Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Sadasseitsemäskymmenesneljäs päivä

Perjantai.

Puuh, raahasin lainapatjat varastoon ja pakkasin laukun Espanjan-matkaa varten. Heini laittoi naamakirjassa viestiä että 16:55 on lähtö Leedsiin. Otin univormun esille, ajoin parran ja muuta yleishyödyllistä, kunnes totesin että aikaahan on vaikka kuinka joten hengailin munasillaan läppärin ääressä. Tasan 15:55 kännykkä soi ja Heini ihmetteli missä viivyn. Tuli hiukan kiire - housut jalkaan ja juostessa taksiin napitin paitaa kiinni. Taksilla Heini pahoitteli, oli vahingossa laittanut naamakirjaan väärän ajan. No, sattuuhan näitä.

Ensin junalla Birminghamiin, siellä noin 40 minsaa odottelua. Kävin ostamassa kalvosinnapit ettei hihat lepata ja sitten toiseen junaan. Kaksi tuntia myöhemmin astuttiin Leedsin juna-asemalle. Heinillä oli kartta mukana joten vartin kävelyn jälkeen löysimme itsemme Chill White nimisestä yökerhosta. Mallit saivat läjän drinkkilippuja, me mattimeikäläiset ei mitään. Business as usual. Paikalla ei vielä puoli ysin maissa ollut juuri ketään mutta se ei DJ:tä haitannut - musiikki soi niin kovalla että tärykalvot olivat kovilla. Asiaan kuului myös jättimäinen diskopallo katossa, halkaisija oli ainakin metrin.

Jokainen malli sai tuoda paikalle vaikka kuinka paljon kavereitaan, mikä johtikin siihen tulokseen että loppuillasta mattimeikäläisten määrä ylitti moninkertaisesti mallien määrän. Lievä pettymys. Pääsin sentään poseeraamaan Heinin kanssa kuvaajalle. Ilmeisesti Karvisen pojan pärstä löytyy tulevaisuudessa jostain Leedsin juorulehdestä. Hiukan ihanaa. Paikalliset suhtautuivat univormuun enimmääkseen kunnioittavasti, useita jätkiä tuli kättelemään ja utelemaan missä armeijassa on noin tyylikkäitä vermeitä. Tosin palatessani tupakalta sisälle baariin, joku rillipäinen paksukainen alkoi nauraa ja huomautti kuuluvasti kavereilleen että sirkus on ilmeisesti kaupungissa. Jampalle jäi tosin luu kouraan sillä poke totesi että ilman kutsua ei pojilla ole sisään asiaa joten hymyilin säälivästi urpoille morjestaessani pokea joka avasi kohteliaasti oven allekirjoittaneelle.

Kiskoin votkakolaa tasaisen tappavaan tahtiin, välillä terästettyä Red Bullia että jaksaa. Kahden kympin raja meni rikki, tarkasta määrästä ei ole tietoa. Kolmen aikaan aamuyöllä paikka meni kiinni ja me otimme taksin takaisin juna-asemalle. Kotimatka olikin hulvaton, yöjuna Manchesteriin, siellä odottelua, toinen yöjuna Birminghamiin, lisää odottelua ja lopulta aamujuna Worcesteriin. Olin kämpillä puoli kympin aikaan, ~16 tunnin matkustamisen ja bilettämisen jälkeen. Hitto että olen kone.

Ei kommentteja: