Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Sadasneljäskymmeneskuudes päivä

Perjantai WHEEE!

Mokoma - Marras. Ihana biisi. Osta, hae tai jotain ja kuuntele.

ASIAAN! Oli pitkästä aikaa kunnon liskojen yö. Ihan hirveitä painajaisia koko ajan - nukkumisesta ei tullut yhtään mitään. Skatie palautti jossain vaiheessa 10 puntaa mitä oli velkaa, otin setelin ja käänsin kylkeä. Painajaiset jatkuivat. Pelottavaa.

No, turisin kummipojan kanssa Messengerin välityksellä (videopuhelu on täysin anuksesta, seuraavalla kerralla kokeillaan Skypeä, varmasti toimii paremmin). Mukava oli pitkästä aikaa vaihdella kuulumisia. Ja nyt vaihdetaan biisiä: Mokoma - Mene ja Tiedä. Myöskin aivan loistava kappale. Jokatapauksessa, painelin illalla salille ja duunasin tunnin treenin: 30 minsaa soutukonetta ja 30 minsaa kuntopyörää. Laskujeni mukaan poltin noin 600 kaloria. Ihan jees, koska ennen salille menoa olin syönyt pitsan joka varmaan oli juurikin sen verran kaloreita.

Paluumatkalla kuntosalilta, joka meni kiinni iltakympiltä, huomasin että tytöillä oli pirskeet joten äkkiä suihkuun, kauluspaita päälle ja menoksi. Eli lähdettiin Noran, Marin ja Emmin kanssa Trampsiin. Nora ja Mari pistivät meikäläisen nakiksi hodarin sisään ja loppuillasta oli ilmeessä pitelemistä kun Mari ja Emmi tekivät tiukan nännitanssinumeron. Onneksi en ollut ainoa, brittipojat hullaantuivat myös. Paikka oli puoli tyhjä mutta kyllä meillä oli hauskaa omalla porukalla ja tietysti myös ihmeteltiin taas brittineitokaisten pukeutumistyyliä. Mokoma - Punainen Kukko. Usealla misukalla oli joko mikroshortsit tai sitten minihame joka seisaaltaan juuri ja juuri peitti pakarat. Tanssiessa, ei niinkään. Kyllä veljet, herkkua herkkua.

Trampsi meni kiinni joten painuttiin naapuriin Modeen joka oli vihdoin auki remontin jälkeen. Ja olikin todella hieno paikka! Jorattiin kiukulla, tytöt torjuivat brittipoikien iskuyrityksiä ja juotiin sateenkaaren värisiä juomia. Todella vallatonta. Kotimatkalla haettiin Shakeysistä burgerit ja taksilla kotiin. Emmi vähän lupaili jatkoja mutta tytöt väsähtivät kampuksella joten joudun pitämään jatkot ihan yksinäni. Guitar Hero tulille ja siitä se lähtee. Mokoma - Sinä Riität. Tai sitten voisi mennä nukkumaan. Pöh, kuolema kuittaa univelat. Herätän mieluummin keskustelua, koska kommentit ovat viime aikoina olleet kovin, kovin hiljasia:

"Alistaako minihame naisen patriarkaatin sorron alle vai onko se osoitus naisen vapaudesta valita itse pukeutumistyylinsä?"

Oma mielipiteeni: "osoitus naisen vapaudesta valita itse pukeutumistyylinsä, ilman että yhteiskunta/uskonto/perhe/traditio rajoittaa häntä".

Ps. Miksi vitussa Guitar Heroessa ei ole Mokomaa? No turhaa se olisikin, olen niin ruosteessa että soittamisesta ei tule enää mitään. Aika myöntää tosiasiat ja ripustaa kitara naulaan.

Ei kommentteja: