuja ja keräsivät roskia. Tosin kun muistaa että täällä työaika monilla alkaa vasta ysiltä niin ei ihme. Löysin kuin löysinkin Grosvenor Squarelle, vielä ilman karttaa tai mitään. Että mä olen kova jätkä. Aamupalaksi söin clubi toastin joka olikin tuhti annos kinkkua, tomaattia, salaattia, juustoa ja paahtoleipää. Italialaismamma tarjoili ja rahasti, isännän ja tyttären häärätessä keittiössä. Hyvää oli ja palvelu erinomaista, tunsin itseni kuninkaaksi. Viereisessä pöydässä istui Bond Streetin puvussaan arvokkaan oloinen vanhempi herrasmies. Ja vaikka meikäläinen oli oma rähjäinen itsensä hupparissaan niin molempia palveltiin ihan yhtä hyvin eli siis loistavasti. Ei vaan Suomessa, ei sitten ikinä.

Ylläri ylläri, olin ensimmäisenä lähetystön edessä. CCUSAn edustajaa ei näkynyt missään. Meinasin tappaa aikaa juttelemalla poliisien kanssa MP5:n hyvistä ja huonoista puolista mutta bobby näytti kohtuullisen vittuuntuneelta (eikä ihme jos on koko yön seissyt lähetystön edessä) joten meninkin Grosvenor Parkkiin ihastelemaan Rooseveltin ja Eisenhowerin patsaita sekä Eagle Squadronin muistomerkkiä. Eagle Squadron koostui amerikkalaisvapaaehtoisista jotka lensivät kesällä 1940 Britannian tukena.

James saapui sitten, vain kymmenen minuuttia myöhässä (kuinkahan mones James tämäkin oli?) ja pystytti toimipisteensä. Kundi tarkasti paperini, totesi että hyvältä näyttää. Jätin kännykän säilytykseen ja kipitin lähetystön viisumiovelle jonottamaan. Turvatarkastus, lentokenttätyyliin ja sitten odotushalliin. Pääsin heti toisena luukulle jossa kravattiheppu sitten tyrmäsikin hakemukseni - valokuva oli kuulemma epäkelpo. Ei saatana kun meinasi revetä hermo. Onneksi odotushallissa oli passikuva-automaatti. Neljä puntaa köyhtyneenä palasin takaisin luukulle ja tällä kertaa pääsin eteenpäin. Uskomatonta mutta totta, sormenjälkien oton jälkeen sain paperit takaisin ja minut komennettiin toiselle luukulle. Kyllä byrokratia on kivaa. Pienen jonotuksen jälkeen uusi kravattiheppu otti paperini ja uudestaan sormenjäljet, kyseli tyhmiä ja totesi että se oli siinä, antaa heittää.

Kävelin ulos jossa aurinko oli tullut esiin. Päätin noudattaa Jannen neuvoa ja imeä vähän Lontoon tunnelmaa joten hylkäsin bussit ja kävelin takaisin Paddingtonille. Kyllä oli vilinää ja vilskettä - Worcester on ihan auttamattomasti landekylä Lontooseen verrattuna, vähän kuin Hämeenlinna ja Helsinki. Alkuperäisenä ideana oli leikkiä turistia kun kerran Lontoossa oltiin mutta perhana kun väsytti ja vitutti joten kun vihdoin pääsin Paddingtonille (taas ilman karttaa, Kristo sä olet kuningas!), päätin että turistia voi leikkiä sitten syksylläkin ja hyppäsin junaan.

Siinä olikin sitten viimeinen tuskien taival - nukkumisesta ei tullut yhtään mitään, kun kokoajan joku urpo pölötti ja mölysi. Aina kun juna pysähtyi, toivo heräsi että nyt, nyt siunattu hiljaisuus, mutta ei - jos vanha kälättäjä lähti pois, niin uusi tuli tilalle. Viimeisein sankari oli tottakai pahin, korvia raastavan laiska ääni joka venytti jokaista tavua. Tuli mieleen jälkeenjääneen lehmän ammuminen. Tyyppi jäi myös Worcesterissa pois joten uteliaana odotin millainen sankari penkistä nousee ja odotus palkittiin. Teiniangstinen skeittaripoju, jonka housut roikkuivat polvissa, olkapäille ulottuvista hiuksista olisi voinut kerätä uudet rasvat ovensaranoihin ja alahuuli lerpatti niin pahasti että teki mieli työntää skeittilauta urpon suuhun. Olisi ollut palvelus koko ihmiskunnalle.

En kuitenkaan toteuttanut fantasiaani vaan ruokakaupan kautta kotiin. Valokuvat ilmestyvät Facebookkiin kohtapuoliin. Ja sitten taidan kaatua sänkyyn nukkumaan.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Kevätkausi

Puuh pooh. Niinhän siinä lopulta kävi ettei päivittäisestä ylläpitämisestä tullut enää mitään. Nyt on niin pitkä tauko edelliseen päivään etten enää yritä moista. Katsotaas, mitä on tapahtunut...

Vappu tuli ja meni - neuvoin Karille ja Tatulle kiljun panemisen jalon taidon ja pojat pyöräyttivät ämpärillisen sitä siman ohessa. Sima onnistui mainiosti ja tottakai pakkojuotettiin sitä naapureille sun muille. Grillattiin, pidettiin piknikkiä ja biletettiin. Eli hulvaton vappu oli.

Vapun jälkeen onkin alkanut stressierkki nostaa rumaa päätään - sillä kesäduunia varten joutuu taas käymään hemmetisti paperisotaa ja neljä esseettä pitäisi myös rustata kasaan. Filmin ja propagandan merkitys Britannialle toisessa maailmansodassa, syy ja selvitys Budapestin kansannoususta '56, naisen yhteiskunnallinen asema Viktoriaanisen ajan Britanniassa ja alkuperäisen tarkoituksen merkitys Yhdysvaltain perustuslaissa. Jes.

Muutama päivä takaperin käytiin Karin, Heinin ja Sennan kanssa Trampsissa vaahtobileissä. Luit oikein. Vaahtobileissä. Kipeetä mutta mahtavaa. Tosin nielin varmaan litran sitä vaahtoa, saa nähdä tuleeko jälkiseurauksia. H1N1:kin näyttää laantuvan joten kesätyöpaikkani Jenkeissä taitaa olla turvattu. Meikäläinen on siis palkattu BlueStar Campsiin yleismiesjantuseksi eli "mail room co-oordinator"iksi. Työtehtäviin kuuluu lapsien ja roinan ajeleminen paikasta A paikkaan B. Postin tarkastus ja pakettien avaus. Jep, avaan kaikki muksuille tulevat lähetykset ja tarkistan ettei siellä ole mitään kiellettyä. Kuten aseita, huumeita tai ruokaa. Ja varmasti sivussa kaikkea muuta mahdollista tulee tehtyä, mutta se on vain hyvä ettei tule kesällä tylsää.

Päivittelen lisää kun kerkeän ja jaksan.