Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

lauantai 28. helmikuuta 2009

Sadaskolmaskymmenestoinen päivä

Perjantai.

Heräsin sopivasti iltapäivällä, kun koko yö oli tullut luettua. Tosiaan, torstai-iltana surffasin netissä ja syystä taikka toisesta päädyin tälle sivulle.

Jos koko elämänsä aikana lukee vain yhden kirjallisuusarvostelun, sen pitää olla tuo. Jokainen, käykää lukemassa tuo kirja-arvostelu ja palatkaa sitten takaisin. Jos ei jaksa lukea koko arvostelua, tässä tiivistelmä:


The PALADIN OF SHADOWS series is arguably the most horrifying series of books I have ever read. It has a hero I can't stand, politics so strong they're comical, and sex scenes that are downright horrifying. And I cannot stop reading it. I am going to buy every single one, and if Ringo ever comes out with a spin-off featuring Katya as Cottontail the Bionic Whore, I will buy that too. Because dammit, there's bad, and then there's so bad you have to memorialize it for future generations


.
*
.
*

Luettu? Vieläkö naurattaa? Hyvä.

No, tuollaisen "review" kun allekirjoittanut on lukenut, eivät edes villihevoset estäisi meikäläistä lukemasta itse kirjoja. Pikaisen etsinnän jälkeen löysin html-versiot ja uppouduin lukemaan. Kolmas kirja menossa tällä hetkellä ja hävettää myöntää mutta kirjat ovat aivan helvetin kammottavan upeita. Kuin hirvittävä autokolari josta ei saa silmiään irti. Toisaalta, tykkäsin useimmista Clancyn kirjoista joten turha tässä itseään puolustella. Ja jos uskaltaa lukea, muistakaa mantra: "OH JOHN RINGO NO!" Se tosiaan auttaa. Joten, pitemmittä puheitta, tässä linkit John Ringon uraauurtavaan Paladin of Shadow-sarjaan:

Ghost
Kildar
Choosers of the Slain
Unto the Breach

On vielä viides kirja, Deeper Blue, mutta nyt en enää löydä linkkiä siihen. Pitää etsiä myöhemmin lisää. Edit: löytyihän sekin - Deeper Blue

Ja vielä viimeisen kerran varoituksen sana. John Ringo on vapauttanut pimeän puolensa näihin kirjoihin - yhdistä Tom Clancy ja De Sade, niin ollaan lähellä.

"Oh John Ringo No!" Toden totta.

Ps, kävin salilla ensimmäistä kertaa ja olin kerrankin fiksu; treenasin vain hauista ja tissejä.

Sadaskolmaskymmenesensimmäinen päivä

Torstai.

Mediahistoriassa keskityttiin varhaiseen elokuvaan. Katsottiin yksi englantilainen ja yksi ranskalainen pätkä, molemmat alle viisi minuuttia. Melko mielenkiintoisia, tosin voisin kuvitella että nykyäänkin tehdään samanlaisia - anna kamera ylä-asteelaisille niin tuollaista varmaan tulisi. Tauolla Darren tuli juttelemaan Hist1010 esseestäni. Minut oli merkitty poissaolevaksi eli etten olisi muka palauttanut esseetäni. Selitin kuinka olin sen kyllä lähettänyt sähköpostilla Timille. Darren lupasi arvostella esseeni ilman sakkorangaistusta, koska moka oli ilmeisesti koulun. Lähetin esseen hälle sitten suoraan. Mitähän tästäkin tulee...

Kävin kuntosalilla kysymässä korttiani mutta se ei vieläkään ollut valmis. Olkoot, huomenna menen pumppaamaan rautaa, oli korttia tai ei.

Sadaskolmaskymmenes päivä

Keskiviikko.

Professori Mutina-Ronny piti luentoa Leninismin muuttumisesta Stalinismiksi. Ei taaskaan meinannut saada mitään selvää herran puheesta. Oltiin vaihtelun vuoksi jossain auditoriossa, joka oli kohtuu ahdas. Vajosin jossain vaiheessa omiin ajatuksiini, kun en saanut selvää mitä Ronny "puhui". Jostain oudosta syystä mieleen tuli Grindhouse-traileri, Werewolf Women of the SS ja siitä ajatukset hyppivät vielä eteenpäin Ilsa, She-Wolf of the SS leffaan, missä vaiheessa pitikin äkkiä palata takaisin nykyhetkeen. Kaikkea scheisseä sitä onkaan tullut katsottua.

Sadaskahdeskymmenesyhdeksäs päivä

Tiistai ja US Constitution.

Käytiin läpi Presidentin valtaoikeuksia. Pääsin jälleen pitämään meidän työryhmän puheenvuoron ja ego paisui koska olin ainoa jonka tiivistelmään proffa ei tehnyt korjauksia eikä lisäyksiä ja kiitti vielä lopuksi hyvästä esityksestä. Pää ei meinannut mahtua ovenkarmeista läpi...

Kävin koulun kuntosalilla ja vihdoin ostin salikortin kevään ajaksi. Kolmekymmentä puntaa köyhempänä palasin kämpille odottamaan kortin valmistumista.

Sadaskahdeskymmeneskahdeksas päivä

Maanantai.

Kävin taas kysymässä esseitäni ja niitä ei vieläkään löytynyt. Alkaa huolestuttamaan.

Sadaskahdeskymmenesseitsemäs päivä

Sunnuntai ja rokulipäivä.

Pelattiin illalla Jonin, Karin, Heikin ja Jamesin kanssa Civ4:sta. Pieni kartta, vain ihmispelaajat. Olin tapani mukaan pisteissä johdossa kun Joni julisti sodan ja rysäytti valtavalla ratsuväkiarmeijalla rajan yli. Samalla Heikki iski yllättäen etelärajalleni. En ollut lainkaan varautunut hyökkäykseen näin aikaisin, joten kolme vuoroa myöhemmin Neapolis oli viimeinen jäljellä oleva kaupunkini. Sain sentään muurit rakennettua ja perverssiä mielihyvää seuratessani jousimiesteni suorittamaa teurastusta, kun Jonin ratsuväki yritti muurien yli. Samalla Kari käytti tilaisuutta hyväkseen ja julisti sodan Jonille. James ilmoitti ettei jaksa pelata, luovutti kaupunkinsa meikäläiselle ja lähti pois. Se ei kyllä tilannetta helpottanut, sain kolme surkeaa kaupunkia joissa ei ollut joukkoja lainkaan.

No, seurasi erittäin mielenkiintoinen peli, jossa toisaalta kasvatin Neapoliksen muureja ja varuskuntaa, välillä hyökäten ulos tuhoamaan Heikin katapultteja, ja toisaalta kuljetin kaleereilla iskuosastoja heikosti puolustettujen syrjäkylien luokse, polttamaan Heikin ja Jonin kotirintaman maan tasalle. Eihän se loputtomiin kestänyt, Joni keräsi ison läjän katapultteja sekä elefantteja, siivoten meikäkäläisen pois kartalta. Mutta hauskaa oli.

Sadaskahdeskymmeneskuudes päivä

Tämän siitä saa kun ei päivittäin ylläpidä blogia. Yritän nyt epätoivoisesti muistella mitä kaikkea tapahtui viikon aikana.

Lauantai. Räkätauti jatkuu, mutta siitä huolimatta liityin joukkoon iloiseen Flat 22:ssa. Porukalla oli oikein hauskaa mutta päätin olla lähtemättä kaupungille. Iso-Tuukka myöhemmin ilmoittikin että oli tehnyt oikean päätöksen, Reflexissä ei kuulemma ollutkaan hauskaa.

lauantai 21. helmikuuta 2009

Sadaskahdeskymmenesviides päivä

Perjantai.

Kuumeilu on ohitse, räkätauti jatkuu. Nora kysyi mukaan Reflexiin mutta olo ei anna myöten, niistämässä saa edelleen juosta aivan liian usein. Ostin paikallisia särkylääkkeitä ja ne ovatkin toimineet erinomaisesti. Toisaalta, mikäs ihme kun jokaisessa Anadin-pillerissä on 300mg Aspiriina, 20mg Paracetamolia ja 45mg kofeiinia. Mahtavaa kamaa.

Illalla pelattiin Jonin, Karin, Tatun ja Heikin kanssa Civ4:sta seitsemää tietokonetta vastaan. Tukkaan tuli, peli jatkui pikkutunneille asti. Peli tosin keskeytyi yhdessä vaiheessa kun palohälytin rupesi huutamaan. Jengi lappasi parkkipaikalle ja kaikki nauroivat että "TAAS 24:sen syy!" Oltiin Jonin kanssa hieman paskana kunnes lopulta vartijat tulivat hakemaan Flat23:sen asukkaita. WOOOO! Mieletön helpotus - se olisikin ollut vasta neljäs hälytys meidän kämpästä.

Sadaskahdeskymmenesneljäs päivä

Torstai. Flunssa jatkuu ja jatkuu. Oli täyttä tuskaa Darrellin luennolla. Päätä särki ja räkä lensi koko ajan. Yritä nyt siinä tehdä muistiinpanoja. Pööh, takaisin nukkumaan.

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Sadaskahdeskymmeneskolmas päivä

Keskiviikko ja flunssa alkaa hellittämään. Ainakin vähäsen.

Jätin suosiolla aamuluennon väliin, kävin suihkussa (että voikin mies haista pahalle parin sairaspäivän jälkeen) ja iltapäivällä raahauduin Women's Historyyn. Käytiin läpi suullisen historiantutkimuksen etuja ja haittoja sekä katsottiin dokumentti London Transportin naistyöntekijöistä. Tuosta dokkarista pitää kirjoittaa 1000-sanan essee maaliskuun neljänteen päivään mennessä.

Räkä senkuin valuu edelleen joten jätän Bushwackersin väliin. Jos vaikka lukisi hissaa tai jotain.

Päivitys: Yöllä tulee aina parhaat jutut mieleen. Tällä(kin) kertaa cRPG:stä eli tietokoneroolipeleistä. Havahduin äkisti nauraessani Yahtzeen videoille siihen faktaan että modernit rpg:t ovat kohtuullisen helppoja. Pelit ylipäätään. Vai onko syy vain siinä että olen turtunut peleihin enkä enää jaksa etsiä haastetta? Pelaan Civ4:sta yhä vain Warlords/Prince-tasoilla ja naureskelen huonolle tekoälylle kun jälleen kerran ammun sukkulan Venukseen tai jyrään musketöörit tankeilla. Tai kun neljännentuhannen kerran saarran Puna-armeijan jättimäisiin motteihin ja alistan kommarit Wehrmachtin rautasaappaan alle Hearts of Ironissa. Toisaalta pelaan par'aikaa Vampire the Masquerade: Bloodlinesia hyvinkin vaikealla hahmolla: Toreador-vamppyyrilla jonka valttikortti on diplomatia, ei mätkintä. Lisävaikeutena vältän lähitaistelua, keskittyen tuliaseisiin vaikka lapsikin tietää että paras (lue: helpoin) tapa taistella on viiltää miehekkäästi katanalla pahikset poikki ja pinoon. Olen kuollut tusinan kertaa mutta en silti ole turhautunut, vaan pyyhkinyt pölyt olkapäiltä, ladannut ja koettanut uudestaan. Hieman sama ilmiö oli Knights of the Old Republicissa, tosin Bioware ryssi sen pelin sen verran että jokaisen kuoleman jälkeen oli aina vain vaikeampaa motivoida itsensä uutta yritystä varten. Miksi, kun tuloksena on vain turhauttavan lapsellinen dialogin pätkä ja uusi (pitkälti hyödytön) läjä aarteita? Nojoo, pelaan koko peliä vain jotta saisin täydellisen KotOR2: The Sith Lords kokemuksen - Obsidianin jatko-osa kun on jokaisessa suhteessa parempi kuin Biowaren alkuperäinen.

Ajatuksenjuoksun punainen lanka hyppäsi junaan ja matkusti kauas pois...

Pelin pitäisi siis olla niin haastava että taistelut olisivat mielekkäitä (pahin esimerkki on Mass Effect joka oli niin helppo että pelasin sen telepaatilla, joka ei kertaakaan käyttänyt psyykkisiä kykyjään vaan puhdisti galaksin pahiksista pelkällä pistoolilla) mutta pelin muut ominaisuudet imevät pelaajan silti niin mukanaan ettei pelaaja turhaudu vastoinkäymisiin. Vanha BloodRayne oli hyvinkin simppeli mätkintä/räiskintäpeli mutta siinä oli vaikeusaste juuri kohdallaan: loppupomot tappoivat minut aina pari-kolme kertaa ennenkuin hoksasin oikean taktiikan ja kenttäsuunnittelu oli sen verran kohdallaan ettei tarvinnut jäädä junnaamaan perustykinruokaan vaan saattoi keskittyä hurmejuhlaan. Ja tietysti Raynen ekstaattisiin huokailuihin tämän paloitellessa natseja. Paras esimerkki hyvästä toteutuksesta on varmaankin Jagged Alliance 2. Aivan mahtava peli ja varmasti paras vuoropohjainen taistelusysteemi mitä koskaan on PC:llä nähty. Jos toimit typerästi, kuolema koittaa. Palkkasotureissa on luonnetta ja persoonallisuutta, pelaaja ei halua yhdenkään kuolevan. Jos pelaat fiksusti (jopa *gasp* tosielämän taktiikoilla!) voitat taistelun, vaikka aseina olisikin vain .38 hernepyssyjä. Moni valitus JA2:sen vaikeudesta johtuu pelaajan aikaisemmin tekemästä virheestä joka kostautuu myöhemmin; jos todellakin sumpitit koko ryhmäsi yhteen läjään, voit syyttää vain itseäsi jos nurkan takaa lentää käsikranaatti siihen keskelle.

Ja koska roolipelit ovat kovasti sydäntäni lähellä (strategiapelien ohella), niin tuonpa esille tämän ongelman nimenomaan roolipeleissä. Miksi ihmeessä taistelu on monessa roolipelissä ainoa ratkaisumalli ongelmiin? Ja miksi lähes kaikissa roolipeleissä on ennemmin tai myöhemmin pakko taistella? Falloutissa ei ollut.

"Hur hur dorka, kyllä Falloutissa oli pakko tapella!" Kuulen jo kuinka joku naureskelee. BEEP - väärä vastaus. Rotat alkuluolassa? Juokset ulos, niinkuin normaalit ihmiset tekevät joutuessaan jättiläisrottien hyökkäyksen kohteeksi. Vault15 täynnä rottia ja muita mörköjä ja sinne on pakko mennä juonen edistämisen takia? Ei - Ian Shady Sandsissa kertoo Junktownin sijainnin jonne pelaaja voi jolkotella samantien. Vault15 on täysin ylimääräinen luola jonne ei ole mikään pakko mennä. Shady Sandsin skorpioniongelman voi ratkaista dynamiitilla, vaikka suurin osa pelaajista varmaan tippa linssissä yritti epätoivoisesti ampuja kaikki skorpionit, siinä missä fiksumpi kaveri hommaa dynamiitin ja räjäyttää skorpioniluolan umpeen, ratkaisten ongelman. Bandiitit kidnappaavat Tandin? Ei huolta, karismaattinen puhuja vakuuttaa jengipomon vapauttamaan Tandin. Supermutantit vartioivat Necropoliksessa Vesisirua? Mutantit ovat hölmöjä, pelaaja helposti huijaa näitä ja hipsii ohitse. Itse siru on lähes vartioimaton ja sen voi varastaa. Ja tietysti, pelin loppupomon voi räjäyttää ydinpommilla tai hänen kanssaan voi käydä syvällisen filosofisen keskustelun jonka lopuksi pahis tajuaa tekojensa mielettömyyden pitkällä tähtäimellä ja tekee itsemurhan.

