Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

torstai 11. kesäkuuta 2009

Kuvakavalkaadi!

Koska naamakirja ei suostu yhteistyöhön, kuvat tulevat suoraan tänne!

Free Image Hosting at www.ImageShack.us


Manhattan! Nykki oli melkoinen elämys!

Hmm, ei ole aikaa rustata selitys kaikista, joten:

http://yfrog.com/46amerika002jx

Kaksi viikkoa ja rapiat

Johan on kiirettä pitänyt. Moottoritiet nro 25 ja nro 26 ovat tulleet tutuiksi. 25 pitkin ajan Greenvillen lentokentälle ja 26 pitkin Ashevillen lentokentälle. Valtavasti uusia kasvoja, vieraita nimiä ja tuttavuuksia. Naamakirjan kaveriluettelo paisuu paisumistaan, vaikka siellä ei ole vasta kuin murto-osa leirin henkilökunnasta.

Ja voi herranjestas kun täällä on paljon kauniita tyttöjä. Suomipojalla on ihan pää pyörällä - onneksi en ole ainoa; on käyty tiiviitä keskusteluja muiden "kansainvälisten" kanssa. En enää edes jaksa luetella nimiä enkä edes muista kaikkia mutta silmänruokaa on ihan riittävästi. Ei sovi valittaa!

Kävin katsomassa uuden Star Trekin leffateatterissa ja olihan helmi pätkä. Kyllä oli 6.50 dollarin arvoinen. Ja paikallisesta Alkon korvikkeesta löytyi Finlandia-votkaa, pisteet kotiin Altian export-osastolle. Hendersonville kun ei mikään mahdottoman suuri megapolis ole.

Olen väenvängällä koettanut keksiä jotain valittamisen aihetta mutta en ole löytänyt. Ok, ennen ja jälkeen jokaisen aterian jengi laulaa/lausuu rukouksen mutta se on pientä. Välillä matkanteko tyssää sunnuntaiajelijoihin mutta sekin on kohtuullisen harvinaista. Ja kun satelliittiradion "Liquid Metal" kanavalta kuulee Volbeatin lisäksi Children of Bodomia, Nightwishiä ja Stratovariusta, elämä hymyilee!

Olen yrittänyt laittaa kuvia naamakirjaan mutta jostain syystä Tulikettu tilttaa aina siinä kohtaa. Kokeilen seuraavaksi uppia ne Imageshackiin tai johonkin vastaavaan, ettei tarvitse pelkästään tekstin varassa kuvitella Kissan seikkailuja Uudella Mantereella.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Kemiallista sodankäyntiä... ja vähän muutakin

Johan on päiviä kulunut ja kiirettä pitänyt. Sain vasempaan pohkeeseen komean punaisen läiskän ja pikkupatin. Lekurin mukaan hämähäkki on käynyt puraisemassa ja koska olin edellisenä päivänä avannut Postitoimiston, syypää löytyy sieltä. Joten hain Uzilta harjan ja myrkkyä ja lakki suun edessä suihkutin konttorin täydeltä Raidia. Tapoin ainakin puolisen tusinaa hämppistä tosin mukana meni yksi perhonenkin. Collateral damage. Kaasutin paikan huomenna vielä uudestaan jotta varmasti kuolevat kaikki. Vähänkö olen reilu tulevaa postityttöä kohtaan. Kosto on suloinen.

Ja joo, leirin huoltopäällikkö on Uzi. Näyttää Joulupukilta. Jos Joulupukki olisi juutalainen.

Paljon olen päässyt ajelemaan luu ulkona. Ajaminen on 90% nautintoa täällä, vain muutaman kerran olen törmännyt sunnuntaiajelijoihin. Vakionopeudensäädin, automaattivaihteisto, ESP, ABS, BAS ja ties mitä vehkeitä on auto pullollaan - melkein ajaa itse itseään. Ja satelliittiradion ansiosta kuuntelen BBC Onen aamushown. Yllättävää muuten miten kotoinen olo tuli kun ensimmäisen kerran viritin BBC:n radioon.

Joy ei myöskään enää hallitse sydäntäni yksinään - on Isabel ja Emily ja Taylor ja Harriet ja se unkarilainen tyttö jonka nimeä en muista ja kajakki-mimmi ja seinäkiipeilymimmi ja heppatytöt ja itävahvistusten joukossa on useampikin kaunotar. Ja suurin osa jenkeistä ei ole edes saapunut vielä paikalle! Huh huh, mitenhän tässä vielä käykään...

perjantai 29. toukokuuta 2009

Smoky Mountain

Ajoin äsken kunnon setin - vein kajakkikouluttajat Smoky Mountainille missä on kunnon vuoripuro, tai Suomen mittapuussa se kyllä oli jo joki - jossa jampat uusivat kajakki/koskenlasku-kouluttajakorttinsa. Sinne oli matkaa jotain 70 mailia ja viimeiset 5 kiemurtelevaa vuoristotietä, sorapohjaista, toisella puolella vuorenseinämä ja toisella komea pudotus. Eli yhteensä about 140 mailia. Jos ei paluumatkalla olisi ollut tietöitä I-26:lla jotka aiheutti ihan karmeen ruuhkan, olisi matka ollut puhdasta juhlaa. Komeita maisemia jne. Pikkaisen eri juttu ajella tolla Dodge Grand Caravanerilla kuin Saabilla...

Lisää kouluttajiakin on saapunut ja nyt alkaa naiskauneuttakin olla mukavasti - muitakin kuin vain Joy. Rakkautemme olikin kovin yksipuolista ja lyhytaikaista. Katsotaan mitä tapahtuu viikonlopun aikana, tein jo tuttavuutta tänään venäläismimmien kanssa, ihan vanhan kunnon YYA-sopimuksen hengessä!

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Bileet!

Wooh! Keskiviikko. Aamupäivä meni iloisesti pelkääjän paikalla - opin reitin Ashevillen lentokentälle ja retkeilykaupat Ashevillen ympäristöstä. Eli käytännössä nelisen tuntia tyhjäntoimittamista. Ja tästä vielä maksetaan palkkaa - sentään paskaa sellaista.

Lounaan jälkeen olikin sitten hommaa. Toimistopäällikkö komensi siivoamaan maalitahroja toimiston käytävältä. Huhkin tunnin ajan taltan kanssa nirskuttamassa maalia irti, ilman merkittävää tulosta ennenkuin neiti tuli tarkastamaan tilannetta ja totesi ettei moinen meno vetele. Käski mennä hakemaan kaupasta jotain kunnon myrkkyä jolla maalit irtoaa. No, otin samalla kirjekuoret mukaan ja lähdin ensimmäiselle ajolleni. Kaikki sujui hyvin siihen asti kunnes hoksasin takakontin olevan pullollaan kirjalaatikoita ja kyseisen neitokaisen aikaisemmin puhuneen jotain kirjojen luovuttamisesta hyväntekeväisyyteen tai jotain. Joten reippaana poikana ajoin Hendersonvillen kirjastoon ja roudasin kaikki 12 laatikkoa kirjaluovutusboksin päälle. Tyytyväisenä palasin leirille...

...jossa Allison (eli toimistopäällikkö) sai kohtauksen - kirjat olivat menossa aivan toiseen paikkaan, eivät suinkaan kirjastoon. Hyppäsin takaisin auton rattiin ja hurjastelin tuulispäänä takaisin kirjastoon. Kirjatädit olivat ymmärtäväisiä ja sain "varastaa" laatikot takaisin. No good deed goes unpunished, kuten maailmalla sanotaan. Että otti päähän. Onneksi oli nikotiinipurkkaa.

Päivällisspagetin jälkeen ajattelin hipsiä kämpille lepuuttamaan kun kämppikset informoivat että Wilderness First Responder -kurssi on hyväksytysti suoritettu ja jengi on lähdössä kaupungille sitä juhlimaan. Sehän tarkoitti että Karvisen poika paineli suihkuun ja vaihtoi puhdasta päälle. Tilataksi roudasi jengin (~20 henkeä) El Paso nimiseen raflaan jossa syötiin vähän sipsejä ja enimmäkseen keskityttiin olennaiseen. Sain pitkästä aikaa Sour Applen kunnollisena - eli 2cl votkaa, 4cl Sour Applea ja loppu lasi täyteen Spritea. Että oli hyvää. Totesin myös pystyväni seisomaan terassilla tupakoitsijoiden kanssa, kunhan vain jauhan sitä hemmetin purkkaa. Oo-rah.

Loppuilta sitten sujuikin samaan malliin. Fiksut lähtivät ensimmäisellä autolla pois (Taylor oli lupautunut kuskiksi ja pysyi ajokunnossa, ihana nainen), valitettavasti samalla kyydillä karkasi elämäni rakkaus, Joy, Australiasta. Huoh, aivan jumalainen naaras. Blondi, pystyt terhakkaat rinnat, pitkät hiukset ja sääret, siniset silmät, kaunis hymy. Mä olen niin rakastunut. Parasta on että Ilo on töissä toimistossa joten pääsen flirttailemaan sen kanssa päivittäin. Jokatapauksessa, me muut kuljettiin Mustaan Ruusuun jatkamaan. Siellä todettiin ettei brittien, aussien, kiwien tai hollantilaisten juomapää vedä vertoja suomalaiselle. Raukat humaltuivat kuin teinit Kaivarissa konsanaan ja allekirjoittanut itse totesi että paikka taitaa vesittää votkakolaansa.

Kello on jo yli puolen yön paikallista aikaa ja aamuysin maissa pitäisi ajaa autoa. Joten pidemmittä puheitta - nukkumaan!

Ps. Kamera on mukana, kuten myös USB-kaapeli joten valokuvien lisääminen blogiin on täysin mahdollista. En lupaa mitään, mutta ehkä jossain vaiheessa.

Alkufiilistelyä

Sainhan asennettua koneelle suominäppis-asetukset joten nyt on ääkköset ja öökköset mukana myös.

Alkufiilikset? Hyvät ellei peräti erinomaiset. Majoitus on spartalaistyyppinen, kerrossängyissä ja betonilattialla mutta patja on paksu ja viltit lämpimät. Nerokas systeemi, ei ole pussilakanaa laisinkaan vaan patja, lakana, mies, lakana, viltti - tuossa järjestyksessä. Vilttejä sain kaksi joten ei edes varpaat palele - tosin ei täällä tule edes yöllä oikeasti kylmä. Pyyhkeitä luovuttivat peräti kuusi kappaletta mutta kun ottaa huomioon että kuivatusnaru on ainoa vaihtoehto ja ilman kosteusprosentti on säännöllisesti korkea niin ei ihmekään että pyyhkeitä on paljon. Kämppää pitää sisustaa, ajattelin hommata pari julistetta ja kysyä suurlähetystöstä jos voisivat postittaa ison Suomen lipun jonka ripustaisin kattoon.

Ruokalasta löytyy salaattipöytä joten olen ottanut tavakseni syödä ensin yhden lautasellisen pääruokaa (tänään oli uuniperunoita, raejuusto/kermaviili kastikkeella) ja perään toisen lautasellisen salaattia (salaatinlehtiä, minitomaatteja, kurkkuviipaleita, paprikasiivuja) ilman salaattikastiketta. Eli ainakin ruokailu on mennyt reippaasti terveellisempään suuntaan.

Tupakkalakko on tähän asti pitänyt, lauantaista asti jo. Nicorette-purkka toimii aikasen hyvin. Heti kun tekee mieli röökiä, niin purkka suuhun ja sillä selvä. Tosin purkkaa kuluu kohtuullisen paljon, pitää metsästää täältä apteekki että saa lisää - muuten tulee katastrofi.

Työparini on Jim Uudesta-Seelannista ja kundi vaikuttaa oikein symppikseltä. En ole vielä kehdannut heittää lammasvitsejä mutta kyllä tässä vielä kerkeää. Jimmy on ajeluttanut meikäläistä ympäri ämpäri - on käyty sairaalassa, postissa, pankissa, kaupoissa, lentokentillä yms jne. Ensisijainen työtehtäväni kun on olla "runner" eli autolähetti/kuski. Postihuoneeseen ei ilmeisesti tarvitse astua sisään kuin korkeintaan ruuhkahuippuina. Ei lainkaan huono homma. Autoni on muuten vihreä Dodge Ram. Kirjoitan tarkemmat tiedot kunhan pääsen nyt iltapäivällä tutustumaan siihen tarkemmin.

Ja tytöt (sekä nimeltä mainitsematon kasvatustieteiden opiskelija), aussi- ja kiwi-kundit jotka ovat täällä kajakki/vesihiihto/vuorikiipeily/pyöräily/yms kouluttajina ovat kuin suoraan Baywatchista. Ei ihme että keittiöapulaisina olevat ukrainalaistytöt ovat ihan lääpällään. Minä ja britit sitten tasapainotetaan tilannetta. Saas nähdä muuttaako jenkkien tulo tilannetta millään tavalla. Täällä ei siis vielä ole kuin lähinnä kansainvälisiä, koska "normaalit" leiriohjaajat saapuvat viikonloppuna ja ensi viikolla. Muksut tulevat sitten joskus kesäkuun puolessa välissä.

Sellaista tälläkertaa. Kunhan vain sateet vähenisivät niin kuin unelmaa elo ois.

maanantai 25. toukokuuta 2009

Ameriikkaa!

En sitten nukkunut viimeisena yona ollenkaan. Tavarat Ellalle talteen, tilasin taksin ja 09:16 juna lahti Shrub Hillista kohti Lontoota. TransportDirect oli neuvonut etta pitaa hypata Sloughissa pois junasta ja ottaa bussi Heathrowlle. Siksi ostin train+bus lipun automaatista.
Junassa ei tietenkaan ilmastointia ja kuuma paiva tulossa. Ihanaa. No, lopulta saavuttiin Sloughiin kahden tunnin jalkeen. Eikun ulos ja raahaamaan matkalaukkua bussiasemalle helteessa. Puolen tunnin odotuksen jalkeen bussi tuli ja kuski ilmoitti ettei lippuni kelpaa. Uusi lippu olisi maksanut 4 puntaa eika mulla tietenkaan ollut kateista. Hemmetin hemmetti.

No, takaisin junaan, Paddingtonille. Siella tyomaata ja remonttia mutta loysin Heathrow Connectin joten juuri ennen yhta paadyin terminaali ykkoseen ja ihmettelen etta missa CCUSAn edustaja on. Harhailen siina kymmenisen minuuttia kunnes kannykka soi. CCUSAN reppi siella soittaa ja kysyy missa viivyn. Treffit olikin terminaali kolmosessa, eika ykkosessa. Jii-haa. Iloisena kuin ori varsa kirmasin terminaalista toiseen. Hemmetin hemmetti.

No, lopulta check-iniin jossa aija ilmoittaa etta lentolipussa on eri nimi kuin passissa eika han siksi voi luovuttaa lippua mulle. Siis mitah?! Joo, Veikko ja Kristo olivat menneet toisinpain. Passissa lukee Veikko Kristo, viisumissa pelkka Kristo ja lentolipussa Kristo Veikko. Joten Virgin Atlanticin mielesta kyseessa on 3 eri ihmista. Meni tunti selvitellessa asiaa ja lopulta CCUSA joutui ostamaan mulle "uuden" lentolipun. Toivottavasti eivat karhua yli 300 puntaa multa. Hemmetin hemmetti.

No, Airbus 380 kutsui ja lento sujui mukavasti. Istuimen selkapuolella oli videoscreeni joten kuulokkeet korville ja leffoista nauttimaan. Katsoin "Burn After Reading" joka oli hyva, "The Day Earth Stood Still" joka oli ihan paska, "Lesbian Vampire Killers" joka oli hulvaton ja lopuksi "Hellboy 2" joka jai kesken mutta oli aika lupaava. JFK:lla kaikki 7 CCUSAn toiveikasta loysivat itsensa oikealta tiskilta. Odottelua, autoon pakkailua, muihin tutustumista, kaupungin profiilin ihmettelya, hosteliin meno, avainten kanssa taistelua, oinen kavely pitsaa hakemassa, valtavan pitsa-slicen syominen keskella Broadwayta puolen yon jalkeen, jarjettoman kuuma ja hikinen yhteisasuntola jossa minun ja kahden britin lisaksi oli seitseman ryssaa polottamassa venajaa, aamulla suihku josta ei tullut kuin kylmaa vetta ja koko ajan ymparilla suurkaupunki joka yhta aikaa on totaalisen outo ja jarjettoman tuttu - kiitos elokuvien ja sarjojen.

Kohta pitaa lahtea Newarkin lentokentalle ja sielta edelleen leirille. Tama viesti on kirjoitettu Hostelin koneella, siksi eraat merkit taas puuttuvat - sama ongelma tulee muuten olemaan koko kesan eli get used to it.

lauantai 23. toukokuuta 2009

Kevätlukukauden päätös ja summa summarum ensimmäisestä vuodesta

Huh-hah-hei ja rommia pullo kuten nuo merten iloiset veikot, merirosvot tapasivat sanoa. Huomenna sunnuntaina on lähtö. Ensin Heathrowille, sieltä New Yorkiin ja maanantaina Nykistä Ashevilleen jossa toivottavasti on auto odottamasssa.

Päivä alkoi iloisesti tuossa neljän maissa kun Skatie herätteli meikäläistä. Perjantain kunniaksi olin pitänyt Guitar Hero-bileet viimeisen kerran ja siitähän sitten innostuttiin vielä Trampsiin viimeisen kerran. Oli hauskaa. Taisin olla vielä vähän soosissa kun heräsin. Eikä mennyt kuin viisi minuuttia niin Heidi tuli hakemaan grillausta varten. Joten nurmikolle aurinkoa ottamaan ja grilliherkkuja nauttimaan. Pari-kolme tuntia meni kuin siivillä.

Sitten olikin pakko jo alkaa pakkaamaan. Matkalaukkuun ei paljoa tilaa jäänyt vaikka paljon tavaraa jätän tänne. Kaksi aikaisemmin ostamaani laatikkoa eivät sitten riittäneetkään - piti kävellä Home Baseen hakemaan toiset kaksi lisää. Onneksi ovat vain femman kappale.

Mitä sitten jäi kevätlukukaudesta käteen, muuta kuin känsät? Ainakin se että neljä historian kurssia tarkoittaa järjetöntä määrää lukemista, jos tahtoo hyvät arvosanat. Samoin taas tuli todistettua että paineen alla tulee tulosta - aloitin maanantaina esseiden kirjoittamisen ja neljäs valmistui perjantaina seitsemän aikaan aamulla. Tosin lopputulos on sen mukaista - ei niissä paljoa kehumista ole.

Brittien kanssa on luotu lisää kaverisuhteita kevään mittaan ja se on ollut vain hyvä asia. Suomalaistenkin kanssa on edelleen tultu juttuun. Lontoossa tuli käytyä pikaisesti, samoin Leedsissä, Nottinghamissa, Manchesterissa ja Birminghamissa useampaankin kertaan.

Jos olisin tiennyt etukäteen millainen paperisota CCUSA:n kesäduunista syntyi, en varmaankaan olisi hakenut. Mutta nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Jiihaa.

Vieläkään ei kaduta Britteihin lähtö. Eli hyvillä mielin tulen takaisin syyskuun yhdeksäs päivä.

Yritän kirjoitella fiiliksiä ja kokemuksia Jenkkilän ihmemaasta aina kun kykenen eli blogi ei aivan kokonaan hiljene kesän ajaksi. Ja kommentteja saa jättää, hyvät ihmiset, vaikka anonyyminä jos siltä tuntuu!

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Lennot jenkkilään

Ei varmaan ketään kiinnosta mutta laitanpa edes itselleni ylös lennot.

Lontoo - New York:

24 Touko Virgin Atlantic 9 Lähtö - Heathrow LHR 16:25
Perillä - Kennedy JFK 19:20

New York - North Carolina:

25 Touko Continental 2873 Lähtö - Newark EWR 14:45
Perillä - Asheville AVL 16:42

8 Syys Virgin Atlantic 10 Lähtö - Kennedy JFK 21:35
Perillä - Heathrow LHR 09:30

Jos vaikka kone putoaa Atlanttiin tai lentää päin Empire State Buildingia...

Edit; lisäsin NY-NC lennon

tiistai 12. toukokuuta 2009

Lontoon reissu

Jepulis elikkä kesäduunia varten tarvitsee viisumin Jenkkilän ihmemaahan ja se vaatiikin vaikka minkälaista akrobatiaa. Täytin pää sauhuten jos jonkinsorttista lomaketta, onneksi ei sentään kolmena kappaleena. Tiistai (12.päivä) aamuna kello 07:15 piti olla Grosvenor Squarella valmiina. Se tarkoitti että tarkastettuani kuudennen kerran että kaikki paperit ovat varmasti mukana, hyppäsin maanantai-iltana 22:44 junaan kohti Paddingtonia. Luin matkalla Obaman "Dreams of my Father"-kirjaa. Valaiseva kokemus.

Juna puksutti viimeisillä voimillaan Lontooseen vähän yhden jälkeen yöllä. Paddingtonin yhteydessä ei ole bussiterminaalia vaan bussipysäkit on ripoteltu ympäröiville kaduille. Eli kun vihdoin löysin yön pimeydessä oikean pysäkin, oli dösä juuri mennyt ja jouduin odottamaan puolisen tuntia. No, olipahan aikaa tallustella puhelinkoppiin (!), ihastella hekumallisten neitokaisten mainoskortteja joilla koppi oli tapetoitu (olisi ollut tarjolla niin mustaa kuin valkoista että keltaistakin, laihaa ja lihavaan, piiskaa ja perinteistä ja vähän eksoottisempiakin palveluita joita en nyt viitsi tähän kirjoittaa jos vaikka joku viaton lapsenmielinen tätä joskus lukee). Koska en ollut saanut kännykkääni ladattua puheaikaa (kampuksen top-up kone on rikki perkele), otin luurin kouraan ja työnsin punnan kolikon sisään. Gordonin Janne vastasi neljännellä yrittämällä mutta luuri bugasi eikä kaveri kuullut ääntäni. Olin juuri vaihtamassa koppia kun Janne fiksuna poikana soitti takaisin. Ihan kuin leffoista, kirmasin soivaan puhelinkoppiin sisään kuin Bruce Willis konsanaan. Janne neuvoi pysäkin millä pitää jäädä ja lupasi tulla vastaan.

N7 oli bussin numero ja onneksi se oli wanha kunnon doubledecker eli kaksikerrosbussi. Olin ainoa ihminen yläkerrassa mutta ei se haitannut. Olihan kokemus. Lontoo ei muuten nuku koskaan, ei ainakaan Oxford Streetin varrella - kaupoissa korjattiin pikkuvikoja tai vaihdettiin mainoksia, sivukujien klubeihin virtasi väkeä ja ruokapaikat olivat täynnä. Löydettiin Jannen kanssa toisemme (että se näyttää rantapummilta) ja marssittiin Jannen asuntolaan. Joka, kauniisti sanottuna, henki neuvostoromantiikkaa. Kun ei olla nähty vuosiin niin jauhettiin vielä useampi tunti ennenkuin tajusin että pitää herätä kuudelta. Jannella ei tietenkään ollut varapatjaa tai edes tyynyä. Kokolattiamatto sai toimia patjana, pyyheliina tyynynä ja farkkurotsi peittona. Toimii.

Kai siinä tuli muutama hetki torkuttuakin ennen kuin kännykkä älähti ekan kerran. Janne käänsi tyytyväisenä kylkeä kun allekirjoittanut heitti vettä naamalle ja salkku kourassa lähti etsimään aamupalaa. Oli Oxford Street hieman erinäköinen - pakistanilaislaumat lakaisivat katuja ja keräsivät roskia. Tosin kun muistaa että täällä työaika monilla alkaa vasta ysiltä niin ei ihme. Löysin kuin löysinkin Grosvenor Squarelle, vielä ilman karttaa tai mitään. Että mä olen kova jätkä. Aamupalaksi söin clubi toastin joka olikin tuhti annos kinkkua, tomaattia, salaattia, juustoa ja paahtoleipää. Italialaismamma tarjoili ja rahasti, isännän ja tyttären häärätessä keittiössä. Hyvää oli ja palvelu erinomaista, tunsin itseni kuninkaaksi. Viereisessä pöydässä istui Bond Streetin puvussaan arvokkaan oloinen vanhempi herrasmies. Ja vaikka meikäläinen oli oma rähjäinen itsensä hupparissaan niin molempia palveltiin ihan yhtä hyvin eli siis loistavasti. Ei vaan Suomessa, ei sitten ikinä.

Ylläri ylläri, olin ensimmäisenä lähetystön edessä. CCUSAn edustajaa ei näkynyt missään. Meinasin tappaa aikaa juttelemalla poliisien kanssa MP5:n hyvistä ja huonoista puolista mutta bobby näytti kohtuullisen vittuuntuneelta (eikä ihme jos on koko yön seissyt lähetystön edessä) joten meninkin Grosvenor Parkkiin ihastelemaan Rooseveltin ja Eisenhowerin patsaita sekä Eagle Squadronin muistomerkkiä. Eagle Squadron koostui amerikkalaisvapaaehtoisista jotka lensivät kesällä 1940 Britannian tukena.

James saapui sitten, vain kymmenen minuuttia myöhässä (kuinkahan mones James tämäkin oli?) ja pystytti toimipisteensä. Kundi tarkasti paperini, totesi että hyvältä näyttää. Jätin kännykän säilytykseen ja kipitin lähetystön viisumiovelle jonottamaan. Turvatarkastus, lentokenttätyyliin ja sitten odotushalliin. Pääsin heti toisena luukulle jossa kravattiheppu sitten tyrmäsikin hakemukseni - valokuva oli kuulemma epäkelpo. Ei saatana kun meinasi revetä hermo. Onneksi odotushallissa oli passikuva-automaatti. Neljä puntaa köyhtyneenä palasin takaisin luukulle ja tällä kertaa pääsin eteenpäin. Uskomatonta mutta totta, sormenjälkien oton jälkeen sain paperit takaisin ja minut komennettiin toiselle luukulle. Kyllä byrokratia on kivaa. Pienen jonotuksen jälkeen uusi kravattiheppu otti paperini ja uudestaan sormenjäljet, kyseli tyhmiä ja totesi että se oli siinä, antaa heittää.

Kävelin ulos jossa aurinko oli tullut esiin. Päätin noudattaa Jannen neuvoa ja imeä vähän Lontoon tunnelmaa joten hylkäsin bussit ja kävelin takaisin Paddingtonille. Kyllä oli vilinää ja vilskettä - Worcester on ihan auttamattomasti landekylä Lontooseen verrattuna, vähän kuin Hämeenlinna ja Helsinki. Alkuperäisenä ideana oli leikkiä turistia kun kerran Lontoossa oltiin mutta perhana kun väsytti ja vitutti joten kun vihdoin pääsin Paddingtonille (taas ilman karttaa, Kristo sä olet kuningas!), päätin että turistia voi leikkiä sitten syksylläkin ja hyppäsin junaan.

Siinä olikin sitten viimeinen tuskien taival - nukkumisesta ei tullut yhtään mitään, kun kokoajan joku urpo pölötti ja mölysi. Aina kun juna pysähtyi, toivo heräsi että nyt, nyt siunattu hiljaisuus, mutta ei - jos vanha kälättäjä lähti pois, niin uusi tuli tilalle. Viimeisein sankari oli tottakai pahin, korvia raastavan laiska ääni joka venytti jokaista tavua. Tuli mieleen jälkeenjääneen lehmän ammuminen. Tyyppi jäi myös Worcesterissa pois joten uteliaana odotin millainen sankari penkistä nousee ja odotus palkittiin. Teiniangstinen skeittaripoju, jonka housut roikkuivat polvissa, olkapäille ulottuvista hiuksista olisi voinut kerätä uudet rasvat ovensaranoihin ja alahuuli lerpatti niin pahasti että teki mieli työntää skeittilauta urpon suuhun. Olisi ollut palvelus koko ihmiskunnalle.

En kuitenkaan toteuttanut fantasiaani vaan ruokakaupan kautta kotiin. Valokuvat ilmestyvät Facebookkiin kohtapuoliin. Ja sitten taidan kaatua sänkyyn nukkumaan.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Kevätkausi

Puuh pooh. Niinhän siinä lopulta kävi ettei päivittäisestä ylläpitämisestä tullut enää mitään. Nyt on niin pitkä tauko edelliseen päivään etten enää yritä moista. Katsotaas, mitä on tapahtunut...

Vappu tuli ja meni - neuvoin Karille ja Tatulle kiljun panemisen jalon taidon ja pojat pyöräyttivät ämpärillisen sitä siman ohessa. Sima onnistui mainiosti ja tottakai pakkojuotettiin sitä naapureille sun muille. Grillattiin, pidettiin piknikkiä ja biletettiin. Eli hulvaton vappu oli.

Vapun jälkeen onkin alkanut stressierkki nostaa rumaa päätään - sillä kesäduunia varten joutuu taas käymään hemmetisti paperisotaa ja neljä esseettä pitäisi myös rustata kasaan. Filmin ja propagandan merkitys Britannialle toisessa maailmansodassa, syy ja selvitys Budapestin kansannoususta '56, naisen yhteiskunnallinen asema Viktoriaanisen ajan Britanniassa ja alkuperäisen tarkoituksen merkitys Yhdysvaltain perustuslaissa. Jes.

Muutama päivä takaperin käytiin Karin, Heinin ja Sennan kanssa Trampsissa vaahtobileissä. Luit oikein. Vaahtobileissä. Kipeetä mutta mahtavaa. Tosin nielin varmaan litran sitä vaahtoa, saa nähdä tuleeko jälkiseurauksia. H1N1:kin näyttää laantuvan joten kesätyöpaikkani Jenkeissä taitaa olla turvattu. Meikäläinen on siis palkattu BlueStar Campsiin yleismiesjantuseksi eli "mail room co-oordinator"iksi. Työtehtäviin kuuluu lapsien ja roinan ajeleminen paikasta A paikkaan B. Postin tarkastus ja pakettien avaus. Jep, avaan kaikki muksuille tulevat lähetykset ja tarkistan ettei siellä ole mitään kiellettyä. Kuten aseita, huumeita tai ruokaa. Ja varmasti sivussa kaikkea muuta mahdollista tulee tehtyä, mutta se on vain hyvä ettei tule kesällä tylsää.

Päivittelen lisää kun kerkeän ja jaksan.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Sadaskahdeksaskymmenesneljäs päivä

Maanantai.

No niin, niin se pääsiäisloma on ohitse ja pitäisi palata arkiseen aherrukseen. Ei kyllä tee mieli ollenkaan. Onneksi ei ole luentoa vielä tänään. Vieläkin on ihan lomafiilis.

Maailmalla sattuu ja tapahtuu - ensin tärkein uutinen:

Bethesda on palkannut Obsidianin tekemään Fallout3:lle itsenäisen jatko-osan, Fallout New Vegas.
http://www.vg247.com/2009/04/20/rumour-fallout-new-vegas-announced-in-london/
ja
http://kotaku.com/5219584/new-fallout-announced

Paras uutinen mitä Fallout-fani voi realistisesti odottaa. Jaa miksi? Koska Obsidian koostuu pääasiassa vanhan Black Islen työntekijöistä, hepuista jotka tekivät alkuperäiset Falloutit. Ja koska Chris Avellone (PS:T, Fallout2, KotOR2, MotB) on Obsidianilla. Ihquu. Koska ei voida odottaa että Tim Cain, Leonard Borsky ja Jason Anderson palaisivat yhteen tekemään todellista Fallout 3:sta, tämä on parasta mitä voi odottaa. Peli käyttää takuuvarmasti Gamebryo-moottoria, mikä pyöritti Oblivionia ja F3:ta, eli reaaliaikainen, pelaajan silmistä kuvattu. Mutta jospa Obsidian saisi loren ja tarinan ja erityisesti dialogit kuntoon niin typerän taistelusysteemin voisi antaa anteeksi. Molemmat peukut pystyyn ja ristiin kaulan ympäri. Julkaisu on 2010.

Sitten, somalialaiset merirosvot olivat hyökänneet amerikkalaisen rahtilaivan kimppuun. Aluksen kapteeni, Richard Phillips, tarjoutui panttivangiksi jos piraatit päästävät muun miehistön vapaaksi. NATOn alusten piirittäessä rahtilaivaa, nämä suostuivat. Muu miehistö seilasi paatin karkuun ja merirosvot piiloutuivat katettuun pelastusveneeseen Phillipsin kanssa. Yhdysvaltain laivaston alus otti pelastusveneen hinaukseen neuvottelujen ajaksi. Kolme merirosvoa vahti Phillipsiä, neljännen neuvotellessa aluksen kannella. Neuvottelut eivät edenneet, joten aluksella ollut SEAL-tiimi ratkaisi tilanteen ampumalla Phillipsiä uhanneet kolme merirosvoa. Jep, keinuvasta laivasta vielä kiikkerämpään pelastusveneeseen, kohtuullisen kapean oviaukon kautta, kolme laukausta, vieläpä niin lähellä toisiaan etteivät tyypit ehtineet reagoida. Neljäs pidätettiin. Hatunnoston arvoinen suoritus.

Jaahas, tänään pitäisi ehkä mennä Trampsiin katsomaan brittimeininkiä. Saas nähdä jaksaako.

Sadaskahdeksaskymmeneskolmas päivä

Sunnuntai.

Joo, ei tosiaan olla enää 18-vuotiaita. Kauhea väsymys ja raukeus päällä vaikka nukuinkin hyvin. No, CCUSA oli lähettänyt sähköpostia jossa ilmoittivat meikäläisen tulleen hyväksytyksi ohjelmaan. Nyt pitää enää toivoa että joku leiri myös haluaa palkata minut. Loppupäivä menikin pitsan, Jonin&Karin kanssa juoruilun, nettisurffailun ja Curse of the Azure Bondsin pelaamisen merkeissä.

Joo, totaalinen nollapäivä.

Sadaskahdeksaskymmenestoinen päivä

Lauantai.

Aivan liian aikaisin piti nousta ja luovuttaa huone. Aamupalallakaan ei oikein ollut nälkä, onneksi se oli ilmainen. Bussi tuli ja me jätimme Albirin taaksemme. Haikeaa oli. Lentokenttä oli taas niin lentokenttää - tupakointi kielletty ja jokapaikka täynnä punoittavia ja turvonneita turisteja. Sulauduttiin joukkoon täydellisesti. Paluulennon pilotti oli kehno, ukkeli sai koneen tärisemään ja vaappumaan ihan helvetisti niin nousun kuin laskunkin yhteydessä. Ei vaan Finnairin lennoilla moista satu.

Oltiin kohtuullisen väsyneitä kun lopulta päästiin kampukselle. Tsekkasin sähköpostit sun muut, söin vähän pitsaa, purin laukun ja kaaduin sänkyyn.

Sadaskahdeksaskymmenesensimmäinen päivä

Perjantai.

Vika päivä ja ihan mahdoton rokuli päivä taas. Nukuttiin pitkälle iltapäivään eikä saatu oikein mitään aikaiseksi. Syötiin vähän pitsaa ja lopulta kymmenen aikoihin päätettiin vikan illan kunniaksi mennä Tuukan kanssa nauttimaan tankotanssijoiden akrobatiasta. Paikka oli todella pieni ja paikalla vain neljä tyttöä ja pari vanhempaa "herrasmiestä". Meillekin iski heti seuraa, tosin valitettavasti Romaniasta ja Venäjältä, kun oltiin toivottu enemmän paikallisväriä. Ja kun votkakola maksoi iloiset 42€, päätettiin että tänne ei ehkä jäädäkään. Tallinnassa on parempi taso. Tai siis, niin isot pojat ovat kertoneet, enhän minä sellaisista...

Takaisin hotellille, pakattiin laukkuja ja katsottiin Charlie Wilson's War. Hiukan hulvaton pätkä, Tom Hanks oli erinomaisessa vedossa pääosassa. Yöllä sitten itse kukin kärsi liskomeiningistä, Tuukka pieksi meikäläistä yöllä (väitti olleensa unessa, en tiedä uskonko) sun muuta. Alkaa lomastressi iskeä selvästi.

Sadaskahdeksaskymmenes päivä

Torstai.

Lähdettiin reippaina kohti Terra Miticaa eli paikallista huvipuistoa. Ajateltiin olevamme säästäväisiä joten otettiin bussi. Se kuskasi meidät Benidormin keskustaan ja pian oltiinkin eksyksissä - ei mitään havaintoa mistä menisi bussi Terra Miticaan. Eikun taksi lennosta ja matka jatkui. Kuski ajoi lattarityyliin kahdeksaakymppiä neljänkympin alueella.

Terra Mitica on vähän kuin Linnanmäki mutta levitettynä suuremmalle alueelle. Komea puinen vuoristorata, ketjukaruselli, lyhyt twist-vuoristorata ja vapaa pudotus-versio Space Shotista. Ihan järjettömän mahtava härveli. Nosti meidät varmaan lähemmäs sataa metriä ja sitten pudotti alas. Jarrut iskivät päälle varmaan ~10 metrin korkeudessa ja tunne oli taas ihan älytön. Hyvä etten laskenut alleni.

Palattiin hotellille ja otettiin pikkunokoset ennen päivällisbuffettia. Sen jälkeen olikin vuorossa illan show Benidorm Palacessa. Show oli Moulin Rouge / Las Vegas -tyylinen. Ja suuressa maailmassa kun ollaan niin rintoja ei säästelty. Elina harmitteli miksi kundeilla oli paidat päällä paljon useammin kuin mimmeillä mutta ei aina voi voittaa.

Show jälkeen hypättiin taksiin ja bilekeskukseen. Ensimmäinen yökerho oli tuttua huttua, R&B-scheisseä ylikovalla ja todennäköisesti alaikäisiä brittejä hinkkaamassa toisiaan. Seuraava paikka olikin paljon lupaavampi - tilaa oli enemmän ja DJ soitti house-klassikoita. Innostuttiin tosissaan joraamaan. Elinan kamerassa on kohtuullisen häpeällisiä kuvia. Ja Espanjassa ei olla turhan tarkkoja valomerkin kanssa, joten oltiin takaisin hotellilla tuossa aamukuuden aikaan. Ihan mieletön meininki!

Sadasseitsemäskymmenesyhdeksäs päivä

Keskiviikko.

Reippahasti mentiin Tuukan kanssa heti aamusta parkkipaikalle jossa Andy odotteli pikkubussin kanssa. Reilun tunnin päästä seistiin ranchin pihalla ~4,400 jalan korkeudessa sovittelemassa pyöräilykypärää päähän. Eli Downhill Biking oli alkamaisillaan! Garyllä ja Andyllä on hyvä bisnesidea - kuskataan turistit pikkubusseilla vuoren huipulle, annetaan pyörä alle ja sitten lasketellaan tietä pitkin alas. Ja voi jeebus kun oli upea kokemus. Laskettiin kolme kertaa, kolmeen eri laaksoon ja näkymät vain paranivat kerta kerralta. Että tuli kirottua kun jäi kamera kotiin. Erityisesti kolmas lasku joka oli myös pisin, jäi mieleen. Vuorotellen mieletön vauhdin ja vapauden huuma ja heti perään järjetön kuolemanpelko kun neulansilmä mutka pomppaa vastaan ja metrin päässä on monen sadan metrin pudotus laakson pohjalle. Terve. Ymmärsi taas miksi adrenaliininarkkarit tekevät mitä tekevät.

En enää edes muista mitä tehtiin illalla. Kai me katsottiin joku leffa? Eikun pelattiin bilistä ja Tuukka pesi mut 6-0. Ja sit katsottiin leffa. Tai jotain. Järkyttävää, dementia 27-vuotiaana.

Sadaseitsemäskymmeneskahdeksas päivä

Tiistai.

Tälle päivälle ei ole varsinaista ohjelmaa, joten nukuttiin pitkään, hengailtiin hotellilla ja kierreltiin kaupungilla. Mietittiin juhlimaan lähtemistä mutta huomenna pitäisi maastopyöräillä vuoristossa joten jätettiin väliin. Käytiin tutustumassa Benidormiin ja leikittiin turisteja ihan huolella. Maisemat ovat kohtuullisen hulppeita. Ostin farkut, pari vyötä, lätsän ja dödön. Lätsä varsinkin on ihan mahtava - I <3 it!. Illalla syötiin ulkona, Transsilvania nimisessä paikassa. Miestarjoilija oli järjettömän töykeä mutta mielettömän tehokas.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Sadaseitsemaskymmenesseitsemas paiva

Maanantai.

Heratyskello huutaa korvan vieressa ja paassa jyskyttaa. Oli ihan karmea olo. Onneksi Tuukka ja Elina olivat aivan yhta krapulaisia. Vaatteet niskaan (oho, deodorantti oli unohtunut Worcesteriin, ihanaa), lahikaupasta 8-pack kokistolkkeja ja hotellin parkkipaikalle odottamaan bussia. Paivan reissu voi alkaa.

Bussi olikin sitten noin 20 minsaa myohassa. Todella jees. Bussi kierteli ympari Benidormia (joka on naapuri kaupunki ja ihan hyvan kokoinen) ennenkuin oli taynna ja suuntasi kohti vuoria. Matkaopas (Flaming homosexual Clark) hopotti taysin jarjettomia juttuja iljettavan korkealla aanellaan mikrofoniin. Istuttiin takarivissa ja vuorotellen halusin kuristaa Clarkin ja toivoin etta bussi suistuisi kanjoniin. Murskautumiskuolemakin tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin tyypin jorinan kuuntelu. Ja jottei hauskuus siihen loppuisi, kuski eksyi. KYLLA. TURISTIBUSSIN KULJETTAJA EKSYI MATKALLA TURISTIKOHTEESEEN. Hemmetin kehitysmaa. Clark yllapiti "tunnelmaa" kun bussi sompaili spagettinauhamaisilla teilla vuoristossa. Onneksi darra oli sen verran paha ettei pystynyt raahautumaan bussin etuosaan. Muuten olisi tullut murhia. Miettikaa neitimaisin homppeli mita olette ikina tavanneet ja kertokaa se kymmenella = Clark. Ja jostain syysta suurin osa briteista rakasti kundia - nauroivat katketakseen sen jutuille ja lauloivat yhteislauluja ja taputtivat ja ja ja ja ja ja aaaaaaargh.

Paastiin lopulta vesiputouksille mutta kahden tunnin ajasta aikaa oli kakskyt minsaa. Eli uiminen ei tullut kuulonkaan. Johdatin Tuukan ja Elinan vauhdilla paikan paalle, kasteltiin kasvot vedessa jolla on kuulemma vaikka mita parantia vaikutuksia ja riennettiin takaisin bussiin. Olimme ensimmaiset paikalla. Britit saapuivat hiljakseen paikalle, enimmakseen ajoissa. Paitsi tietysti Jamaikalaisperhe Lutonista joille kellokuri oli taysin tuntematon kasite. Taas verenpaine nousi ja piti purra hammasta.

Kuski sentaan ajoi reipasta vauhtia kohti Delfinaariota. Kun linja-auto pysahtyi, meilla oli runsaat kolme minuuttia aikaa ehtia portilta katsomoon ennen shown alkua. Ja portilta oli noin 800 metria, jyrkkaa ylamakea. Ou jee. No, pohkeet tulessa istahdettiin katsomoon samalla hetkella kun show alkoi. Espanjalaisdelfiinit parjaavat kylla Sarkanniemen virkaveljilleen - hypyt olivat matalia verrattua Suomeen mutta tarkkuustemput yhta hyvia. Suomessa eivat kouluttajat myoskaan heitelleet voltteja yhdessa delfiinien kanssa. Paivan ehdoton kohokohta. Shown jalkeen oli reilu tunti aikaa kierrella puistossa ja ihastella kilpikonnia, papukaijoja, apinoita ja hylkeita. Ostin postikortinkin mutsia varten.

Paluumatka sujui muuten rauhallisesti mutta Jamaikan kelkkajengi oli taas myohassa. On se kello niin janna ja vaikea juttu. Hotellilla otettiin tunnin nokoset. Taysin velttona raahauduin hierontaan jonka olin varannut aikaisemmin. Hierojamies kysyi murteellisella englannilla minkalaisen hieronnan halusin ja vastasin asiaa tarkemmin ajattelematta: "normal, all". Vaatteet pois ja hierontapoydalle (joka oli lammitetty!) makaamaan. Aija tuli paikalle, levitteli pyyhkeita paalleni, Enya soi taustalla ja mies tarttui nilkkoihin. Piti purra hammasta kun pohkeita leivottiin uuteen uskoon. Reisistakin loytyi vaikka mita kipupisteita. Sitten tulikin yllatys - koko kropan hierontaan kuuluu myos pakaroiden hieronta. Oikein "mukava" yllatys. Sitten vaanneltiin kasia ja niskaa ja rutistettiin selkarankaa. Lopuksi viela kasvojen, korvalehtien ja sormien hieronta. Kylla siita maksoi 30€ ihan mielellaan. Onneksi ei sentaan kysynyt haluanko happy endingin, olisi joutunut juoksemaan munasillaan karkuun.

Illalla Tuukka valisti Elinaa ja meikalaista Pasilan riemuista - katsottiin jakso 'Phil Collins darra'. Ei ihme etta jengi fanittaa sarjaa, se on taysin hervoton. Ennen nukkumaan menoa katsottiin viela 'Run Fatboy Run'. Ei hullumpi romanttiseksi komediaksi.

Sadasseitsemaskymmeneskuudes paiva

Sunnuntai.

Herasin sopivasti kolmea vailla kaksitoista, kun kahdeltatoista alkoi matkatoimiston infotilaisuus. Juoksin aulaan ja ehdinkin kuuntelemaan kun Nicky (nainen) esitteli itsensa ja kertoili Benidormista ja Albirista ja vaikka mista muusta. Hain Tuukan ja lahdettiin kavelemaan rantaa kohden jonne Elina oli jo mennyt edelta.

