Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

maanantai 8. joulukuuta 2008

Yhdeksäskymmenes päivä

Lauantai.

Heräsin muutamaa minuuttia ennen kahdeksaa kun Kari soitti ja hoputti. Ja hyvä niin, sillä bussi oli tulossa kasilta. Vaatteet niskaan ja kipiti kipiti kipitys. Bussi jo odottikin ja olin viimeinen sillä hyvin pian kuski painoi kaasua ja lähdettiin kohti Manchesteria.

Kyseessä oli siis International Centerin järjestämä "Christmas Shopping Trip". Kelan ansiosta minulla ei ollut lainkaan ylimääräistä rahaa shoppailua varten mutta olin ottanut kameran mukaan ja ajattelin leikkiä turistia.

No, suunnitelmaksi jäi sillä bussi pysähtyi Manchesterin laitamille, 5 mailin päähän keskustasta missä sijaitsi hulppea Itäkeskus-kopio. Kierreltiin Karin kanssa paikka läpi ja napsin kuvia kuin paraskin japsituristi konsanaan. Kuvitelkaa Versailles joka on muutettu ostoskeskukseksi niin saatte aika hyvän kuvan paikasta. Facebookissa on läjä kuvia esillä.

Koska Kariakaan ei juuri innostanut polttaa rahaa, niin mentiin Odeoniin leffaan. Katsottiin Transporter 3. Ei hullumpi äksön-pätkä, parempi kuin kakkonen ainakin. Luulisin että tytötkin tykkäävät, Jason Stathamilta lähti paita päältä kokoajan. Harmittavasti jouduttiin jättämään lopputappelu kesken ja hölkkäämään takaisin bussille.

Reilut kaksi tuntia myöhemmin olinkin takaisin kampuksella ja ryhdyin pukemaan iltaa varten. Edessä kun oli itsenäisyyspäivän iltajuhla kaupungilla. Univormu m/58 herättikin soveliasta ihastelua, kun salskeasti astelin joukon eteen. Koska oli juhlapäivä, otettiin komeasti taksi ja ajettiin keskustaan, italialaisravintola ASKiin. Siellä meille oli varattu oma puoli ja pitkä pöytä jonka ääreen sopivasti kaikki mahtuivatkin.

Seuraavat kolme tuntia kuluivat mukavasti syöden, juoden ja keskustellen, välissä maljoja nostellen ja Maamme-laulua laulaen. Paikalliset taisivat vähän ihmetellä meidän menoa mutta sellaista se on. Ainoa harmi oli että kaikki tytöt olivat panostaneet pukuihinsa huomattavasti mutta ravintola oli sen verran viileä että raukat joutuivat syömään takit päällä. Itsekin huomasin että lattiatasolla vetää iloisen reippaasti.

Jatkoille siirryttiin Velvettiin jossa pistettiinkin jalalla koreasti aamukolmeen asti. Asuni ei kumma kyllä herättänyt huomiota alkuasukkaiden parissa. Tai ainakaan yksikään ei uskaltanut tulla juttelemaan.

Lopulta kun olin kotona, yritin vielä hakata vähän Guitar Heroeta mutta eihän siitä mitään tullut, joten vällyjen väliin vain.

2 kommenttia:

antti kirjoitti...

Niin siis missä vaiheessa sinä oikein ehdit konttaamaan ravintolassa ja toteamaan, että lattialla vetää? Kossua ei tainnut saada eikä Suomi-viinaa mutta jotain miestä vahvempaa tuohon kyllä varmasti tarvittiin ;)

Kristo Karvinen kirjoitti...

Hahaha, se oli siinä ruokailun aikana. Jos kenkien ja sukkien läpi tunsin pehmeästi hymyilevän ilmavirran niin voin vaan kuvitella miten kivalta tyttöjen korkkareissa tuntui.