Toisin sanoen, jokainen juonen kannalta tärkeän asian voi saavuttaa ilman taistelua ja vain osa sivutehtävistä vaatii ammuskelua.

Sitä surullisempaa onkin että vastaavaan ei ole kyennyt yksikään roolipeli sen jälkeen, ei edes Fallout2:nen, Arcanum tai Planescape: Torment. Kaksi ensimmäistä kyllä yrittivät mutta syystä tai toisesta epäonnistuivat. Biowaren pelit ovat tässä suhteessa suuri vitsi. Bethesdasta nyt puhumattakaan. Obsidian on valitettavasti jatkanut enemmänkin Biowaren viitoittamalla tiellä kuin Black Islen, vaikka koostuukin Black Islen työntekijöistä. Toisaalta, Bioware on tahkonnut ison läjän valuuttaa, turha siinä on yrittää selittää mitään. Taivaanrannassa pilkottaa toivo - Age of Decadence vakuuttaa että vihdoinkin ilmantuu roolipeli joka vetää vertoja Falloutille. Kunhan se sitten joskus ilmaantuu.

Rob Zombie - I'm Your Boogie Man auttoi tämän itkuvirren rustaamisessa.

Ps. Tässä loistava esimerkki dialogista Vampire the Masquerade: Bloodlinesistä. Ei pidä välittää pelaajan kommenteista ja keskittyä Jeanetten ja Theseran puheisiin, sekä pelaajan hahmon hulppeisiin vastauksiin:

Sadaskahdeskymmenestoinen päivä

Tiistai. Heräsin kännykän ulinaan ja päätin että olo on niin kipeä etten raahaudu US.Constitution luennolle. Huomasin saaneeni tekstiviestin jossa Skatie kysyi voisinko tulla hakemaan hänet lasaretista. No, koska Lancelot on toinen nimeni, heitin hupparin niskaan ja taivalsin parkkipaikalle etsimään neidin autoa. Siitäpä alkoikin todellinen seikkailu - täällähän ajetaan väärällä puolella tietä, vaihdekeppi oli myös väärällä puolella, minulla oli vain epämääräinen idea siitä missä sairaala sijaitsee, bensavalo vilkkui ja räkätauti hakkasi päässä.

Ihme ja kumma, vain reilut puoli tuntia myöhemmin Skatie hyppäsi kyytiin Worcester Royal Hospitalin edestä. Vuolaiden kiitosten jälkeen pääsin lopulta ryömimään takaisin punkkaan, tosin ensin siivoojatäti läksytti minua roskista ja tiskeistä. Oikein mukavaa, kun tiskit ovat jälleen kerran brittien aiheuttamia.

Heräsin uudestaan viiden aikoihin ja olo oli ihan yhtä kehno. Loppuilta menikin Armageddonia lukiessa ja jatkuvasti niistäessä. Ja teetä juodessa, tottakai. Ihme ettei nenä putoa tällä menolla. Sain sentään jotain aikaiseksi - Armageddon loppui. Nyt odotetaan jännityksellä milloin trilogian seuraava osa ilmestyy.

Sadaskahdeskymmenesensimmäinen päivä

Olen onnistunut saamaan kunnon nuhakuumeen, siksi bloginkin päivittäminen on ollut vähän niin ja näin. Enivei, nyt on parempi olo joten pitemmittä puheitta:

Maanantai.

Molemmissa kämmenissä on selkäpuolella pyöreä, pieni ihottuma/rohtuma-ympyrä. Mistähän ihmeestä nekin ovat tulleet? No, heräsin aamulla kun Kari tuli koputtelemaan ovelle että aamun Lidli-reissuun olisi hyvin tilaa. Vastasin että kiitos, mutta ei kiitos, olo oli kohtuu kauhea. Nukuin vielä reilun tunnin ennenkuin Jonin kanssa mentiin pihalle jossa olikin jo sekalainen seurakunta jengiä odottamassa koulun pikkubussia. Autossa tajusin että Lidlissä ei käy luottokortti joten muiden mennessä sisään, minä lähdin etsimään pankkiautomaattia. Ja tosimieshän ei ohjeita kaipaa!

Olin kävellyt takaisin keskustaan asti (Lidl sijaitsee kaupungin vastakkaisella laidalla kampukseen verrattuna) enkä ollut moista aparaattia nähnyt, joten Theon soittaessa ilmoitin ettei tarvitse meikäläistä odottaa. Löysin sentään NatWestin konttorin joten pääsin vihdoin lunastamaan sekit käteiseksi. Tulipa rahamies olo kun pankkipoika työnsi lompakkoon kymmenen 20 punnan seteliä. Paluumatkalla poikkesin vielä Somerfieldiin (Alepa) ostoksille kun se Lidl jäi väliin. Olin kotosalla jopa ennen Jonia.

Flunssa senkuin paheni joten päätin jättää Trampsin väliin. Pelattiin Jonin ja Karin kanssa Civ4:sta ja siinä samalla seurasin vierestä kun ensiapuryhmä laukkasi kämpille. Skatie oli taas onnistunut tunaroimaan, neiti päätyi sairaalaan yöksi. 24 on kyllä todellinen draamakämppä - jos ei Skatie, niin sitten Jenny tai vähintään jonkun kaveri. Puuh.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Sadaskahdeskymmenes päivä

Sunnuntai.

Rauhallisesti nukuin taas iltapäivään asti. Skatie tuli kertomaan että keittiön lavuaari on tukossa koska Jennyn kaveri Aleesha oli oksentanut sinne jossain vaiheessa yöllä. Nami. Keittiössä haisikin kivalta.

Illalla 22:ssa oli leffailta - Babylon AD, 10,000 BC ja The Sentinel. Eka oli ihan mukiinmenevä, Vin Dieselin tähdittämä apokalyptinen sci-fi rymistely. Tosin toiminta oli melko vähäistä, juonessa oli kohtuu karmeita aukkoja mutta Neuvostoliitto-nostalgia pelasti alkupuolella paljon, oli ainakin erilainen verrattuna moniin muihin. Emmerichin käsittämätön kakka-festari 10,000 BC oli edelleen ihan yhtä surkea kuin muistinkin. Miten tuottajat ovat päästäneet moisen pökäleen teattereihin on hyvä kysymys. Sentinel oli puolestaan keskinkertainen trilleri pressan salamurhayrityksestä. Kiefer Sutherland ja Michael Douglas vetivät vasurilla normisuorituksen mutta ei leffa pettänyt paitsi ihan lopussa jossa pääpahis täysin idioottimaisesti yrittää vielä itse tappaa pressan itsemurhatyyliin, vaikka leffassa on aikaisemmin painotettu tämän olevan ammattilainen ja ex-KGB.

Armageddon on vieläkin kesken joten pitää palata sen iloiseen maailmaan, venäläiset juuri pudottivat pari sataa tonnia Sariinia demoneiden niskaan. Ihana kirja.

Sadasyhdeksästoista päivä

Lauantai ja samalla Valentine's Day!

Hiljainen päivä, tosin Heini järjesti illalla pirskeet. Paljon ruokaa ja juomaa - hauskaa oli. Arlakin sai Dragonforcen Through the Fire and Flamesin läpi Guitar Heroessa, onneksi olkoon vielä kerran :)
Yöllä kun tunnelma hiipui niin keskusteltiin vielä tiukasti tähtitieteestä pikkutunneille asti.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Sadaskahdeksastoista päivä

Perjantai. Jälleen yksi erakkomainen päivä. Armageddon??? vei taas mukanaan. Illalla sentään pidettiin leffailta ja katsottiin Wanted. Olinkin sen jo nähnyt aiemmin mutta ihan hupaisahan se oli edelleen.

Joten olen mulkvisti ja luettelen kaikki mahdottomuudet mitä leffassa oli, mitä nyt vielä muistan:

  1. Agentti leffan alussa juoksee hypernopeasti, hyppää ikkunalasin läpi ja liitää naapurirakennukseen. Ilmalennon aikana hän ampuu kolme palkkatappajaa, joista yksi piileksii kulman takana.
  2. Pahis ampuu hillittömällä tarkkuuskiväärillä agentin ziljoonan metrin päästä. Luoti on minikokoinen SABOT-ammus, kuoriutuen ilmalennon aikana.
  3. Angelina Jolie ampuu kaupan hyllyyn ja saa tulipalon aikaiseksi. Mistä lähtien ruokakaupassa on myyty propaania? Tiskinpesuaine ei ihan syty luodista.
  4. Angelina Jolie nappaa sankarin autoonsa kesken 180 asteen spinnauksen.
  5. Angelina heiluu auton konepellillä ja ampuu pahiksen pakettiautoon.
  6. Pahiksen pakettiauto pysyy Angelinan muskeliauton perässä.
  7. Angelina vetäisee käsijarrulla 90 asteen käännöksen, osuu kanttikiveen, auto lentää ilmassa poliisiautojen yli samalla kierähtäen pituusakselinsa suuntaisesti, osuu bussin kylkeen ja jatkaa siitä matkaansa.
  8. Sankari ampuu kolmella laukauksella kolmelta kärpäseltä siivet irti.
  9. Kaikki assasiinit pystyvät ampumaan kaartavia luoteja, jotka kiertävät esteitä.
  10. Sydämenlyöntiä nopeuttamalla pystyy vapauttamaan normaalia enemmän adrenaliinia vereen jolloin sekä aivot että lihakset toimivat yli-inhimillisen nopeasti.
  11. Jos bisnesmies on ostanut panssaroidun limusiinin, miksi hän pitäisi kattoikkunaa auki?
  12. Jos asssasiinin kohde on panssaroidussa autossa, miksi käyttää pistoolia eikä sinkoa? Tai kauko-ohjattua räjähdyspanosta, jos tämä kerran aina ajaa samaa reittiä?
  13. Junan konduktööri vetää hätäjarrusta junan ollessa kapealla sillalla kanjonin yllä. Juna hidastuu epätasaisesti, aiheuttaen taaimmaisten vaunujen törmäämisen etummaisiin. Näin tapahtuu vain kun juna oikeasti törmää johonkin - normaalisti jarrutettaessa koko juna hidastuu yhtä tasaisesti ja 100% pysyisi raiteilla.
  14. Sankari on vielä elossa ja tajuissaan vaikka on lentänyt vaunussa kuin märkä rätti, vaunun pudotessa kanjoniin.
  15. Epämääräinen kylpy nopeuttaa ihmiskehon paranemista. Aluksi kylpy on vaaleaa, jähmettyvää ainetta, loppua kohden täysin vesimäistä.
  16. Angelina ampuu luodin joka kiertää pyöreässä huoneessa täyden ympyrän, lävistäen kuusi kappaletta pääkoppia ja lopulta osuen Angelinaan itseensä.
  17. Sankari toistaa pahiksen tarkkuusammuntakikan leffan lopussa, tosin nyt se on vielä kipeämpi.
  18. Sloan ei muka huomaa lattiaan teipattua äksää, vaikka se on selvästi miehen näkökentässä tämän kävellessä sen päälle.
Jep. Lada-temppu on mahdollinen, Angelina sentään ajaa sopivassa kulmassa rinnettä. Mutta turha naputtaa, leffa on oikeasti ihan viihdyttävä toimintapläjäys ja Angelina ihqu as usual. Mutta vieläkään ei ole Equilibriumin taistelukohtauksien voittanutta. Jep, Equilibrium pieksee Jet Lin pätkät, Matrixin ja minkä vaan:



Paska YouTube-laatu mutta saa idean. Toisaalta, kyllähän Matrixin aula-ammuskelu on hieno sekin:



Eikä sovi unohtaa Milla Jovovichin unohdettua Ultraviolettia, joka tosin on aivan karmea leffa mutta tämä kohtaus:



Laseruzit joiden kahvoista tulee esiin veitset? Kyllä kiitos! Tyylitellyt taistelukohtaukset ovat ihan oma taiteenlajinsa.

Sadasseitsemästoista päivä

Torstai. Kohtuullisen paha darra eilisen Bushies-reissun ansiosta. Onneksi luento oli vasta 15:15 joten oli aikaa toipua ja mutustaa pitsaa. Darren höpisi median vaikutusvallasta jne, tosin yllättävän paljon oli keskustelua. Avasin omankin leipäläpeni useampaan otteeseen.

Loppuilta menikin sitten Armageddon???:n lukiessa. Ai että se on hyvä, varsinkin kun ottaa huomioon että kirjoittaja on amatööri. Siinä sivussa tuli katsottua vähän pyssypornoa, pari esimerkkiä alla: (klikkaa kuvaa niin näet sen koko kauneudessaan)



Elikkä Israelissa on normaali käytäntö että asepalvelusta suorittavat kantavat henkilökohtaista rynnäkkökivääriään aina mukanaan, myös palveluksen ulkopuolle siviilivaatteissa. Tämä johtaa kaikenlaisiin hauskoihin kuviin:





Galileosta on ilmeisesti kokonaan luovuttu aktiivipalveluksessa, sillä kaikki aseet ovat M16 / M4 -kopioita. Toisaalta ihan ymmärrettävää kun tietää miten paljon rahaa ja aseita Jenkit pumppaavat Israeliin vuosittain -> eli kun US.Army on vaihtanut nykyään M16A4:een, niin vanhat A1 ja A2 mallit on laivattu Luvattuun maahan. Lippaat ovat irti ja se on myös ymmärrettävää, vähentää huomattavasti vahinkolaukausten määrää. Kantohihnat ovat yllättävän pitkät, aseet roikkuvat todella matalalla mutta toisaalta sekin sopii kuvaan - ase on helpompi heilauttaa käsiin ja käyttöön jos hihna on pitkä. Runko ei takerru vaatteisiin tai varusteisiin. Ei ihmekään että Miss Israel sai luvan olla kantamatta rynkkyään, neiti sai mustelmia jalkoihinsa jotka haittasivat mallikuvauksia. Mahtava maa.

Pimp my gun, ho! Punapistetähtäin JA optinen tähtäin. Puuttuu enää M203 tai Mossbergin haulikko piipun alta niin leffa-rynkky olisi valmis. Tai sitten iki-ihanat (mutta lähes käyttökelvottomat) 140mm RAW kiväärikranaatit. Hihna on muuten leveämpi kuin mitä RK62:ssa. Näyttää sen verran lyhyeltä että on varmasti M4 neidillä kourassa. Mielenkiintoinen fakta: lipas on edelleen irti, mutta se on kiinnitetty irtohinalla lipaskantaan. Eli ei suinkaan tuplalipas. Lippaan kanta on myös suojattu kangaspussilla - loogista, aavikolla kun ollaan. Tosin ei läheskään yhtä tuunattu kuin tämä Ameriiikan ihme:

Helmi. Sävy sävyyn lippis, paita ja ase.

Mutta mutta, asefriikit huomio, mikä IHME muunnos tämä on?



Tukki on kiinteä kuten normaalissa M16:ssa, mutta lipas on aivan hillittömän korkea. Tyttö on myös selkeästi poikittain eli ase on kohtuullisen pitkä hänelle, mikä myös puhuu normaalin M16:sen puolesta. Tulee mieleen jokin käsittämätön konversio ysimilliseksi mutta mitä järkeä on muuttaa normi M16 pistoolikalibeerin? 9 mm ainoa etu verrattuna 5.56x45 NATOon on pienempi rekyyli - ja jos koneiston poraa uudestaan ysimillistä varten, miksei tee sitä M4:seen joka on muutenkin kevyempi ja lyhyempi (eli siis karbiini)? No jaa, ehkä joku aseseppä teki tyttärelleen/tyttöystävälleen lahjaksi aseen ja siksi käytti normaalia M16:n runkoa koska sellainen oli saatavilla ilmaiseksi tai halvalla.

Jaa missä se porno on? No okei, tässä:



Päivän kilpailu - tunnista kaikki aseet videolla!

Lopuksi, tämä ei kyllä liity enää Israeliin tai pyssyihin mutta ihan vain Jannen ja Jukan (ja miksei muidenkin wannabe-Robin Hoodien) iloksi:



Iloista viikonloppua!

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Sadaskuudestoista päivä

Keskiviikko eli pikku-lauantai - YAY!

Paddy piti luennon Ronnien sijaan, keskittyen fasismiin yleisellä tasolla mutta jälkimmäisellä puoliskolla sukellettiin myös Mussolinin fasismin ja Hitlerin natsismin eroihin ja ylipäätään siihen miksi liberaalit demokratiat jotka perustettiin keski- ja etelä-Eurooppaan 1918-1919 sortuivat niin nopeasti. Pääsin loistamaan kun huomautin että Sveitsin, Irlannin ja Iso-Britannian lisäksi myös Ruotsi ja Suomi säilyttivät demokratiansa koko aikajakson 1918-1945. Irtopisteet kun olin ainoa joka oli lukenut edes osan The End of History kirjasta, by Francis Fukuyama. Kun olisi vielä päästy Zbigniew Brezinskin The Grand Chessboard ja Samuel Huntingtonin Clash of Civilizationsiin asti niin olisin ollut onnellinen kissa. Mutta geostrategia ja turvallisuuspolitiikka valitettavasti jäävät kyseisin historian modulin ulkopuolelle pahasti joten Paddy palautti junan takaisin raiteelleen ja palattiin Adolf- ja Benito-setien ihmeelliseen maailmaan. Ei siinä, erittäin mielenkiintoista sekin. Muuten, Nina Mikkosen solvaaminen sillä perusteella että Adolfin äiti oli kotiäiti on kohtuullisen typerää (Godwinin laki jälleen!), sillä Aatun arvomaailma ja maailmankuva muotoituivat vahvasti vasta opiskeluaikana ja ensimmäisessä maailmansodassa. Oikein harmittaa että täällä ei ole yhtään kurssia "kovaa" historiaa/politiikkaa tai en ainakaan ole moista löytänyt - ei sotahistoriaa, ei kansanvälistä politiikkaa. No, ehkä sitten Australiassa. Ai niin, Franco ei ollut fasisti.

Luennon jälkeen kävin Bredonissa hakemassa esseitäni. Vain Hist1001-esseet olivat paikalla ja niitäkään ei saanut mukaan, sai vain lukea arvostelijan kommentit. Arvosanaa ei myöskään ollut esseeseen laitettu. Kommentit olivat pääsin kehuvia mutta kaksi negatiivistakin oli. Ilmeisesti pääsen läpi mutta millä arvosanalla? Jännitys jatkuu. Hist1010 eli Early Modern Englandista ei ole kuulunut pihahdustakaan. Politiikan esseet ilmeisesti palautetaan huomenna.

Iltapäivällä olikin sitten "Explorations in Women's History". Tällä kertaa keskityttiin naishistorian ja feministisen historian käsitteiden eroon - naishistoria pyrkii tuomaan esiin naiset historian tutkimuksessa, feministininen tutkimus taas tutkii historiaa feministisen näkökulman kautta. Kulkevat siis käsi kädessä mutta ovat eri asia, samalla tavoin kuin historioitsija voi tutkia työväenluokan historiaa ilman että on marxisti. Mutta lisäksi ihan käytännössä huomattiin kuinka naiset ovat enimmäkseen jääneet piiloon "normaalissa" historian tutkimuksessa. Vain ne naiset jotka käyttäytyvät kuin miehet tai ainakin merkittävästi poikkeavat oman aikansa naiskäsityksestä, ovat jääneet historian lehdille. Surullista mutta totta. Sama koskee tietysti myös mustien historiaa tai työväenluokan historiaa. Ollapa musta, työväenluokan nainen - olisin kolminkertaisesti sorrettu! :)

Viimeinen kanakeittopurkki katosi parempiin suihin, Joni oli tehnyt herkkua. Kipaisin Lauran kanssa CostCuttersissa hakemassa rapulapitsan pakkaseen ja iltajuomaa jääkaappiin, onhan tänään Bushwackers-ilta. Kun palasin kotiin, Joni kertoi että Kinue-sensei oli lähettänyt sähköpostilla alustavat tulokset japanista. Tärisevin sormin avasin sähköpostini, japanihan oli tuottanut minulle eniten ongelmia ja koe meni ihan penkin alle:

  1. Exam: D
  2. Portfolio: C+
  3. Overall: D+
JEEEEEEEEEEEEESS!!!!!! VOITTO!!! No, arvosanahan oli aika kehno mutta siitä viis, tärkeintä on läpipääsy ja ensimmäiset 15 krediittiä tutkintoa varten. Ensimmäisen vuoden arvosanoilla ei ole muutenkaan väliä, ne kun eivät todistukseen tule.

Sadasviidestoista päivä

Tuesday!

US Constitution - the American Experiment oli luennon aiheena. Wendy oli taas pahalla päällä, tosin tälläkertaa sen takia että vain muutama viime viikolla poissaolleista oli vaivautunut hakemaan materiaalit joten kolmasosa luokasta ei ollut kärryillä. Sääliksi käy Wendyn äijää, kotona ei varmaan paljoa tossun alta nousta.

Aihe oli kylläkin mielenkiintoinen ja pääsin esittämään työryhmäni puheenvuoron seminaarissa, aiheesta Ideological Background of Revolution. Synapsis: vallankumous ja perustulaki perustuvat kuuteen eri ideologiaan, (liberalismi, protestantismi, lainvoimaisuus, republikanismi, valistus ja Skottilainen koulukunta) tosin nämä ideologiat kulkivat käsi kädessä. Pohjimmiltaan kyse oli tieteen ja rationalisuuden sekä hyveiden ja ihanteiden kompromissista. Intiaaneilla eikä mustilla eikä muuten valkoisilla naisillakaan ollut äänioikeutta mutta itse perustuslaki kirjoitettiin niin löyhästi että nämä ryhmät ovat myöhemmin voineet vaatia itselleen samoja oikeuksia saman perustuslain pohjalta.

Illalla jatkui armoton VTMB:n hakkaus. Peli on kohta pelattu Toreadorilla, seuraavaksi vuorossa on Malkavialainen.

Sadasneljästoista päivä

Maanantai. Ei luentoja. Ei mitään. Ei huvittanut mennä Trampsiin, koetulokset eivät ole vielä tulleet, plääh. Tässä alkaa erakoituminen uhata.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Sadaskolmastoista päivä

Sunnuntai. Taas nukuin pitkään ja vietin täydellisen löhöilypäivän. Pizzaa, limpparia, Vampire the Masquerade: Bloodlines. What else do you need?

Näin muuten unta että ajettiin Marskin kanssa kilpaa ratikoilla Helsingissä. Mannerheim voitti koska mä törmäsin Ikosen Villen äidin autoon. Mulla on mahtava alitajunta. Ei siitä sen enempää. Vieläkään ei ole tullut syyslukukauden tuloksia - jännitysmomentti nousee turhan korkeaksi.

Katsoin Christopher Nolanin Memento-leffan. Todella, todella hyvä. Oikein harmitti etten ole nähnyt sitä jo aikaisemmin.

Hmm, mulla oli kyllä mielessä vaikka mitä juttuja tähän kirjoitettavaksi mutta eihän niitä nyt enää muista. Oh well, lopetetaan Lolcattiin - klikkaa kuva isommaksi:

funny pictures of cats with captions
more animals

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Sadaskahdestoista päivä

Lauantai.

Nukuin iloisesti iltapäivään asti ja vetelehdin koneella, katsellen Zero Punctuationin hulvattomia videoita ja lueskeskellen Children of Heavenia.

Illalla Laura järjesti pöydän ASKista joten painelin kuudelta suihkuun, vain kuullakseni oven läpi tyttöjen huutavan että taksi on jo pihalla. Pöytävaraus olikin puoli seitsemältä eikä seitsemältä, tuli hiukan kiire. Ehdin sentään mukaan, tukka märkänä ja paidan helmat lepattaen. Ravintola oli yllättävän täynnä ja tarjoilijamme kohtalaisen pihalla. Tilattiin pullo punkkua, saatiin valkkaria, Lauran alkukeitto unohtui keittiöön, jälkiruuan mukana ei tuotu riittävästi lusikoita eikä tarjoilija muistanut allekirjoittaneen ja Lauran kaakaoita. Ei jätetty tippiä.

Pyörähdettiin Horn & Trumpetissa tuopillisella, nauttimassa pitkästä aikaa perinteisestä britti-pubi-kulttuurista. Eli naapuripöydässä känninen äijä yritti suostutella seurueensa naisia ottamaan poskeen kaveriltaan koska haluaa nähdä tämän "Happy Facen". Naiset eivät suostuneet. Hulvatonta.

Kampuksella puolalaiset pitivät naapurikämpässä bileitä joten päädyin sinne nostelemaan shotteja mutta en jaksanut lähteä näiden mukana uudestaan kaupungille vaan jäin Arlan kanssa soittamaan Guitar Heroeta.

Normi päivä.

How long would it take for a Tyrannosaurus Rex to digest your corpse?

perjantai 6. helmikuuta 2009

Sadasyhdestoista päivä

Perjantai eikä edes luentoja.

Siivoiltiin ja kokattiin Jonin kanssa, Ben&Jenny&Co olivat taas jättäneet tiskit meidän harteille mutta ylpeys ei antanut periksi tiskata niitä, joten vietiin vain roskat pois ja "nautittiin" kanamakaronikeitosta.

Lueskeskelin scifihömppää netistä ja illalla tahkottiin Jonin, Tatun ja Karin kanssa Civ4:sta kunnon deathmatch jonka voitin, luonnollisesti. Pojat olivat turhan kunniallisia eivätkä liittoutuneet minua vastaan, joten kun Tatu ja Joni olivat sodassa keskenään, rakensin rauhassa kunnon armeijan ja jyräsin Karin ja siinä sivussa Jonin ainokaisen kaupungin jota Tatu ei ollut ehtinyt vielä vallata.

Lumet ovat jo sulaneet pois, taitaa Kuningaskunta palailla normaaliin päiväjärjestykseen pikkuhiljaa.

Sadaskymmenes päivä

Donnerstag tai jotain sinnepäin.

Bushwackersissä oli hauskaa taas pitkästä aikaa. Kotosalla piti vielä luukuttaa rokkia läppäristä ennen nukkuumaanmenoa.

Sitä hauskempi olikin sitten herätä jo kymmeneltä kun käytävästä kuului kauheaa huutoa. Joku sankari oli työntänyt pari kiloa lunta avoimesta vessan ikkunasta sisään juuri sopivasti kun siivooja-täti Pam oli saanut sen pestyä. Huuto ja mekastus oli sen mukaista. No, vartijat kävivät kirjaamassa tapahtuman mutteivät tietenkään saaneet syyllisiä kiinni.

Tilasin Pizza Hutista rapulalääkettä, jota saikin odottaa yli puolitoista tuntia - lumen takia. Maa on siis täysin kaaoksessa kun sataa vähän lunta. Harmi että mediahistorian luentoa ei ollut peruttu, Darrell asuu liian lähellä! No, se ei kauaa kestänyt, paikalla oli alle puolet opiskelijoista.

Loppuilta menikin koneella koomatessa, tosin vähän käytiin illalla lumisotaa vaikka suurin osa lumesta olikin jo sulanut pois. Hubaa.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Sadasyhdeksäs päivä

Kaksi luentoa historiasta. Ensin Ronnie-setä mumisi epäselvästi totalitarianismista 1900-luvulla ja sitten Sue-täti luennoi feminismin historiasta ja naisten vähäisestä merkityksestä perinteisessä historian tutkimuksessa.

Ronnie on kunnon vasemmistolainen, tosin ei sentään yrittänyt väittää Stalinismia onnen auvolaksi kuten Jaakko Laakso ja muut taistolaiset kotosalla. Mutta hyvin selvitti miksei Saksassa tapahtunut Bolsevikkista vallankumousta talvella 1918/19:

1. Saksassa oli kohtuullisen suuri keskiluokka joka olisi murskattu vallankumouksessa. Niinpä se mieluummin liittoutui hallinnon kanssa kuin kapinoi sitä vastaan.

2. Saksan liittoparlamentti oli toimiva elin - vaikka sen päätökset eivät sitoneet Keisaria, hän otti ne usein huomioon. Siten saksalaisilla oli käsitys (tosin osin valheellinen), että heillä oli vaikutusvaltaa maan asioissa.

3. Saksan talonpojat eivät olleet maaorjia vaan maanomistajia. Heillä ei ollut tarvetta vallankumoukseen ja he pelkäsivät lähes hysteerisesti kollektivisointia. Niinpä talonpojat tukivat hallitusta.

4. Ammattiliitot olivat sallittuja Saksan työläisille jo aiemmin. Siten työväenluokka oli tottunut ajamaan asioitaan neuvottelujen tai lakkojen kautta ammattiliiton ansiosta. Vain radikaalit toivoivat vallankumousta, suurin osa työväenluokasta oli täysin tyytyväinen siihen että ammattiliitto paransi oloja pikku hiljaa.

Siinä neljä tärkeintä syytä siihen miksi matruusien kapinasta alkanut "vallankumous" kuoli hiljakseen pois eikä päässyt valtaan Saksassa. Riitti että Keisari luopui vallasta ja parlamentaarinen demokratia julistettiin voimaan. Se että Hitler käytti olemassaolevia rakenteita vallankaappaukseen onkin jo eri asia.

Tsaarin Venäjällä tilanne oli toinen. Keskiluokka oli onnettoman pieni ja hajanainen, talonpojat vaativat maata itselleen aristokraateilta, työväenluokka kaupungeissa ei haaveillutkaan ammattiliitoista ja kaiken lisäksi armeijan johto oli menettänyt uskon vallanpitäjiin. Niinpä ei olekaan suuri yllätys että helmikuun vallankumous oli niinkin veretön - kukaan ei ollut enää puolustamassa Tsaarin valtaa. Ja sama toistui lokakuussa - väliaikaishallinto ei ollut saanut rauhaa aikaiseksi, maareformi oli alkutekijöissään, tehtaita yritettiin edelleen pyörittää ympäri vuorokauden (armeijan tukemiseksi, joka oli jo hävinnyt sodan).

Eli hyvin mielenkiintoinen luento, tosin monesti teki mieli esittää eriävä mielipide Ronnien muminaan. Taidan silti säästää paukut seminaariin. Englantilaisen akateemikon on helppo ihannoida kommunismia, vaikka Ronnie sentään kävi nopsasti läpi Stalinismin rikokset - gulagit, teloitukset, NKVD/KGB:n toimet jne. Toisaalta, teoreettisella tasollahan kommunisma on ihanainen utopia, harmin paikka että käytännössä se ei voi ikinä toimia - koska ihminen on mitä on. Enkä ole edes ainoa finski paikalla, Jonnakin oli ottanut saman modulin. Mukava oli myös törmätä useaan tuttuun syksyn hissan ja politiikan kursseilta. Jengi jopa morjensti vielä. How nice.

Nais-/feminisminhistoria olikin sitten jo vähän eri juttu. Tärkeä aihe silti mutta vähän huvitti kuinka paljon Sue toitotti että "ei tämä ole miesvihaa" ja "tärkeää on tuoda kaikki näkökulmat esiin" ja silti moduuli on käytännössä eurooppalaisen valkoisen naisen taistelua eurooppalaista valkoista miestä vastaan. No, jokaisen piti pitää kahden minuutin esitelmä jostain merkittävästä naisesta joten puhuin Leni Riefenstahlista. Tosin ei ollut oma valinta - Sue heitti sattumanvaraisesti nimilappuja jengille. Silti, Leni oli kyllä hyvä valinta. Tämä ensimmäinen kansainvälisesti arvostettu ja merkittävä naisohjaaja oli sentään Hitlerin hovikuvaaja, joka ikuisti niin Nürembergin natsikokouksen kuin Berliinin olympialaisetkin, kaikkien muiden töidensä ohessa. Leni ei missään vaiheessa kuulunut Kansallissosialistiseen puolueeseen ja väitteet hänen intiimeistä suhteistaan Göringin, Goebbelsin ja Hitlerin kanssa olivat kaikki entisen poikaystävän panettelua. Mikä sinällään oli helvetin huvittavaa, voin kuvitellä sen tyypin aivoitukset:
"Vitun ämmä anto mulle kenkää, muutan siis Jenkkeihin ja... kirjoitan feikkipäiväkirjan Lenin nimissä jossa se panee kaikkien isokenkäisten natsien kanssa! PARAS KOSTO IKINÄ!"

Hitler tykkäsi Lenistä niinkauan kuin neiti poseerasi itse luontoleffoissaan tuntureilla tai jäätikoillä tai kun hän kuvasi stereotyyppisiä arjalaisia karussa luonnossa, koska se sopi yhteen myyttisen Arjalaisuuden kanssa. Mutta kun Olympia (leffa Berliinin olympialaisista) päättyi Jesse Owensin yönmustan ja atleettisen kropan nuoleskeluun, Leni ei enää ollutkaan niin kovaa sanaa Aatun tai natsipamppujen keskuudessa.

Mutta kuten aina, pienisieluiset ihmiset riivasivat Leniä sodan jälkeen aina hänen kuolemaansa asti, ylläpitäen väitteitä tämän rietasteluista Aatun kanssa tai sitkeitä natsisyytöksiä, vaikka Länsi-Saksan natsituomioistuin vapautti Lenin kaikista syytöksistä. Vaikka todellinen syy saattoi olla kateus - mikäs sen mukavampaa kuin siirtää kilpaileva kuvaaja/ohjaa pois tieltä vähäisiä rahoituksia viemästi kuin syyttää tätä natsiksi? Siis elävä (aina vuoteen 2003 asti) esimerkki natsismin demonifikaation vaaroista. Joo, natsit tekivät ikäviä asioita mutta niiden/heidän demonisointinsa ei hyödytä mitään. Jos jotain opin viime syksyn "No Hitler, No Holocaust?"-esseen kirjoittamisesta, oli se että vain harvat saksalaiset oikeasti olivat murhanhimoisia psykopaatteja. Toisin sanoen, Holokausti voisi aivan yhtä hyvin tapahtua jossain muualla. Ja onhan se melkein jo tapahtunutkin, Jugoslavian hajoamissodat sekä Ruanda parhaina esimerkkeinä.

Jokatuokin ajatusleikin Kalla-ahoon/Perussuomalaisiin ja Vihreisiin jotka ovat olleet iloisesti syksyn ajan törmäyskurssilla. Ongelma ei ole siinä onko Kalla-aho rasisti tai Vihreät yön timojen rakastajattaria vaan kommunikaation puute. Musta mies raiskaa siinä missä valkoinen, keltainen tai punainen mies. Tai jopa nainen. De facto, ei sitä tarvitse peitellä. Raiskaus on iljettävä rikos ja siitä pitää rangaista. Vaikeuksiin tullaan silloin kun kokonainen kansanryhmä, koska ne ovat erinäköisiä, syyllistetään yksilöiden rikoksien takia. Tai kun vastaiskuna yksilöiden rikokset painetaan villaisella jotta kyseistä kansanryhmää ei syyllistettäisi. Ruotsi on iloisesti lasketellut tätä rinnettä pitkin - maahanmuuttajien tekemiä rikoksia piilotellaan ja vähätellään rasismin välttämiseksi, lopputuloksena uusnatsien suosion lähes räjähdysmäinen kasvu. Suomessa on vältetty useita Ruotsin tekemiä virheitä, jälkijunassa kun matkustetaan, joten tämäkin virhe olisi vältettävissä. Rikoksiin syyllistyneet pitää karkoittaa takaisin kotimaahansa, riippumatta onko siellä hyvä elää vai ei, suomalaisella mittapuulla. Maahanmuuttotilaisuuksissa tämä fakta pitää tuoda pakolaisille/maahanmuuttajille selkeästi esille. Riko sääntöjä, lennä ulos, piste. Mutta silti on inhimillinen velvollisuus (myös Suomella!) ottaa vastaan pakolaisia ja maahanmuuttajia. Vaikka rikollisuusaste Helsingien somalien keskuudessa on suurempi kuin kanta-asukkaiden, se on silti HYVIN PIENI osa kokonaismäärästä, eli leijonan osa somaleista elää kunniallisesti, opiskelee suomen kielen ja hankkii töitä. Eli mitä järkeä on syyllistää enemmistöä vähemmistön takia? Xenophobia, erilaisuuden pelko - hyvin inhimillisiä syitä, mutta silti perusteettomia. Huh, mikä selvitys.

Joten tähän mennessä kaikki kolme historian kurssia ovat vaikuttaneet haastavilta mutta mielenkiintoiselta - jäljellä enää Mediahistoria huomenna. Jos sekin jatkaa samaa tyyliä niin pahus, täytyy vähentää bilettämistä ja keskittyä koulunkäyntiin - hirvitys sentään!

Mutta nyt täytyy lopettaa ja kiiruhtaa Laurojen/Annan kämpille etkoille ennen Bushwackersiin siirtymistä - toistaakseni aikaisempaa kirjoitustani, evoluutio käskee levittämään siementä!

Edit: Bushissa oli vallattoman hupaisaa ja täällä sataa TAAS lunta! Olin äsken pihalla tanssimassa lumisateessa. Kunnia meni mutta maine kasvaa.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Sadaskahdeksas päivä

Tiistai ja varsinainen koulun aloitus.

Tukka senkuin kasvaa ja onkin jo herättänyt hilpeyttä niin kämppisten kuin suomalaistenkin keskuudessa. Parta pitäisi varmaan ajaa, tosin Jennyn mielestä se sopii minulle joten saas nähdä.