Lopultakin iski lomafiilis - eilen oli niin vasynyt ettei ehtinyt innostua mutta biitsi oli kaunis, aallot mahtavia, rantabandi soitti salsaa ja palmut huojuivat tuulessa. Oli pakko pistaa ihan tanssiksi rantabulevardilla. Ihasteltiin nakymia ja syotiin Steak Housessa, joka oli kunnon lankkarimeiningilla sisustettu. Menussa seikkaili Lucky Luke ja Daltonit.

Ruuan jalkeen palattiin hotellille, paatettiin mille reissuille lahdetaan ja kaytiin Nickyn toimistossa maksamassa. Heti huomenna on ensimmainen reissu, jotain vesiputouksia ja sitten Delfinaarioon/Elainpuistoon.

Hengailtiin huoneessa hetki ennenkuin nalka alkoi kurnimaan suolissa joten paita paalle ja kadulle. Loydettiin mahtava ravintola (nimea en tietenkaan enaa muista) jossa syotiin ja juotiin huolella. Ihanan halpaa. Paluumatkalla punkkupullo oli jo noussut paahan joten kun bongattiin Yellow Submarine niminen kapakka niin sinnehan oli mentava. Paikalla oli vain yksi asiakas ja tiskin takana huonosti englantia puhuva venalainen nainen joka ilahtui ikihyviksi kun Elina sujuvasti vaihtoi englannista venajaan. Loppuilta koostuikin sitten tikanheitosta, sangria-kannuista, varikkaista coctaileista, hot dogeista ja karaokesta. Oli aivan mahtavaa. Karaoke-emanta ei edes antanut mun valita biiseja vaan heitti jotain soimaan, loi mulle mikin kouraan ja kaski laulaa. Ja minahan lauloin.

Paastiin sentaan omin jaloin takaisin hotellille.

Sadasseitsemaskymmenesviides paiva

Noniin. Blogipaivitys tulee Espanjasta, siksi kirjoitusasu on hieman erikoinen - huomaatko mita puuttuu?

Lauantai. Herasin iloisesti kun Tuukka huuteli valmistautusmiskaskya ikkunan takaa. Olinhan ehtinyt melkein puolitoista tuntia jo nukkuakin. Matkalaukku oli jo pakattu, joten kinkkuleipa huiviin ja matkaan. Junamatka Birminghamiin sujui tottuneesti, lentokentta oli uusi kokemus mutta eipa kaytannossa eroa muista vastaavista. Paastiin koneeseenkin lopulta ja ilmeisesti briteilla on lyhyet koivet tai sitten Thomas Cook saastaa - jalkatilaa oli selkeasti vahemman kuin Finnairin koneissa. Perhana. No, sain jopa vahan nukuttua matkan aikana.

Alicanten (muistankohan oikein?) lentokentalla oli kuuma ja aurinko paistoi. Pakkauduttiin Thomas Cookin bussiin joka oli niin taynna ettei Tuukalle riittanyt istumapaikkaa. Vajaa tunti ja bussi pysahtyi Albir Gardenin edessa joka tulee olemaan kotimme viikon ajan. Eli palvomme aurinkoa Albir nimisessa pikkukaupungissa. Ei varmaan loydy kartalta. Respa puhui sujuvaa englantia ja huone on ahdas mutta siisti. Ei sovi valittaa kun hintakin oli kohdallaan. Kello oli jo sen verran etta mentiin hotellin raflaan jossa oli buffetti. Kympilla maaru tayteen pastaa ja possua ja jaateloa paalle. Kylla kelpaa. Ruuan jalkeen kaveltiin vahan ja loydettiin ruokakauppakin josta saatiin juomat ja valipalaa mutta kampille paastyamme otettiin ehka kahdet drinksut, katsottiin Crank (etta se on mahtava leffa) ja kommittiin pehkuihin.

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Sadasseitsemäskymmenesneljäs päivä

Perjantai.

Puuh, raahasin lainapatjat varastoon ja pakkasin laukun Espanjan-matkaa varten. Heini laittoi naamakirjassa viestiä että 16:55 on lähtö Leedsiin. Otin univormun esille, ajoin parran ja muuta yleishyödyllistä, kunnes totesin että aikaahan on vaikka kuinka joten hengailin munasillaan läppärin ääressä. Tasan 15:55 kännykkä soi ja Heini ihmetteli missä viivyn. Tuli hiukan kiire - housut jalkaan ja juostessa taksiin napitin paitaa kiinni. Taksilla Heini pahoitteli, oli vahingossa laittanut naamakirjaan väärän ajan. No, sattuuhan näitä.

Ensin junalla Birminghamiin, siellä noin 40 minsaa odottelua. Kävin ostamassa kalvosinnapit ettei hihat lepata ja sitten toiseen junaan. Kaksi tuntia myöhemmin astuttiin Leedsin juna-asemalle. Heinillä oli kartta mukana joten vartin kävelyn jälkeen löysimme itsemme Chill White nimisestä yökerhosta. Mallit saivat läjän drinkkilippuja, me mattimeikäläiset ei mitään. Business as usual. Paikalla ei vielä puoli ysin maissa ollut juuri ketään mutta se ei DJ:tä haitannut - musiikki soi niin kovalla että tärykalvot olivat kovilla. Asiaan kuului myös jättimäinen diskopallo katossa, halkaisija oli ainakin metrin.

Jokainen malli sai tuoda paikalle vaikka kuinka paljon kavereitaan, mikä johtikin siihen tulokseen että loppuillasta mattimeikäläisten määrä ylitti moninkertaisesti mallien määrän. Lievä pettymys. Pääsin sentään poseeraamaan Heinin kanssa kuvaajalle. Ilmeisesti Karvisen pojan pärstä löytyy tulevaisuudessa jostain Leedsin juorulehdestä. Hiukan ihanaa. Paikalliset suhtautuivat univormuun enimmääkseen kunnioittavasti, useita jätkiä tuli kättelemään ja utelemaan missä armeijassa on noin tyylikkäitä vermeitä. Tosin palatessani tupakalta sisälle baariin, joku rillipäinen paksukainen alkoi nauraa ja huomautti kuuluvasti kavereilleen että sirkus on ilmeisesti kaupungissa. Jampalle jäi tosin luu kouraan sillä poke totesi että ilman kutsua ei pojilla ole sisään asiaa joten hymyilin säälivästi urpoille morjestaessani pokea joka avasi kohteliaasti oven allekirjoittaneelle.

Kiskoin votkakolaa tasaisen tappavaan tahtiin, välillä terästettyä Red Bullia että jaksaa. Kahden kympin raja meni rikki, tarkasta määrästä ei ole tietoa. Kolmen aikaan aamuyöllä paikka meni kiinni ja me otimme taksin takaisin juna-asemalle. Kotimatka olikin hulvaton, yöjuna Manchesteriin, siellä odottelua, toinen yöjuna Birminghamiin, lisää odottelua ja lopulta aamujuna Worcesteriin. Olin kämpillä puoli kympin aikaan, ~16 tunnin matkustamisen ja bilettämisen jälkeen. Hitto että olen kone.

Sadasseitsemäskymmeneskolmas päivä

Torstai.

Päivä alkoi iloisesti. Lois Lewis oli lähettänyt sähköpostia jossa kertoi University of South Australian (Adelaide) hyväksyneen minut vaihto-oppilaaksi. Eli kevät 2010 tämä poika viettää Ausseissa. Erinomaisia uutisia toisin sanoen.

Pitsalounaan jälkeen painuttiin Jamesin kanssa salille. Oli jotenkin älyttömän heikko olo joten tein sarjat normaalia kevyemmillä painoilla. 40 minuuttia suunnilleen rehkittiin.

Loppu ilta sujuikin rauhallisesti. Skatien kanssa CostCuttersissa, vähän Curse of Azure Bondsia ja katsoin Chain of Command -leffan joka oli aivan paska. RPGCodexissa heilumista ja sitten unten maille.

Australiaan! YEEE!

torstai 9. huhtikuuta 2009

Sadasseitsemäskymmenestoinen päivä

Keskiviikko.

Ihanaa kun kellot soivat 03:00 aikoihin. Ollin ja Antin piti lähteä ajamaan Lontoota kohden - aamulento. Saatoin pojat autolle ja toivotin hyvää matkaa. Palasin kämpille ja nukuin pari tuntia lisää.

Sitten alkoikin rumba - CCUSA ilmoitti että Ronnien suositusta ei ole vielä tullut ja koko homma kuivuu kasaan jos en saa toista suositusta (PV ystävällisesti kirjoitti yhden). No, eikun sähköpostia Ronnielle jolta tuli automaattinen ilmoitus "en ole kampuksella koska olen lomalla". Voi paska. Kipitin International Centeriin kysymään apua, eivät osanneet neuvoa muuta kuin Registryä. Painuin sinne ja kysyin apua: tyttö neuvoi kysymään muita proffia. No, eihän heistä yksikään ole paikalla kun ei ole luentoja.

Palasin kämpille ja meinasin jo vajota epätoivoon kunnes Hotmailiin kilahti Ronnien viesti "it's done". Ja heti perään CCUSAlta ilmoitus Ronnien suosituksen saapumisesta. Hoo-rah.

Skatie kysyi lähdenkö hänen mukanaan grillijuhliin. Ilmainen ruoka kelpaa aina joten suihku ja parranajo ja jotenkuten siistit vaatteet päälle. Felicitas 23:sta tuli myös mukaan. BBQ oli Skatien työpaikalla, eli suurehkolla talli/farmi/yms-kombinaatilla Worcesterin laidalla. Söin itseni ähkyyn, pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni halailemaan heppoja ihan oikeasti ja turisin alkuasukkaiden kanssa joista yksi tunnusti ettei ollut koskaan elämässään puhunut ulkomaalaisen kanssa. Yhdentoista maissa tultiin takaisin kampukselle jossa huomasin että Noran ja Elinan keittiössä oli valot - siellähän suomalaiset viettivät harrasta iltaa. Änkesin sisään ja pian puhuttiinkin genetiikasta, historiasta, politiikasta ja leffoista. Oikein rattoisaa.

Sadasseitsemäskymmenesensimmäinen päivä

Tiistai.

Antti naureskeli mun ja Ollin heikolle kunnolle ja lähti lenkille. Me käytiin pääsiäismuna-jahdissa ja saatiin palkinnoksi parit pikkuriikkiset suklaamunat. Eli yliopiston "Community Experience Team" oli järkännyt moisen tapahtuman. Onneksi aurinko sentään paistoi.

Loppupäivä sujui oikein rauhallisesti, pelattiin Pandemic-lautapeliä, katsottiin Firefly loppuun ja siirryttiin Serenityyn. Pojat pakkasivat laukkunsa valmiiksi ja turistiin vielä viimeiset kuulumiset ennen nukkumaan menoa.

Sadasseitsemäskymmenes päivä

Maanantai.

Herättiin reippaina ja lähdettiin Oxfordia kohti. Olli ajoi. Pysähdyttiin Stratford-upon-Avonissa vilkaisemassa Shakespearen syntymäkotia ja syömässä Subwayssa. Stratford ilmiselvästi elää Shakespeare-turismista. Muuten ei ollut mitenkään ihmeellinen paikka. Jatkettiin matkaa.

Oxford olikin sitten eri juttu. Kaupunki on hieman suurempi kuin Worcester ja se kyllä näkyi. Kierreltiin puistoissa ja kujilla ja kaduilla. Antti löysi lautapelikaupan ja siellähän oli käytävä. Otettiin yhdet neuvoa-antavat pubissa ennen paluumatkaa. Hyvä reissu.

Kampuksella otettiin pohjia ja syötiin vähän ennen lähtöä Trampsiin. Siellä olikin yllättävän kova meno - ei olisi uskonut että pääsiäislomallakin paikka oli täynnä. Antti ei viihtynyt kauaa ja lähti Noran kanssa kampukselle. Minä, Olli, Arla ja Joni viihdyttiin aika lailla tappiin asti.

Sadaskuudeskymmenesyhdeksäs päivä

Sunnuntai.

Kaikilla oli tuskainen krapula lauantain jälkeen joten tilattiin pitsaa ja hengailtiin kämpillä koko päivä.

Sadaskuudeskymmeneskahdeksas päivä

Lauantai.

Pysyteltiin kampuksella, pelattiin Warlords 2:sta ja katsottiin Fireflyta. Illalla löytyi vihdoin energiaa joten lähdettiin pubikierrokselle. Löydettiin muut suomalaiset Cellar Barista josta siirryttiin Keystonesiin. Molemmissa oli oikein hauskaa. Keystonesista oli tarkoitus mennä Marr's baariin mutta matkalla poikettiin Chicksiin ja lievän kommunikaatio-ongelman takia päädyttiinkin takaisin kampukselle. Oe ja voe. No, oli oikein rattoisaa joka tapauksessa, nauratettiin muita suomalaisia oikein urakalla.

Sadaskuudeskymmenesseitsemäs päivä

Perjantai.

Antt&Olli saapuivat eilen illalla myöhään mutta ei annettu sen häiritä vaan syötiin, juotiin ja syöksyttiin Bushwackersiin. Ei ihan ehditty SiNiin ensin mutta ei se sinällään haitannut, käveltiin vanhan kaupungin halki Bushieshiin. Pojat totesivat että ei ihan heidän paikkansa - ylläri, ylläri. Niinpä lähdettiin kotiin jo hyvissä ajoin ennen valomerkkiä.

Itse perjantai sujui rauhallisesti. Heräiltiin ihmisten aikaan, haettiin cafeteriasta Ollille sumppia ja käveltiin kaupungille. Leikittiin turistia High Streetillä, otettiin parit valokuvat katedraalissa ja päädyttiin pubiin nauttimaan ilmapiiristä. Samalla parannettiin maailmaa, tottakai.

Illalla laitettiin safkaa ja otetiin iisisti kämpällä.

torstai 2. huhtikuuta 2009

Sadaskuudeskymmeneskuudes päivä

Torstai.

Eihän siitä Bushwackersiin menosta eilen sitten tullut mitään vaan nukuin iloisesti aamukuuteen asti. Siivosin huoneen kunnolla - vein tyhjä pullot pois ja imuroin. Kyllä kelpaa poikien tulla nyt. Hengasin netissä ja välillä otin aurinkoa pihalla, aurinko paistaa sen verran ihanasti.

Sain US.Constitution-moduulini esseen takaisin Ronnielta. C tipahti. Ronnie ihmetteli miksi olin valinnut kirja-arvostelu kohteeksi "textbookin" kun niiden arvostelu on kohtuullisen hankalaa - oppikirjassa ei yleensä ole selkeää argumenttia ja niiden arviointi vaatii laajaa lukemista aiheesti. No, olin kuitenkin purkanut kirjan riittävän analyyttisesti pieniin palasiin joten siitä hyvästä C. Nyt sitten jännityksellä odotan mitä Darren kertoo mediahistorian dokumenttianalyysistäni neljältä.

Päivitys: No niin, Media Historyn dokumenttianalyysistä tuli D+. Darren antoi raippaa muutamista kielioppivirheista mutta harmitteli että ei olisi moista tehnyt jos olisi tiennyt analyysin kirjoittajan olleen ulkomaisen opiskelijan - mahdollisuus C:hen oli olemassa. Jatkossa minun pitää kuulemma kirjoittaa esseen alkuun "foreign exchange student" jotta arvostelija ei mene pilkunnussimiseen. Toinen kritiikki oli liian suppea lähdeluettelo ja siihen olenkin täysin syyllinen. Sinällään pitää olla tyytyväinen - Darren kehui analyysiäni ja sanoi että teksti oli erittäin lupaava ja ilman yllämainittuja kahta ongelmaa olisi ollut A- tai A. Oe ja voe, pitää lukea enemmän varsinaisia esseitä varten.

Jaa, alle neljä tuntia niin Opan ja Antin pitäisi olla täällä. Mitenköhän pojat selviytyvät Lontoon liikenteessä?

Päivitys2: Nightwish on ihan järjettömän kova bändi. WOOOOOO! Pojat saapuivat, käytiin Co-Opissa hakemassa elintärkeitä elintarvikkeita, soiteltiin Guitar Heroeta ja turistiin. Otettiin taksi SINiin mutta kello oli sen verran ettei päästy enää sisään joten mentiin suoraan Bushiesiin. Ei ollut jätkien paikka mutta kohteliaina turisteina hengailivat pari tuntia. Chicksin kautta kotiin. Soitettiin vielä lisää Guitar Heroeta kun Skatie ei ollut kotosalla ja samalla pelattiin Warlords2:sta. Pojat simahtivat mutta allekirjoittanut hengaili pystyssä, odottaen Jennyn, Benin, Jamesin ja kumppaneiden saapumista. Pojat kantoivatkin tietyömaakilpiä ja draamaa! James oli painellut Amandan kämpille panemaan, vaikka tyttöystävä odotti Birminghamissa. DRAAMAA! Sitä sitten spekuloitiin kiukulla. Ai niin, odotellessa pelasin TFTD:tä vähänsen, otin turpaan alieneilta taas vaihteeksi. Ja niin, Nightwishin Nightquest on aivan helvetin kova biisi. Kuulokkeet korvilla mutta nupit kaakossa ja taju meinaa lähteä! WOOOOO! Joo, ne VK:t Bushiessa tiesivät paikkansa - ja pojat toivat salmaria joka myös löysi kodin välittömästi! WOOOO!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Sadaskuudeskymmenesviides päivä

Keskiviikko.

Woot, olin pystyssä jo kukonlaulun aikaan. Ronnie piti luennon Stalinin puhdistuksista. Pakkasin repun, ajoin sängen pois ja napitin kauluspaidan - oli aika lähteä Birminghamiin CCUSA-haastatteluun. Junamatka kesti ~50 minuuttia. Maisemat olivat taas niin postikorttikamaa kuin olla ja voi. Lampaita nummella, ikivanhoja tiili- ja kivitaloja ynnä muuta vastaavaa.

Birminghamin New Streetin asemalla hyppäsin ulos junasta. Asemalla bongasin Burger Kingin ja päätin syödä lounaaksi yhden Whopper-purilaisen. Näin romutin BK-neitsyyteni myös. Samalla etsiskelin Bullring-ostoskeskusta, joka olikin vastapäätä juna-asemaa. Birminghamissa muuten tunsi heti että on suurkaupungissa - talot olivat korkeita ja ihmisvilinä melkoinen.

Oltiin sovittu Gemman kanssa treffit kahvilaan mutta tottakai olin ensin väärässä kahvilassa. Parin puhelun jälkeen löydettiin toisemme ja itse haastattelu pääsi käyntiin. Kohtuullisen huvittava tapaus mutta toisaalta, suurin osa leirille hakijoista on 18/19-vuotiaita joten meikäläisen työ- ja elämänkokemuksen ansiosta Gemmalle tuli käsi kipeäksi kaikesta kirjoittamisesta ja lomake täyttyi reunoja myöten. Reilu tunti meni koko operaatiossa.

Olin sen verran tylsä tyyppi että päätin lähteä takaisin kampukselle haastattelun jälkeen, tosin edellisyö olikin jäänyt sen verran lyhyeksi että nukkumatti onnistui olemaan todella houkuttava - torkuin jo junassa puolisen tuntia. Kämpillä tuli kälätettyä Skatien kanssa oikein urakalla. Väsytti sen verran että päätin nukkua kahden tunnin nokoset ennen Bushwackersiin menoa mutta nukuinkin suoraa päätä torstai-aamuun.

tiistai 31. maaliskuuta 2009

Sadaskuudeskymmenesneljäs päivä

Tiistai.

Jooh, en sitten saanut unta yöllä enää siinä vaiheessa kun kämppikset olivat sammuneet. Pyörin varmaan kaksi tuntia sängyssä ennenkuin nousin ylös kuuden aikoihin. Pitkästä aikaa siivosin huoneen. Yllättää, miten huone voi näyttää hienommalta kun se ei enää ole kuin hirmumyrskyn jäljiltä... Aamu sarastaessa kävin hakemassa kanaleivän aamupalaksi, pakkasin repun ja lähdin kaupungille asioille. Lloydsin lukittu pankkikortti avautui kassaneidin toimesta parissa minuutissa. Rekisteröidyin EU-vaaleja varten äänestäjäksi ja postitin papereita poliisille taustojen tarkistusta varten. Viimeisenä piti hankkia opiskelijan Rail Card jotta saisi junaliput 1/3-halvemmalla mutta enpä ollut muistanut ottaa valokuvaa mukaan. Hiukan harmitti. No, lohdutin itseäni jalan mittaisella BMT-sämpylällä Subwayssa. Tuplajuustolla ja kaikilla rehuilla, tottakai. Hiukan yllättäen ne lyövät täällä porkkanaraastetta ja maissia sämpylään. Olipahan makuelämys. Kaupungilla yllätyin (taas) ihmisvilinästä. Vaikka Worcester ei kauhean suuri paikka olekaan, niin jopa tiistaiaamupäivisin keskustassa on melkoinen vilinä ja hulina. Oli rattoisaa istuskella penkillä, aurinkolasit silmillä, mutustaa sämpylää, ihmetellä alkuasukkaita ja vain fiilistellä.

Takaisin kämpille jossa menin 14:40 tutoriaaliin saamaan palautetta esseestä. Joka olikin ollut jo 12:40. Hemmetti että harmitti uudestaan. No, Ronnie vastasi sähköpostiini nopeasti joten torstaina uusi yritys. Ai niin, Gemma soitti ja ilmoitti että minulla on haastattelu huomenna kesäleiriä varten. Tapaan neidin Birminghamissa. Saas nähdä kuinka käy. Ainakin neidillä on todella pornahtava puhelinääni, jos ulkonäkö on samaa rataa niin pitää olla tarkkana.

Nukuin päikkärit ja havahduin ysin maissa illalla. Eli saas nähdä miten sitä yöllä saakaan taas nukuttua. Ainakin on tekemistä, varmistaa että paperit ovat ojossa huomista varten. Pyykkiäkin pitäisi pestä - likaisissa vaatteissa meneminen haastatteluun ei yleensä ole hyvä idea. Antti ja Ollikin ovat torstaina tulossa paikan päälle, pitää varmaan miettiä sightseeing kiertuetta tai jotain. Ja jos ei muuta keksi, niin Curse of the Azure Bonds on vielä kesken...

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Sadaskuudeskymmeneskolmas päivä

Maanantai.

Valvoin iloisesti koko yön, rustaten esseetä ja pelaillessa Pool of Radiance. Sain sen vihdoin läpi joten oli aika siirtyä Curse of the Azure Bondsiin. Ai että ovat kovia nuo vanhat kultalaatikkopelit. Kävin aamuseiskalta palauttamassa esseeni ja sitten hoitelin paperisotaa Australiaan lähtöä varten. Hyvältä näyttää, Lois kertoi että paikkoja Ausseihin on ja koska proffat näyttivät vihreää valoa, tämä poika on näillä näkymin viettämässä kevään 2010 Adelaiden yliopistossa lukemassa Australian historiasta ja globaaleista riskeistä. Woot!

Nukuin pikku päiväunet ja heräsin seiskan jälkeen kun brittipojat mölysivät. Ovat lähdössä Trampsiin tänään ja eihän etkoja voi pitää ilman yhteislauluja ja järjetöntä kiljumista sekä seinän hakkausta. Ihanaa. No, varasin samalla pääsiäislomamatkan Espanjaan. Turkin matkan hinta oli äkisti kallistunut joten vaihdettiin Espanjaan, Albiriin. Se on Espanjan itärannikolla, hieman Ibizan alapuolella. Reissu oli melkeinpä epäilyttävän halpa, saas nähdä millainen hökkeli siellä odottaa.

Edit: Jooh, minkähän ihmeen takia edes menin nukkumaan hyvissä ajoin. Ihanaiset kämppikset herättivät varmaan koko talon kun saapuivat juhlimasta. Järjetön huuto ja meteli taas. Uni life baby, uni life.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Sadaskuudeskymmenestoinen päivä

Sunnuntai.

Virkeänä pystyyn jo 16:30 paikallista aikaa. Söin ja surffasin netissä kunnes huomasin että kello oli jo lähellä kasia joten tuli kiire kirjastoon. Sain sentään tehtyä ihan kouluhommiakin ennenkuin kirjasto meni kiinni ysiltä. Analyysissä on 531 sanaa eli 1,200-531=669 jäljellä. Puuh.

Spotify on muuten aivan hemmetin hieno ohjelma. Ilmaista musiikkia loputtomasti. Tosin mainoksia joutuu kuuntelemaan aina silloin tällöin mutta ne ovat lyhyitä ja sen verran harvakseltaan etteivät haittaa kovinkaan paljoa. Ja jopa tämä nuhapumppu"laajakaista" mikä koululla on riittää mainiosti mp3-streamingiin. Mikä voisikaan olla eeppisempää taustamusiikkia Pool of Radiancen pelaamiseen kuin Nightwishin koottu tuotanto? Suosittelen lämpimästi. Aamuyöllä, kun pitäisi päästä nukkumaan, laitan hakusanaksi "chill out" ja lyön Ibiza Chill sekä Hollywood Chill kokoelmalevyt soimaan niin johan rauhoittuu. Ja jos meinaa tulla koti-ikävä, eikun soimaan Nylon Beatin hitit. "Seksi vie kaksitoista apinaa kuumalle rannalle..." Helmi!

Ikävissä uutisissa, Turkin matka meni puihin. Ennenkuin saatiin rahat kasaan, Thomas Cook olikin melkein tuplannut matkan hinnan. Nyt etsitään kuumeisesti vaihtoehtoista reissua. Ja joo, limppari meinasi lentää läppärin ruudulle kun luin BBC:n uutisia ja bongasin Paavin kertomasta kuinka kondomit levittävät Aidsia ja HIV:tä. Hyvä juttu Paavi. Tämän kun yhdistää siihen äskettäiseen Brasilian insesti/abortti/pannaan-julistamis-draamaan sekä kaikkiin pedofilia-skandaaleihin mihin katolinen kirkko on vuosien varrella sotkeentunut (ja joita se aktiivisesti yrittää peitellä), niin on hankala ymmärtää miten joku voi vielä hyvällä omalla tunnolla julistautua katolilaiseksi. "Harvat mädät omenat pilaavat koko puun..."-argumentti ei oikein toimi kun koko kirkon päämies on entinen Hitler-Jugendin jäsen joka elää menneisyydessö. Ja nyt katolilainen piispa väittää että Natsien joukkotuhon todelliset uhrit olivat katolilaisia ja mustalaisia, eivät niinkään juutalaisia. Paljonko vetoa että piispa ei saa haukkuja Vatikaanista? Herra väittää 22 miljoonan katolilaisen kuolleen natsien käsissä, mikä on täysin käsittämätön väite, samaa sarjaa kuin uusnatsien väitteet siitä että koska yhden keskitysleirivartijan tunnustus oli tapahtunut väkivallalla uhkaamisen alla, koko kansanmurha oli valetta. Tuon piispan logiikkaa käyttäen natsien todellisia uhreja olivat ateistit, koska Neuvostoliiton kansalaisia kuoli ylivoimaisesti eniten Toisessa maailmansodassa ja NL oli virallisesti ateistinen valtio. Voi tuska mikä urpo.

Ja osataan sitä Suomessakin. Heti kun Hesari raportoi Espanjan aborttilain mahdollisesta hölläämisestä ja katolisen kirkon vastustuksesta, niin keskustelupalstalle säntäsivät jeesustelija-idiootit suoltamaan kaikenmaailman epäolennaisuuksia alkion oikeudesta elämään ja sikiön persoonasta ja abortin hengenvaarallisuudesta jopa sairaala-olosuhteissa. Ihan niinkuin YK, Unicef, WHO ja WTO eivät olisi todistaneet ziljoona kertaa että paras keino köyhyyden ja kurjuuden poistoon makrotasolla ja pitkässä juoksussa on naisten koulutustason nostaminen. Äärimmäisen tärkeä askel tuolla tiellä on naisen itsemääräämisoikeus oman vartalonsa suhteen. Eli= kondomit, E-pillerit, abortti, valistus, koulutus. Niin kauan kuin nainen on alistettu vauvatehdas, ei hänellä ole aikaa/mahdollisuutta kouluttaa itseään tai parantaa omaa asemaansa. Siksipä ei olekaan yllättävää että patriarkaaliset ja patavanhoilliset uskonnot vastustavat verisesti kaikkea mikä vähääkään viittaa naisen seksuaalisuuteen. Burkha päälle, hiukset piiloon, takaisin keittiöön ja jos elämäsi ei ole jatkuvaa raskaana oloa ja synnyttämistä, jotain on pahasti vialla. Kahjoin jamppa selitti (suora lainaus): "En minä omista omaa ruumistani niinkuin en omista kenenkään toisenkaan ruumista. Jumala omistaa ne!...Jumalan rakkautta teille kaikille!"

Joo.


Ei helvetti että ottaa päähän. Olisihan se elämä kovin helppoa jos faija olisi vaan hakenut jonkun naapurin tytön mulle vaimoksi. Se olisi ollut hiljaa ja kokannut ja siivonnut ja pyöräyttänyt mukuloita. Ja jos ei, niin sitten vaan isällisesti avokämmenellä molemmille poskille niin oppiipahan paikkansa ja samalla valittaa kavereille ettei naapurin isäntä saa pidettyä naisväkeään kurissa. /Sarkasmia

Nykyään kun tuollainen peli ei vetele - ei ainakaan länsimaissa, kovinkaan laajalti - niin pitää suorittaa hienovaraisempaa aivopesua. Ja sehän tunnetusti toimii paljon paremmin. Aivan kuten aikoinaan monet "älyköt" uskoivat kirkasotsaisesti kommunismiin ja Neuvostoliittoon maanpäällisenä paratiisina, jotkut naiset kaivavat halukkaasti maata siskojen jalkojen alta. Ai ketkä? No päällimmäisenä tietysti Nina Mikkonen (joo, sainhan ympättyä!) ja tässä toinen esimerkki Amerikan ihmemaasta: Gingi Edmonds, 23-vuotias "Pro-Life" aktivisti. "Pro-Life" pitäisi oikeastaan olla "Anti-Choice" tai "Pro-Partiarkaatti" tai "Pro-Fundamentalistinen kristillisyys joka tuhoaa kaiken mihin se koskeen". Muutama päivä takaperin Jenkeissä tapahtui lento-onnettomuus jossa kuoli useita ihmisiä. Gingi kirjoitti tästä blogiinsa kieriskellen riemussa, sillä osa kuolleista oli Yhdysvalloissa tunnetun aborttiklinikkaketjun omistajan lapsia. Eli siis kristitty nainen kirjoittaa iloisena "Minähän sanoin että Jumala kostaa verisesti!" kun alle 10-vuotiaita lapsia kuolee lento-onnettomuudessa, kuten myös viidennellä kuulla raskaana ollut nainen jolla ei ollut mitään tekemistä aborttiklinikoiden kanssa. Joo, siinäpä taas iloista faktaa. Gingin rinnalla Nina Mikkosen "päiväkodit ovat natsien peruja"-jutut ovat vielä pikkujuttuja.

No niin, piti vain kirjoittaa pikku päivitys mutta tämä riistäytyi käsistä. Parempi palata takaisin Staliniin ja maatalouden kollektivisointiin - niissä hirmuteoissa on sentään sisäistä logiikkaa.

Sadaskuudeskymmenesensimmäinen päivä

Lauantai. Pitäisi kirjoittaa 1,200 sanan analyysi Stalinin kirjoittamasta lapusta vuodelta 1928 mutta Pool of Radiance vie mukanaan. Perhana. Illalla turisin Tanin kanssa pitkästä aikaa ja pääsin seuraamaan kateellisena vierestä kun mies voitti yli sata taalaa nettipokerista. No, ei nyt mikään lottovoitto mutta kuitenkin.

Sadaskuudeskymmenespäivä

Perjantai.

Koska ei ollut luentoja, nukuin pitkään. Kerrankin päätin jäädä kotosalle ja hakkasinkin apinan raivolla Pool of Radiancea. Siinä menikin koko päivä, ilta ja yö.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Sadasviideskymmenesyhdeksäs päivä

Torstai.

Ihan ensin pitää sanoa että oli todella vauhdikas ilta Bushwackersissa viime yönä. Ensin harrastin syvällistä keskustelua Karin synttäreillä, siitä taksilla Bushiin ja siellä jalalla koreasti. Viimeiset punnat Efesin jumalaisen herkulliseen quarter pounder with cheese-burgeriin. Suomitytöillä oli vientiä, suomipojilla vähän vähemmän, valitettavasti. Sellaista se elämä on.

Joten kunto olikin todella iloinen kun kolmelta piti raahautua media historian luennolle. Onneksi tällä kertaa puhuttiin uutisfilmeistä joita näytettiin elokuvateattereissa aikoinaan. Meinasin torkahtaa jatkuvasti. Joten luennon loputtua kämpälle, söin kolmioleivän ja tietysti piristyin. Pienen webbisurffin jälkeen pelattiin Karin ja Jonin kanssa Warcraft3:sta tuollaiset viitisen tuntia. Hauskaa oli. Sitten unohduin lukemaan Codexia, josta sain inspiraation vanhan SSI:n kultalaatikkosarjan uudelleen koluamiseen, joten tuumasta toimeen. Pool of Radiance koneelle, DosBoxilla sen saa toimimaan ja eikun pelaamaan. Aamukahdeksalta totesin että nukkuminen voisi olla kova juttu.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Sadasviideskymmeneskahdeksas päivä

Keskiviikko.

Whee, ensin Ronnie piti reilun tunnin luennon Espanjan sisällissodasta ja kuinka Francon hallintoa ei pidä niputtaa fasismin joukkoon sillä se oli perinteisempi konservatiivinen oikeistodiktatuuri. Tästä jatkettiin Paddyn vetämässä seminaarissa jossa eroteltiin fasistinen Italia ja natsi-Saksa tarkasti toisistaan eli vaikka päällisin puolin ideologioissa ja valtioissa oli yhtäläisyyksiä, tarkemmin tutkittaessa paljastuu että natsismi oli kyllä Saksassa ihan oma juttunsa eli näitäkään ei saa niputtaa yhteen. Oikein hauskaa. Jengi ei oikein meinannut saada suutaan auki seminaarissa, dominoin taas keskustelua vaikka en ollut edes lukenut kaikkea mitä oli aikaisemmin jaettu. Ilmeisesti keskiverto brittiläinen historianopiskelija ei pysty analysoimaan Italian ja Saksan valloitus"tyylejä" toisessa maailmansodassa. Tai ulkopoliittisen menestyksen (ja erityisesti sen puutteen) vaikutusta sisäpolitiikkaan.

Pienen tauon jälkeen Suen luennolla jatkettiin naisten oikeuksien historiaa. Tälläkertaa keskityttiin Tulitikkutyttöjen lakkoon joka oli iso juttu aikanaan mutta kovin unohdettu osa brittiläisen työväenluokan kamppailua. Enpä olisi halunnut asua 1800-luvun Lontoon East Endissä. Sue maalasi todella synkän kuvan ajasta ja oloista, vaikka todennäköisesti säästelikin adjektiivejä. 'From Hell' - 'Bottomless Pit of Decay and Despair' - 'Bleak Filth intermingled with Hopeless Grimness', mitä herkkua. Jälleen tuli esiin keskiluokan suuri vaikutus. Siinä missä työväenluokan naiset olivat erinomaisesti poljettu maanrakoon ja yläluokan naiset elivät "kultaisessa häkissä", keskiluokan naiset saivat sentään vähän koulutusta eikä heidän häkkinsä ollut kultainen. Ei siis ihme että nämä naiset lähtivät ajamaan parannusta asioihin ja yksi kohde oli työväenluokan naisten orjuus. Kun 16-vuotias tyttö ei osaa lukea eikä kirjoittaa ja ansaitsee tulitikkutehtaassa 4 shillinkiä viikossa joka ei riitä edes ruokaan, puhumattakaan asunnosta tai vaatteista, ja siinä sivussa tuhoaa terveytensä fosforilla kun samanaikaisesti tehtaan johto jakaa osakkeenomistajille ennätyssuuret osingot - ei ihme että tapaus sai runsaasti huomiota jopa parlamentissä asti. Eikä ihme että kommunismia ja sosialismia pelättiin kuin ruttoa.

Selvittelin luennon jälkeen viisumikuvioita kesän Jenkkilän reissua varten. Suomalainen ei periaatteessa tarvitse viisumia mutta koska kesäleiri maksaa palkkaa, sellaisen kuitenkin tarvitsee. Ja siinäpä ongelma, viisumi pitäisi hakea Helsingissä mutta se nyt ei käytännössä ole mahdollista ja Lontoon lähetystö ei välttämättä sitä myönnä ei-britille. Lähetin sähköpostia lähetystöön Suomen päässä, toivottavasti tulee rohkaiseva vastaus.

And in other news, Australian vaihto notkahti pari askelta eteenpäin. Paddy ja Mike molemmat antoivat siunauksensa ja toivottivat hyvää matkaa. Nyt tarvitsee kirjoittaa vapaamuotoinen hakemuksen liite ("Miksi tahdon Ausseihin? Aurinkoa, uimarantoja ja bikineitä? Tyhmä kysymys") ja sitten byrokratian pyörät pyörimään.

Tänään on Karin synttärit ja äijä pitää sarjakuvahenkiset naamiaiset. Ei mitään hajua asusta ja koska olen onnistunut unohtamaan molempien pankkikorttieni PIN-koodit, en edes pysty ostamaan asua kaupungilta. Taidan repiä vanhan t-paidan rikki, shortsit jalkaan ja olen Hulk. Mistähän saisi vihreätä maalia ja lihakset?

Hupsis,

pikkuisen unohtui tämä blogin ylläpito. Salasanakin oli hukassa ja vaikka mitä. Oe ja voe. Ajattelin ensin jatkaa "päivittäistä" päivittämistä mutta tarkemmin ajateltuani päätin luopua siitä, sillä aika tyhjiä merkintöjä tulisi. Kaikenlaista tässä on sattunut mutta tehdään pieni aikahyppy ja jatketaan.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Sadasneljäskymmeneskahdeksas päivä

Sunnuntai.

Pelailin TFTD:tä. Perhanan vaikea peli.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Sadasneljäskymmenesseitsemäs päivä

Lauantai.

Huhhuh. Heräsin lopulta kun Skatie pölötti käytävässä kaverinsa kanssa. Totesin olon yllättävän hyväksi. Surffasin netissä jonkun aikaa kunnes päätin aloittaa uuden projektin, eihän tässä tekemistä muutenkaan juuri ole. Joten loin RPGCodexiin "Let's Play TFTD"-viestiketjun.
Siinähän se loppu ilta sitten menikin.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Sadasneljäskymmeneskuudes päivä

Perjantai WHEEE!

Mokoma - Marras. Ihana biisi. Osta, hae tai jotain ja kuuntele.

ASIAAN! Oli pitkästä aikaa kunnon liskojen yö. Ihan hirveitä painajaisia koko ajan - nukkumisesta ei tullut yhtään mitään. Skatie palautti jossain vaiheessa 10 puntaa mitä oli velkaa, otin setelin ja käänsin kylkeä. Painajaiset jatkuivat. Pelottavaa.

No, turisin kummipojan kanssa Messengerin välityksellä (videopuhelu on täysin anuksesta, seuraavalla kerralla kokeillaan Skypeä, varmasti toimii paremmin). Mukava oli pitkästä aikaa vaihdella kuulumisia. Ja nyt vaihdetaan biisiä: Mokoma - Mene ja Tiedä. Myöskin aivan loistava kappale. Jokatapauksessa, painelin illalla salille ja duunasin tunnin treenin: 30 minsaa soutukonetta ja 30 minsaa kuntopyörää. Laskujeni mukaan poltin noin 600 kaloria. Ihan jees, koska ennen salille menoa olin syönyt pitsan joka varmaan oli juurikin sen verran kaloreita.

Paluumatkalla kuntosalilta, joka meni kiinni iltakympiltä, huomasin että tytöillä oli pirskeet joten äkkiä suihkuun, kauluspaita päälle ja menoksi. Eli lähdettiin Noran, Marin ja Emmin kanssa Trampsiin. Nora ja Mari pistivät meikäläisen nakiksi hodarin sisään ja loppuillasta oli ilmeessä pitelemistä kun Mari ja Emmi tekivät tiukan nännitanssinumeron. Onneksi en ollut ainoa, brittipojat hullaantuivat myös. Paikka oli puoli tyhjä mutta kyllä meillä oli hauskaa omalla porukalla ja tietysti myös ihmeteltiin taas brittineitokaisten pukeutumistyyliä. Mokoma - Punainen Kukko. Usealla misukalla oli joko mikroshortsit tai sitten minihame joka seisaaltaan juuri ja juuri peitti pakarat. Tanssiessa, ei niinkään. Kyllä veljet, herkkua herkkua.

Trampsi meni kiinni joten painuttiin naapuriin Modeen joka oli vihdoin auki remontin jälkeen. Ja olikin todella hieno paikka! Jorattiin kiukulla, tytöt torjuivat brittipoikien iskuyrityksiä ja juotiin sateenkaaren värisiä juomia. Todella vallatonta. Kotimatkalla haettiin Shakeysistä burgerit ja taksilla kotiin. Emmi vähän lupaili jatkoja mutta tytöt väsähtivät kampuksella joten joudun pitämään jatkot ihan yksinäni. Guitar Hero tulille ja siitä se lähtee. Mokoma - Sinä Riität. Tai sitten voisi mennä nukkumaan. Pöh, kuolema kuittaa univelat. Herätän mieluummin keskustelua, koska kommentit ovat viime aikoina olleet kovin, kovin hiljasia:

"Alistaako minihame naisen patriarkaatin sorron alle vai onko se osoitus naisen vapaudesta valita itse pukeutumistyylinsä?"

Oma mielipiteeni: "osoitus naisen vapaudesta valita itse pukeutumistyylinsä, ilman että yhteiskunta/uskonto/perhe/traditio rajoittaa häntä".

Ps. Miksi vitussa Guitar Heroessa ei ole Mokomaa? No turhaa se olisikin, olen niin ruosteessa että soittamisesta ei tule enää mitään. Aika myöntää tosiasiat ja ripustaa kitara naulaan.

torstai 12. maaliskuuta 2009

Sadasneljäskymmenesviides päivä

Torstai.

Menin nukkumaan vasta aamulla, koska koko yö meni dokumenttianalyysiä kirjoittaessa. Toisin sanoen, rustasin yhden kappaleen, en keksinyt enempää sanottavaa, surffasin netissä, rustasin toisen kappaleen, idea köyhyys iski uudestaan, surffasin netissä, rustasin kolmannen kappaleen ja niin edespäin. Lopulta seitsemän aikoihin lopetin, koossa oli 1,125 sanaa, vaadittavan määrän ollessa 1,500. Eli 225 sanaa pitäisi vielä suoltaa paperille.

Runsaan viiden tunnin unien jälkeen piti nousta ylös, ravistella unihiekat silmistä ja hipsiä Darrenin luokse kuulemaan tuomio History 1010 - Early Modern England moduulista ja leipämellakka-esseestäni. Esseestä tipahti C+, kuulemma hyvä essee mutta lähteitä ei ollut riittävästi, lisäksi olin unohtanut esseestä lähdeluettelon ja Wordistä huolimatta löytyi kaksi kirjoitusvirhettä. Pahus soikoon.

Jokatapauksessa, syyslukukauden tulokset ovat nyt vihdoin selvillä kaikki:

Hist1001 D+
Hist1010 C
Lang1290 D+
Polp1001 A

Yehaa. Nyt pitää täyttää vaihto-oppilasvuoden hakemus Australiaa varten, koska sen ainokainen ennakkovaatimus oli ensimmäisen lukukauden läpäisy. Puuh, taidan ensin mennä syömään ja luennolle.

Jaksaakohan illalla lähteä ulos, Jenny opasti eilen että "Thursday is the new Wednesday Kristo!" eli Bushies kutsuisi. Kattoo nyt.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Sadasneljäskymmenesneljäs päivä

Keskiviikko.

Heräsin sopivasti 14:50 eli 25 minuuttia ennen luennon alkua. Parran ajo, hampaiden pesu ja vaatteiden päälle heitto, "aamu"tupakka ja juuri ajoissa luennolle. Viktoriaanisen ja Edwardiaanisen ajan naisista tällä kertaa. Englantilaisten on helppo erottaa eri aikakaudet toisistaan kuninkaiden/kuningattarien perusteella. Kateeksi käy. No, samalla selvisi että mediahistorian dokumenttianalyysin deadline onkin huomenna eikä ensi viikolla kuten muistin. Perhana, ei siis Bushwackersiin tänään vaan lukemista ja kirjoittamista. Pöööööh.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Sadasneljäskymmeneskolmas päivä

Tiistai.

Kirjan lukemista, makaronin mussutusta ja esseen kirjoitusta. Onneksi Paddy lähetti sähköpostia että aamuluennot on keskiviikolta peruttu. Ehkä kerkeänkin deadlineen mennessä saamaan hommat valmiiksi.

Pidin vähän taukoa ja tapitin trailereita; Star Trek, Terminator: Salvation, Wolverine, Public Enemy. Ja tietysti Crank 2:sen uudestaan. Helmi.

Niin joo ja uudistin blogin ulkoasun. Pitäisi toimia paremmin - ilmoittakaa kommenteissa jos sivuelementit ovat hassusti/oudosti niin koitan korjata.

Päivitys klo 02:56: Sainpas kakkos esseen eli kirja-arvostelun tehtyä. 1,009 sanaa. Ja lopetin sen vielä Curchill-sitaattiin. Jos proffa ei katso sitä perseennuolennaksi niin hyvin on pullat uunissa. Nyt vähän BunnyInvasion2:sta ennen nukkumaanmenoa.

Sadasneljäskymmenestoinen päivä

Maanantai.

Kävin vihdoin hakemassa kirjastosta kirjan toista esseetä varten. Onneksi ~400 sivua. Keskiviikkona pitää palauttaa 1,000 sanan arvostelu kyseisestä kirjasta. Puuh.

And in other news:

Jason Stathamin (<3) tähdittämä CRANK-leffa saa jatkoa. Crankissä Jason ampuu, hakkaa, polttaa, murskaa, viiltää ja yliajaa noin viisi tuhatta ihmistä, panee Amy Smartia keskellä toria ja aiheuttaa ziljoona kolaria. Lempileffojani toisin sanoen. Trailerin perusteella jatko-osa tulee olemaan yhtä hulvaton:





Okei, koska ihminen on utelias otus, klikkaa TÄSTÄ itsesi katsomaan kyseinen torikohtaus.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Sadasneljäskymmenesensimmäinen päivä

Sunnuntai. Jatkoin lepopäivälinjalla. Morjenstin nopeasti Jennyn porukoita kun kävivät paikalla tänään. Toivat neljä muovikassillista tavaraa, joista ilmeisesti puolet oli ruokaa. Luulisi tytön pärjäävän vähemmälläkin, mutta mikä minä olen sanomaan. Pitkästä aikaa meikälainen kokkasi ihan omin pikku kätösin, tuloskin oli ihan mukiinmenevää, ei Joni omaa annostaan ainakaan vessaan kaatanut - ehkä siihen pusikkoon ikkunansa alle.

Sain vihdoin Vampire the Masquerade: Bloodlinesin pelattua lävitse. Mutta koska kyse on Troikan (lähes) legendaarisesta roolipelistä, on ensimmäinen läpipeluukerta vasta lämmittelyä - nyt vaihdetaan erilainen hahmo alle ja alusta uudestaan! No joo, pidän varmaan pari päivää taukoa ennenkuin aloitan sen, pitää kohtapuoliin kirjoittaa esseekin koulua varten jne.

VtM:B on kyllä hieno rope, sen pisteet ovat nousseet tasaisesti tässä syksyn ja talven mitaan, vaikka se onkin turhan äksönpainotteinen niin eri osaset ovat muuten hyvin tasapainossa. Suosittelen lämpimästi kaikille - plus että se on tehty Half-Life 2:sen Source-moottorilla eli on nättikin kuin mikä.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Sadasneljäskymmenes päivä

Lauantai. Puuh, olenpas suoltanut hienoa tekstiä yöllä. Joo, pubikierros sujui mainiosti, tapasin Annan vanhemmat ja totesin että Kyproslaiset bailaavat kuin olisi 1999 jälleen. Huh. Joten tämä päivä on mennyt hyvin matalalla profiililla, eilisen pitsan jämiä napostellessa.

Huomenna voisi mennä salille hikoilemaan loputkin myrkyt pois kehosta.

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Sadaskolmaskymmenesyhdeksäs päivä

Perjantai.

Heräsin iltapäivällä, tilasin pitsaa ja jätskiä. Suunnittelin Antin ja Ollin Wosterin-reissua (B&B-paikat ovat yllättävän kalliita). Surffailin netissä, valtasin linnan Mount&Bladessa ja luin sarjiksia.

Nyt lähden pubikierrokselle, tosin joudun jättämään sen kesken jotta kerkeän Mikailiksen bileisiin. Juoksin kampuksen läpi alasti huvin vuoksi

On tämä opiskelijaelämä rankkaa

Edit: WUUUT!

No niin.Ylistimulaatio, jota Wikipedia ei tunne (tietenkään), tarkoittaa tietyn aisti/tunneärsykkeen toistuvaa ylikuormitusta. Tässä tapauksessa kyse on legendaarisesta testosteronisesta kiimahermosta jota ylikuormitettiin tänä iltana pahasti. Kyseinen hermohan löytyy jokaisesta miehestä - toisilla se on alikehittynyt, joillain normaali ja eräille ylikehittynyt. Ja valitettavasti sitä kovin helppo stimuloida; sekä aistiärsykkeillä - erityisesti visuaalisilla, mutta myös tunto/muiden aistien kautta tai jopa alitajunnan kautta. Erittäin alitutkittu psykologian aihe. Sitä voidaan ärsyttää jopa erilaisilla musikaalisilla ärsykkeillä, jotka riippuvat kyseisen yksilön alitajunnasta - siinä missä tutkimuskohde A ärsyyntyy Nylon Beatista, tutkimushenkilö vaatii Barry Whitea päästäkseen samaan tunnetilaan. Kun itselle tulee tämä tila Metallica

No niin, suoritin tänä iltana psykologis/sosiologis/psykosomaattisen kokeen, käyttäen itseäni koehenkilönä. Saletista saan tästä biologian Nobelin. Tai rauhanpalkinnon, kuka tietää.

Koko koe voidaan supistaa matemaattiseen kaavaan, kuten oikein onkin, sillä matematiikka on kaikista tieteistä puhtain.

X(testosteronisen kiimahermon ärsytys) = B(audiovisuaalisten ärsykkeidän määrä)+C(audiovisuaalisten ärsykkeiden laatu)*D(alkoholin määrä veressä)+E(testosteronin määrä veressä)

Siis toisinsanoen X=B+C*D+E eli erittäin yksinkertainen kaava.

Mutta jos B ja C ylittävät selkeästi D:n ja E:n, lopputuloksena on tutiseva hyytelömassa joka ei saa mitään aikaiseksi. Kaava tarvitsee siis lisäyksen:

X=B+C*D+E / DE>CD

Tähän loppuu matematiikan tuntemukseni ja tuokin kaava saattaa olla täysin päin persettä mutta yritin saada loogista selitystä sille mitä tapahtui tänään. Ja mitä tapahtui tänään:

Olin kauniiden naisten seurassa, joista useimmat eivät pitäneet kynttilää vakan alla, koko illan, siis olin B:n ja C:n vaikutuksen alaisena monta tuntia. Samalla D kasvoi hitaasti ja E pysyi vakiona. Lopulta D:kään ei enää kasvanut, vaan pysyi vakiona kuten myös E mutta B ja C molemmat kasvoivat lähestulkoon ekspotentiaalista kaavaa noudattaen. Suomi, Englanti, Skotlanti, Bangladesh, Ruotsi, Kypros HERRA JUMALA MITEN KAUNIITA NAISIA JOKAPUOLELLA MITÄ MITÄ MITÄ MITÄ TÄSSÄ VOI PIENI MIES TEHDÄ EI AUTA ARMIAS- *fap* *fap* *fap* *fap* *fap*

No niin, näin päästään siis ylistimulaatioon, jossa BC ylittää DE:n niin selkeästi että tapahtuu väkivaltainen vastareaktio. Onneksi allekirjoittaneen reaktio oli sen verran vähäinen että se täyttyi valittamalla Lauran&Annan olkapäätä vasten ja halailemalla Harryn&Ansonin kanssa. Loppu hyvin kaikki hyvin, vai piilotinko sittenkin sen sekavan oloisen kiinalaistytön sänkyni alle jalkaraudoissa ja muovipussi pään ympärillä? TU-DU-DU-DUUUUU!

SAME BAT-CHANNEL, SAME BAT-TIME, TUNE IN NEXT WEEK!

torstai 5. maaliskuuta 2009

Sadaskolmaskymmeneskahdeksas päivä

Tororororororostai.

Piti mennä Tescoon aamupäivällä mutta ei ollut voimaa eilisillan jälkeen. Jumat että oli taas hormonit eilen kohdallaan. Ei riitä että on kuvankauniiden suomityttöjen ympäröimänä, siihen pitää vielä ympätä tappavan seksikkäitä brittimisuja kaksin kourin parveilemaan. Ei ne burkhat välttämättä huonoja keksintöjä olekaan. Pffft!

Havahduin hikisenä kunnon liskojen yöstä puolen päivän aikaan ja porhalsin suihkuun. Pläräsin pari tuntia koneella ennen Media History luentoa. Ihasteltiin vähän vanhoja filminpätkiä vuosilta 1898, 1900, 1901 ja 1925. Herätin sopivasti huomiota ja komiikkaa kaljuni kanssa. Opiskelijat luennoilla voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: minä(ja ne muut) jotka esitetään mielipiteemme heti kun vain mahdollista, ne toiset jotka saavat äänensä kuuluville vain jos proffa oikein lypsää niitä ja ne hiljaiset jotka eivät ikinä koskaan sano yhtään mitään, ettei vain kukaan pitäisi heitä tyhminä tai koska oikeasti ei ole mitään sanottavaa ja krapula vaivaa ja enhän mä edes lukenut kotitehtäviä tai paneutunut aiheeseen ja eikäs se nyt hemmetti riitä että olen edes fyysisesti paikalla ja ja ja ja ja.

Tähän väliin pitää huomauttaa (vaikka miehisyyspisteet TAAS romahtavat) että Kelly Clarkson on ihana ja Since U Been Gone on mahtava kännibiisi.

Jep, kävin CostCuttersissa hakemassa pari pulloa Strongbowwia ja menin Tiian&Essin rakkauden temppeliin morjenstamaan neitien kavereita Suomesta. Paikalla oli ihan mukavasti jengiä joten otettiin taksi ja painuttiin Siniin. Taas oli sellaista herkkulihaa tarjottimella että oksat pois, heikompia hirvittää. En kyllä ymmärrä miten brittipojut vain kylmän viileinä seisoskelevat seinustoilla ja chillailevat. Ihminen toden totta tottuu mihin vain.

No, lähdettiin porukalla Bushwackersiin mutta sitten alkoikin draama. Osa seuruuesta oli sen verran päissään ettei päässyt sisään, joten Harry lähti esiliinaksi kohti kampusta. Baarissa kävi ilmi että nukkumaanmenoaika koski useampaakin joten löysin itseni yhden aikaan kämpiltä Harryn kanssa, tehtävä suoritettuna. Onneksi molemmilla oli pullo säästössä joten jauhettiin sontaa ja parannettiin/pahennettiin maailmaa.

Joten nyt, 02:16 istun läppärin ääressä (taas), nälkä kurnii suolissa (tottakai), PizzaHut aukeaa vasta 10:00 (kääk), Kelly ulisee kuulokkeissa kymmenettä kertaa(aah). Mitä tässä voi mies enää tehdä? Kääntää volat kaakkoon, heittää vaatteet pois ja jorata opiskelijankammiossa munasillaan antaumuksella. Näin se on.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Sadaskolmaskymmenesseitsemäs päivä

Keskiviikko - Onsdag. Hummihei.

Nukuin fasismiluennon ohi, mutta sitä sattuu. Heräsin sopivasti kun Accomodation Manager ja siivooja-Pam turisivat keittiössä meidän kämpän tiskausongelmista. Pelmahdin paikalle, vein roskat näyttääkseni hyvää esimerkkiä ja vannoin että tiskit ovat vain tietyn asukasryhmän ongelma - eivät kaikkien. Pamsu vannoi samaa, joten Manageri-Rouva käski tiskata astiat pois ja tulla ilmoittamaan jos ongelma jatkuu. No, näin Benin ja Jamesin myöhemmin ja välitin terveiset mutta kuuroille korville taisi mennä. Ainakaan iltaan mennessä ei mitään ollut tapahtunut joten Joni tiskasi tuoreet pois, jättäen homehtuneet paskat "sankareille". Eli todennäköisesti pääsen huomenna nauttimaan niiden tiskaamisesta.

Iltapäivä menikin sitten hektisesti kun rustasin ensimmäistä naishistorian paperia kasaan. 700 sanan jälkeen iskin pääni muuriin mutta vietin luovan paussin, katsellen hupaisia videoita YouTubesta kahden tunnin ajan ja johan alkoi lyyti kirjoittaa sen jälkeen. Sain loppujen lopuksi yllättävän helposti vaaditut 1000 sanaa kasaan. Kävin kirjastossa printtaamassa laput pihalle, tracking sheet kansilehdeksi, kuoreen sisään ja historian palautuslaatikkoon vartti ennen deadlinea. I rock.

Illalla iskettiin Jonin kanssa Flat 22:een missä oli etkot Bushwackersiä varten. Blondi-Annan (vai pitäisikö puhua Huittis-Annasta?) pikkusisko Elina oli myös paikalla ja työnsin jalkani suuhun kommentoidessani että pikkis näytti 12-vuotiaalta. Tietysti Elina olikin oikeasti 15-vuotias ja tykkäsi hirmuisesti. No, ei aina voi voittaa. Porhallettiin taksilla Bushiin ja jorattiin aamuun asti. Tulipahan taas laitettua jalalla koreasti. Paluumatka olikin sitten yhtä draamaa, kuka menee kenenkin kyydissä ja mille snägärille ja vaikka mitä. Mutta kyllä ilta silti kallistui enemmän voiton puolelle. Törmäsin Jamiehen tanssilattialle ja tapasin herran tyttöystävän. Luonnollisesti 195 senttisellä äijänköriläällä on ehkä 140 senttinen keijukainen parempana puoliskona. Meni VK:t väärään kurkkuun kun repesin pariskunnan pussailulle. Jamie tulee tarvitsemaan kiropraktikkoa ennen pitkää, selkäranka oli sen verran notkolla jotta huulet kohtasivat. On se nuori lempi ah niin herkkää.

Hmm, kello on 04:00 torstai aamuna. Sain juuri rustattua mediahistorian lyhytelokuva analyysin. I rock again. Joo, jospa menisi vähäksi aikaa nukkumaan. Torororotorstaina tulee Tiian ja Essin kavereita suomesta käymään ja lupauduin esiliinaksi tyttöjen lähtiessä kaupungille bilettämään. Ja perjantaina on sekä pubikierros että Annan pirskeet. Ja lauantainakin oli jotain, en enää edes muista mitä. Ja maanantaina sitten Trampsiin pitkästä aikaa. Huh-huh, taas tulee olemaan kroppa kovilla.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Sadaskolmaskymmeneskuudes päivä

Tiistai.

Heräsin omaksikin yllätyksekseni jo kasin jälkeen eli hyvissä ajoin ennen herätyskellon soittoa. Elinan synttäripirskeet olivat oikein hauskat tosin Vesiputous koitui turmiokseni. Joten olo oli tietysti sen mukainen. No, ei mitään mitä litra kokista ja hampaiden pesu ei parantaisi.

Luennolla puhuttiin Kongressin roolista USA:n hallinnossa ja sen demokraattisuudesta tai sen puutteesta. Lopuksi saatiin jopa keskustelua/väittelyä aikaan - Jamie esitti että kongressin merkitystä Jenkeissä pitäisi kasvattaa koska muutoin erityisesti merijalkaväkeä presidentti voisi käyttää eräänlaisena yksityisarmeijana. Heitin sitten kipakan vastakommentin että nykyisillä aseilla presidentti ehtii täysin laillisesti tehdä vaikka mitä tuhoa ennenkuin kongressi kerkeäisi väliin ja jos taas presidentiltä viedään pois nuo valtaoikeudet, koko Jenkkien liittolaisjärjestelmä rampautuu koska kongressi ei tulisi ikinä reagoimaan riittävän nopeasti. Koska kellään muulla ei ollut lisättävää, Wendy kallistui meikäläisen argumentin kannalle, mikä herätti suurta hilpeyttä porukassa koska juhlistin tätä asiaankuuluvin soidinmenoin.

Iltapäivä ja ilta menikin sitten koneella istuessa. Piti kirjoittaa esseetä mutta ei siitä mitään tullut. Ehdin sen kirjoittaa huomennakin onneksi. Jaa, James toi kasin aikoihin tukanleikkuukoneen ja Skatie oli onneksi paikalla joten nyt olen kalju taas, pitkästä aikaa. Britit varsinkin hämmästelivät, kun eivät meikäläistä ole kaljuna koskaan nähneet. Kuulemma lähti 5-10 vuotta naamastakin pois.

Lopuksi - tarkastin mitä kaikkea kovalevyiltä löytyykään ja bongasin maailman parhaan elokuvan: Sam Raimin ohjaaman ja Bruce Campbellin tähdittämän, legendaarisen Army of Darknessin!
Vähänkö järjestän leffaillan pian missä tuo katsotaan!
Tähän vielä linkki YouTubeen, mistä löytyy 10# parasta quotea.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Sadaskolmaskymmenesviides päivä

Maanantai.

Menin nukkumaan tuossa 05:45 aikoihin saatuani vihdoin viimeisenkin John Ringon kirjan luettua. Joten sitä iloisempaa oli havahtua ysin aikoihin kun Jenny hakkasi Skatien ovea kuin viimeistä päivää. Käänsin kylkeä mutta eikös siivoojatäti ryhtynyt imuroimaan. Skatiekin palasi takaisin yöjuoksuistaan ja käläkäläpäläpälä. Hiukan ärtyneenä vedin verkkarit jalkaan ja painelin tupakalle. Takaisin punkkaan, peitto korviin ja unta kuulaan.

Havahduin todellisuuteen vähän ennen kahta, tällä kertaa Ben kavereineen huuteli käytävässä. Nousin ylös ja avasin SOLE-sivut koska tänään tuli tulokset syksyn kursseista. Jännitys jännitys!
Japani D+, Historia 1001 D+. Molemmat ihan odotettuja, japanin koe meni penkin alle ja hissassa olin syksyllä reputtanut ne perhanan opintopäiväkirjat mutta Hitler-essee meni sen verran hyvin että se pelasti itse moduulin. Sitten kivuliaat:

Historia 1010 FR, Politics 1001 FT.

Eli Fail-Reassessment ja Fail-Retaking. PERKELE! Paitsi että hissa on ok koska proffat olivat hukanneet leipämellakka-esseeni. Olin lähettänyt sen uudestaan mutta Darren ei vielä ole ehtinyt arvostella sitä. Siitä siis kaiken järjen mukaan tulee kohta ihan kunnon arvosana. Politiikka sen sijaan oli kauhea shokki. Lähetin heti Mike Webbille sähköpostia ja kummastelin F:n syytä. Onneksi ei mennyt kuin kymmenen minuuttia ja vastaus tipahti postilaatikkoon:

Kristo:

Very sorry about this. You got grade A for this assignment (well done !), and I will get Registry to alter it. If it hasn’t altered by the end of this week, would you let me know? Apologies again, Mike




JEEEEEEEEEEEEEEEE! Ensimmäinen A! WOOT WOOT WOOT WOOT! Mutta voihan hemmetti mikä virhe. Heikompi ihminen olisi jo saanut sydänkohtauksen, juossut auton alle, viiltänyt ranteet auki, hukkunut pulloon, hypännyt sillalta, ostanut lentolipun Suomeen.
Eli siis, tähän mennessä syksyn tulokset ovat: A, D+, D+ ja viimeistä hissan tulosta odotetaan.

Jaahas, suihkuun ja sitten kirjastoon, sieltä CostCuttersiin hakemaan tarvikkeita iltaa varten - Elinalla on syntymäpäiväbileet.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Sadaskolmaskymmenesneljäs päivä

Sunnuntai. Hyvin rauhallista taaskin. Tsekkasin esseet ja muistin väärin, minulla onkin vain yksi essee ja senkin deadline on vasta keskiviikko. Joten luin rauhassa lisää John Ringoa (viides kirja menossa) ja pitkästä aikaa luin nettisarjikset, jossa törmäsinkin tähän kultakimpaleeseen: (klikkaa kuvaa että näet sen kokonaan)




Yes we would! Toden totta.

Sadaskolmaskymmeneskolmas päivä

Lauantai.

Kyllä nukkuminen on mukavaa. Heräsin tukevasti iltapäivän puolella Skatien ja Jennyn kikatteluun, tytöt katsoivat Frendejä ja nauru kuului seinän läpi. Hampaiden pesu, "aamu"tupakka, pölinää Jonin ja Karin kanssa ja takaisen koneelle, jatkamaan John Ringon lukemista. Pitäisi kirjoittaa esseitä mutta ei pysty, on pakko lukea mitä se kahjo keksii seuraavaksi.

Kävin yläkerrassa voittamassa Heikin kanssa Aliaksen. Anna ja Arla tarjosivat kyllä kovan vastuksen mutta eivät ihan yltäneet loppuun asti. Pelin jälkeen alakertaan ja takaisin lukemaan. Että ovat koukuttavia kirjoja.

Unto the Breachissa on hemmetin hieno helikopterikohtaus, mikä teatraalisuudessaan vetää kuvailun perusteella vertoja Apocalypse Now:lle. Klikkaa nimeä niin pääset katsomaan sen YouTubeen. Ringon versiossa naispuolinen Hind-J pilotti kylvää tuhoa tsetseenien bunkkereihin 57mm raketeilla ja neljällä konetykillä. Ja tottakai kopteri on maalattu lohikäärmeeksi ja siihen on kustomoitu kunnon kauttimet, joista soi DragonForcen Through the Fire and Flames.


Joo-o. Että sellainen kirja. Tuli mieleen omat inttikokemukset, joista osa on kohtuullisen "leffamaisia". Ainakin se kerta kun makasin mahallani MT-LBv:n takakannella PKM:n kanssa ja lasketin sarjaa PsRUKin PsJ-linjaa vastaan viivytyksessä. Tai seisominen T-55M:n tornissa kun ajaja laskettaa urku auki leken poikki. Hätilän A-alueella, joukkueen koottu isku, minulla oli vielä neljä vaunua sillä kertaa, kaikki rintamassa loivaa rinnettä alas, konekiväärit laulaen. Rovajärvellä täyskaliiperiammunnoissa, kun jokainen laukaus heitti puoli kiloa paskaa naamalle. Erityisesti Pohjankankaalla, komppanian koottu isku, kymmenen vaunun rynnäkkö. Ja se vihonviimeinen hyökkäys, Upinniemin AUKin pojat vaunun perässä juoksemassa, suoraan porilaisten poteroiden päälle. Hmm, tai Imatran uimamaisterin kanssa tetsaaminen metrisessä hangessa Taipalsaaressa, tosin se meni enemmän komedian puolelle.

lauantai 28. helmikuuta 2009

Sadaskolmaskymmenestoinen päivä

Perjantai.

Heräsin sopivasti iltapäivällä, kun koko yö oli tullut luettua. Tosiaan, torstai-iltana surffasin netissä ja syystä taikka toisesta päädyin tälle sivulle.

Jos koko elämänsä aikana lukee vain yhden kirjallisuusarvostelun, sen pitää olla tuo. Jokainen, käykää lukemassa tuo kirja-arvostelu ja palatkaa sitten takaisin. Jos ei jaksa lukea koko arvostelua, tässä tiivistelmä:


The PALADIN OF SHADOWS series is arguably the most horrifying series of books I have ever read. It has a hero I can't stand, politics so strong they're comical, and sex scenes that are downright horrifying. And I cannot stop reading it. I am going to buy every single one, and if Ringo ever comes out with a spin-off featuring Katya as Cottontail the Bionic Whore, I will buy that too. Because dammit, there's bad, and then there's so bad you have to memorialize it for future generations


.
*
.
*

Luettu? Vieläkö naurattaa? Hyvä.

No, tuollaisen "review" kun allekirjoittanut on lukenut, eivät edes villihevoset estäisi meikäläistä lukemasta itse kirjoja. Pikaisen etsinnän jälkeen löysin html-versiot ja uppouduin lukemaan. Kolmas kirja menossa tällä hetkellä ja hävettää myöntää mutta kirjat ovat aivan helvetin kammottavan upeita. Kuin hirvittävä autokolari josta ei saa silmiään irti. Toisaalta, tykkäsin useimmista Clancyn kirjoista joten turha tässä itseään puolustella. Ja jos uskaltaa lukea, muistakaa mantra: "OH JOHN RINGO NO!" Se tosiaan auttaa. Joten, pitemmittä puheitta, tässä linkit John Ringon uraauurtavaan Paladin of Shadow-sarjaan:

Ghost
Kildar
Choosers of the Slain
Unto the Breach

On vielä viides kirja, Deeper Blue, mutta nyt en enää löydä linkkiä siihen. Pitää etsiä myöhemmin lisää. Edit: löytyihän sekin - Deeper Blue

Ja vielä viimeisen kerran varoituksen sana. John Ringo on vapauttanut pimeän puolensa näihin kirjoihin - yhdistä Tom Clancy ja De Sade, niin ollaan lähellä.

"Oh John Ringo No!" Toden totta.

Ps, kävin salilla ensimmäistä kertaa ja olin kerrankin fiksu; treenasin vain hauista ja tissejä.

Sadaskolmaskymmenesensimmäinen päivä

Torstai.

Mediahistoriassa keskityttiin varhaiseen elokuvaan. Katsottiin yksi englantilainen ja yksi ranskalainen pätkä, molemmat alle viisi minuuttia. Melko mielenkiintoisia, tosin voisin kuvitella että nykyäänkin tehdään samanlaisia - anna kamera ylä-asteelaisille niin tuollaista varmaan tulisi. Tauolla Darren tuli juttelemaan Hist1010 esseestäni. Minut oli merkitty poissaolevaksi eli etten olisi muka palauttanut esseetäni. Selitin kuinka olin sen kyllä lähettänyt sähköpostilla Timille. Darren lupasi arvostella esseeni ilman sakkorangaistusta, koska moka oli ilmeisesti koulun. Lähetin esseen hälle sitten suoraan. Mitähän tästäkin tulee...

Kävin kuntosalilla kysymässä korttiani mutta se ei vieläkään ollut valmis. Olkoot, huomenna menen pumppaamaan rautaa, oli korttia tai ei.

Sadaskolmaskymmenes päivä

Keskiviikko.

Professori Mutina-Ronny piti luentoa Leninismin muuttumisesta Stalinismiksi. Ei taaskaan meinannut saada mitään selvää herran puheesta. Oltiin vaihtelun vuoksi jossain auditoriossa, joka oli kohtuu ahdas. Vajosin jossain vaiheessa omiin ajatuksiini, kun en saanut selvää mitä Ronny "puhui". Jostain oudosta syystä mieleen tuli Grindhouse-traileri, Werewolf Women of the SS ja siitä ajatukset hyppivät vielä eteenpäin Ilsa, She-Wolf of the SS leffaan, missä vaiheessa pitikin äkkiä palata takaisin nykyhetkeen. Kaikkea scheisseä sitä onkaan tullut katsottua.

Sadaskahdeskymmenesyhdeksäs päivä

Tiistai ja US Constitution.

Käytiin läpi Presidentin valtaoikeuksia. Pääsin jälleen pitämään meidän työryhmän puheenvuoron ja ego paisui koska olin ainoa jonka tiivistelmään proffa ei tehnyt korjauksia eikä lisäyksiä ja kiitti vielä lopuksi hyvästä esityksestä. Pää ei meinannut mahtua ovenkarmeista läpi...

Kävin koulun kuntosalilla ja vihdoin ostin salikortin kevään ajaksi. Kolmekymmentä puntaa köyhempänä palasin kämpille odottamaan kortin valmistumista.

Sadaskahdeskymmeneskahdeksas päivä

Maanantai.

Kävin taas kysymässä esseitäni ja niitä ei vieläkään löytynyt. Alkaa huolestuttamaan.

Sadaskahdeskymmenesseitsemäs päivä

Sunnuntai ja rokulipäivä.

Pelattiin illalla Jonin, Karin, Heikin ja Jamesin kanssa Civ4:sta. Pieni kartta, vain ihmispelaajat. Olin tapani mukaan pisteissä johdossa kun Joni julisti sodan ja rysäytti valtavalla ratsuväkiarmeijalla rajan yli. Samalla Heikki iski yllättäen etelärajalleni. En ollut lainkaan varautunut hyökkäykseen näin aikaisin, joten kolme vuoroa myöhemmin Neapolis oli viimeinen jäljellä oleva kaupunkini. Sain sentään muurit rakennettua ja perverssiä mielihyvää seuratessani jousimiesteni suorittamaa teurastusta, kun Jonin ratsuväki yritti muurien yli. Samalla Kari käytti tilaisuutta hyväkseen ja julisti sodan Jonille. James ilmoitti ettei jaksa pelata, luovutti kaupunkinsa meikäläiselle ja lähti pois. Se ei kyllä tilannetta helpottanut, sain kolme surkeaa kaupunkia joissa ei ollut joukkoja lainkaan.

No, seurasi erittäin mielenkiintoinen peli, jossa toisaalta kasvatin Neapoliksen muureja ja varuskuntaa, välillä hyökäten ulos tuhoamaan Heikin katapultteja, ja toisaalta kuljetin kaleereilla iskuosastoja heikosti puolustettujen syrjäkylien luokse, polttamaan Heikin ja Jonin kotirintaman maan tasalle. Eihän se loputtomiin kestänyt, Joni keräsi ison läjän katapultteja sekä elefantteja, siivoten meikäkäläisen pois kartalta. Mutta hauskaa oli.

Sadaskahdeskymmeneskuudes päivä

Tämän siitä saa kun ei päivittäin ylläpidä blogia. Yritän nyt epätoivoisesti muistella mitä kaikkea tapahtui viikon aikana.

Lauantai. Räkätauti jatkuu, mutta siitä huolimatta liityin joukkoon iloiseen Flat 22:ssa. Porukalla oli oikein hauskaa mutta päätin olla lähtemättä kaupungille. Iso-Tuukka myöhemmin ilmoittikin että oli tehnyt oikean päätöksen, Reflexissä ei kuulemma ollutkaan hauskaa.

lauantai 21. helmikuuta 2009

Sadaskahdeskymmenesviides päivä

Perjantai.

Kuumeilu on ohitse, räkätauti jatkuu. Nora kysyi mukaan Reflexiin mutta olo ei anna myöten, niistämässä saa edelleen juosta aivan liian usein. Ostin paikallisia särkylääkkeitä ja ne ovatkin toimineet erinomaisesti. Toisaalta, mikäs ihme kun jokaisessa Anadin-pillerissä on 300mg Aspiriina, 20mg Paracetamolia ja 45mg kofeiinia. Mahtavaa kamaa.

Illalla pelattiin Jonin, Karin, Tatun ja Heikin kanssa Civ4:sta seitsemää tietokonetta vastaan. Tukkaan tuli, peli jatkui pikkutunneille asti. Peli tosin keskeytyi yhdessä vaiheessa kun palohälytin rupesi huutamaan. Jengi lappasi parkkipaikalle ja kaikki nauroivat että "TAAS 24:sen syy!" Oltiin Jonin kanssa hieman paskana kunnes lopulta vartijat tulivat hakemaan Flat23:sen asukkaita. WOOOO! Mieletön helpotus - se olisikin ollut vasta neljäs hälytys meidän kämpästä.