Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Sadaskuudes päivä

Sunnuntai ensimmäinen helmikuuta ja kevätlukukausi alkaa huomenna. Eli kissa on palannut pöydälle, toisin sanoen kampukselle. Olipas ihanainen paluumatka, Finskin koneessa ensin moottoriongelmia joten lähtö viivästyi, onneksi vain tunnilla. Sitten juna oli ammuttu täyteen joten jouduin seisomaan puolitoista tuntia ennenkuin tilaa syntyi. Heini sentään oli juttukaverina mukana.

Talvi/joululomalla tuli levättyä, syötyä ja bailattua ihan kiitettävästi. Terveiset vaan kaikille kenen kanssa tuli oltua tekemisissä - hauskaa oli!

Hieman yllättäen tuli kotoisa olo kun hyppäsin ulos junasta ja kävelin taksiin Worcesterin keskustassa, olo joka vain voimistui kun raahasin matkalaukkua taksista kämpille. Jenny hyppäsi oikein kaulaan, Ben ja Joni morjestivat miehekkäämmin. Purin laukut, huone oli tismalleen siinä kunnossa kuin mihin olin sen jättänytkin. Sinällään ei mikään ihme, sillä pari viimeistä päivää Suomessa oli kovin ristiriitainen olo - toisaalta viidessä viikossa oli jo ehtinyt kotiutua kotimaahan ja tuntui haikealta lähteä taas maailmalle mutta toisaalta ei olisi millään malttanut odottaa vaan halusi takaisin nyt ja heti. Oe ja voe.

Sain lukujärjestyksenkin jonkinlaiseen kuntoon. Tiistaina kymmeneltä USAn perustuslaista ja historiasta, keskiviikkoisin kymmeneltä 1900-luvun historiaa (Democracy & Totalitariasm), torstaisin kolmelta media historiaa. Neljäs moduli on vielä valitsematta kun päätin hylätä japanin kielen opiskelun. Tilalle yritän sosiologiaa kun se tukisi politiikkaa eli hyvinvointivaltion synty Englannissa. Katsotaan jos mahdun vielä mukaan. Meinasin jo mennä feminismin historiaan herättämään pahennusta mutta se kurssi olikin jo täynnä, harmin paikka.

Loman aikana kävin oikein leffateatterissa ja näin The Wrestlerin, Spiritin ja Rock'n'Rollan. Ensimmäinen oli hyvä vaikkakin masentava, keskimmäinen hyvä ja (pikku)poikamainen, kolmas oli hyvä ja hauskasti äijämäinen. Noin niinkuin pika-analyysina. Faijan kanssa käytiin myös teatterissa, uutta Tuntematonta ihastelemassa. Olihan se teknisesti hieno ja erittäin intensiivinen mutta myös sekava. Useassa kohdassa en tajunnut että mitähän se ohjaaja oikein hakee takaa vai onko koko sopassa edes tarkoitusta, muuta kuin yrittää shokeerata. Kapinalauluun en yhtynyt, muuten seurasin kyllä avoimin mielin. Lätkän maailmanmestaruuden (eli urheílu nationalismin) yhdistäminen sotaisaan isänmaallisuuteen oli sekin jo vanha idea. Mutta venäläisten korvaaminen pesukoneilla oli kyllä neronleimaus.

Joka tapauksessa, huomenna Trampsiin kauden avajaisiin ja siitä se taas lähtee - ROCK ON!

1 kommentti:

antti kirjoitti...

Rock on brother!