Aamupäivällä kipitin aurinkoisessa säässä luennolle. Törmäsin Gaviniin ja pariin muuhun tuttuun syksyn kursseilta. Muistivatkin vielä meikäläisen, which was nice. Jenkkien perustuslaki on tämän hissankurssin aihe. Naisproffa lätkäisi ihan hemmetisti luettavaa eteen, kävi läpi kurssin rakenteen ja ilmoitti pitävänsä 20 minsan tauon jotta pääsee oksentamaan. Oltiin äimän käkenä. Tauon jälkeen rouvan vointi parani ilmiselvästi sillä katsottiin lyhyt videonpätkä, kuunneltiin vähän luentoa ja keskusteltiin Jenkkilän ihmemaasta. Ideas and ideals, continuity of Constitution, the American Dream. Osallistuin mielestäni oikein hyvin. Jatkossa tulee aina olemaan lyhyt alustus proffan toimesta, sitten katsotaan video ja lopuksi seminaarityöskentelyä. Eli kuulostaa ainakin paljon mielenkiintoisemmalta kuin syksyn hissat.

Luennon jälkeen ostin kolmioleivän ja nautiskelin sen kämpillä odotellessani ajanvaraukseni alkua. Menin siis Program Advisorin luokse vaihtamaan moduuleitani. Sosiologia olikin jo täynnä mutta feminismi-historiaan saattaisin kuulemma mahtua. Joten sinne Kissa painelee sitten huomenna. Kävin myös finanssi-toimistossa hakemassa 200 punnan shekin koska koulu ei pystynyt maksamaan Bursarya suoraan tilille. Voi voi tätä kivikauden meininkiä.

Loppu iltapäivä ja ilta menikin mukavasti Shadowrunin, Vampire theMasquerade: Bloodlinesin ja Guitar Heroen parissa. Huomenna pitää hommata se perhanan salikortti ja sitten illalla Bushwackersiin!

maanantai 2. helmikuuta 2009

Sadasseitsemäs päivä

Uuh yeah, mondag!

Heräsin "reippaana" poikana jo heti puolenpäivän aikaan. Vetelehdin koneella ja pohdittiin Jonin kanssa Jonin läppärin toimimattomuutta. No, Joni lähti HelpDeskiin ja allekirjoittanut ruokalaan aamupalalle, koska maanantaille ei sattunut luentoa. Ham, tomato and cheese hot sub naamariin, ajanvaraus program advisorille koska haluan pudottaa sen perhanan japanin ja tilalle sosiologiaa. Joninkin läppis tuli lopulta kuntoon joten pääsimme CostCuttersiin. Kauppa oli uusinut hyllyjärjestyksensä mutta tuttu pakistanilainen oli tiskin takana. Kalapihvejä, lihamurekette ja pitsa ostoskoriin leivän lisäksi. Okei okei, pari pulloa VS:ää tuli myös mukaan sekä onnittelukortti Noralle (kannessa Belle tottakai!).

Illalla siis Noran synttärit jonne raahasin läppärin ja kitaran. Kari oli tuonut DDR-tanssimaton (Dance Dance Revolution, ei Deutsche Demokratische Republik te tietämättömät) joten meno oli kovaa kun jengi kilpaa soitti kitaraa ja tanssi matolla. Tavoite oli suunnata Trampsiin kauden avaisiin mutta eihän siitä tullut mitään. Osa porukasta kyllä urheasti suuntasi kävellen kyseiseen yökerhoon mutta kivikova ydin jäi vielä soittamaan/tanssimaan. Minä myös, koska olin viime tipassa ostanut Jamesilta pullollisen Strongbowta. Poikarukka oli jo ensimmäisen pullonsa jälkeen niin soosissa että koin sen suorastaan kansalaisvelvollisuudekseni. Ja omat juomat olivat lopussa tietysti myös.

Joten en päässyt vielä ihan ytimeen asti mutta hauskaa oli silti. Keskiviikkon uusi yritys, Bushwackers on silloin tähtäimessä. Ja joo, huomenna (eli tänään koska vuorokausi on jo vaihtunut) on luento, heti tuossa 10:15. Tulee siis I-H-A-N-A herätys.

Ai niin, täällä satoi lunta! Paikalliset sekosivat täysin, vaikka lumi suli melkein heti pois. Ihme sakkia. Viisi senttiä lunta ja maa sekaisin. Sellaista se on, näissä vanhoissa sivistysmaissa.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Sadaskuudes päivä

Sunnuntai ensimmäinen helmikuuta ja kevätlukukausi alkaa huomenna. Eli kissa on palannut pöydälle, toisin sanoen kampukselle. Olipas ihanainen paluumatka, Finskin koneessa ensin moottoriongelmia joten lähtö viivästyi, onneksi vain tunnilla. Sitten juna oli ammuttu täyteen joten jouduin seisomaan puolitoista tuntia ennenkuin tilaa syntyi. Heini sentään oli juttukaverina mukana.

Talvi/joululomalla tuli levättyä, syötyä ja bailattua ihan kiitettävästi. Terveiset vaan kaikille kenen kanssa tuli oltua tekemisissä - hauskaa oli!

Hieman yllättäen tuli kotoisa olo kun hyppäsin ulos junasta ja kävelin taksiin Worcesterin keskustassa, olo joka vain voimistui kun raahasin matkalaukkua taksista kämpille. Jenny hyppäsi oikein kaulaan, Ben ja Joni morjestivat miehekkäämmin. Purin laukut, huone oli tismalleen siinä kunnossa kuin mihin olin sen jättänytkin. Sinällään ei mikään ihme, sillä pari viimeistä päivää Suomessa oli kovin ristiriitainen olo - toisaalta viidessä viikossa oli jo ehtinyt kotiutua kotimaahan ja tuntui haikealta lähteä taas maailmalle mutta toisaalta ei olisi millään malttanut odottaa vaan halusi takaisin nyt ja heti. Oe ja voe.

Sain lukujärjestyksenkin jonkinlaiseen kuntoon. Tiistaina kymmeneltä USAn perustuslaista ja historiasta, keskiviikkoisin kymmeneltä 1900-luvun historiaa (Democracy & Totalitariasm), torstaisin kolmelta media historiaa. Neljäs moduli on vielä valitsematta kun päätin hylätä japanin kielen opiskelun. Tilalle yritän sosiologiaa kun se tukisi politiikkaa eli hyvinvointivaltion synty Englannissa. Katsotaan jos mahdun vielä mukaan. Meinasin jo mennä feminismin historiaan herättämään pahennusta mutta se kurssi olikin jo täynnä, harmin paikka.

Loman aikana kävin oikein leffateatterissa ja näin The Wrestlerin, Spiritin ja Rock'n'Rollan. Ensimmäinen oli hyvä vaikkakin masentava, keskimmäinen hyvä ja (pikku)poikamainen, kolmas oli hyvä ja hauskasti äijämäinen. Noin niinkuin pika-analyysina. Faijan kanssa käytiin myös teatterissa, uutta Tuntematonta ihastelemassa. Olihan se teknisesti hieno ja erittäin intensiivinen mutta myös sekava. Useassa kohdassa en tajunnut että mitähän se ohjaaja oikein hakee takaa vai onko koko sopassa edes tarkoitusta, muuta kuin yrittää shokeerata. Kapinalauluun en yhtynyt, muuten seurasin kyllä avoimin mielin. Lätkän maailmanmestaruuden (eli urheílu nationalismin) yhdistäminen sotaisaan isänmaallisuuteen oli sekin jo vanha idea. Mutta venäläisten korvaaminen pesukoneilla oli kyllä neronleimaus.

Joka tapauksessa, huomenna Trampsiin kauden avajaisiin ja siitä se taas lähtee - ROCK ON!