Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Sadasseitsemäskymmenesyhdeksäs päivä

Keskiviikko.

Reippahasti mentiin Tuukan kanssa heti aamusta parkkipaikalle jossa Andy odotteli pikkubussin kanssa. Reilun tunnin päästä seistiin ranchin pihalla ~4,400 jalan korkeudessa sovittelemassa pyöräilykypärää päähän. Eli Downhill Biking oli alkamaisillaan! Garyllä ja Andyllä on hyvä bisnesidea - kuskataan turistit pikkubusseilla vuoren huipulle, annetaan pyörä alle ja sitten lasketellaan tietä pitkin alas. Ja voi jeebus kun oli upea kokemus. Laskettiin kolme kertaa, kolmeen eri laaksoon ja näkymät vain paranivat kerta kerralta. Että tuli kirottua kun jäi kamera kotiin. Erityisesti kolmas lasku joka oli myös pisin, jäi mieleen. Vuorotellen mieletön vauhdin ja vapauden huuma ja heti perään järjetön kuolemanpelko kun neulansilmä mutka pomppaa vastaan ja metrin päässä on monen sadan metrin pudotus laakson pohjalle. Terve. Ymmärsi taas miksi adrenaliininarkkarit tekevät mitä tekevät.

En enää edes muista mitä tehtiin illalla. Kai me katsottiin joku leffa? Eikun pelattiin bilistä ja Tuukka pesi mut 6-0. Ja sit katsottiin leffa. Tai jotain. Järkyttävää, dementia 27-vuotiaana.

Ei kommentteja: