Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Sadasensimmäinen päivä

Keskiviikko.

Tulipahan taas valvottua koko yö. Vähän sai hissaa tehtyä mutta sitten retkahdin ja katsoin "Blood Diamond"-leffan. Yllättävän hyvä vaikka DeCaprio olikin pääosassa. Jennifer Connelly oli jälleen kerran järjettömän söpö.

Painelin ajoissa historian kokeeseen. Kyseessähän oli tämä esseekoe eli tunti aikaa kirjoittaa "No Hitler, No Holocaust"-otsikolla tekstiä mahdollisimman paljon. Kolme ja puoli A4:sta tulikin harakanvarpaita kasaan. Tulokset sitten joskus tammikuussa. Gavin ja kumppanit päättivät että koettahan pitää juhlistaa joten mentiin Diveen tuopille. Ja Strongbow maistuikin niin hyvälle että join toisenkin. Se nousikin sitten hattuun sen verran hyvin että piti toivottaa hyvät joulut porukalle ja karata paikalta. Menin palauttamaan leffaa Lauralle ja pääsin oikolukijaksi neidin postmodernismi-esseeseen. Pari pikkuvirhettä löytyi vaikka silmät seisoivat päässä. Vähänkö olen guru.

Joni vinkkasi että postitoimistossa olisi kirjekuoria joten suuntasin sinne. Brittien opintolaina on hyväksytty täysmääräisenä - eli ei huolta koulumaksuista! Toinen lappu olikin sitten pankista ja todella mystinen. Tilini kanssa on ilmeisesti jotain hässäkkää ja oikein kirjeellä pyysivät ottamaan yhteyttä. Soitin pääkallon paikalle mutta henkilö jota yritin tavoittaa ei ollut paikalle joten jätin soittopyynnön. Mikähän ongelma niillä on?

Samalla olin tupakalla ja pääsin nauttimaan elämän pienistä iloista - söpö blondi raahasi äitinsä autoon kassia, ilmeisesti lähdössä joululomalle. Ja palasi vielä hakemaan lisää joten pääsin lepuuttamaan silmiäni kireässä t-paidassa jonka sisällä kissanpennut kärkkäästi painivat ja pomppivat. Todellakin, elämän pieniä iloja. Nyt taidan mennä koisimaan pariksi tunniksi - illalla olisi vuoden viimeinen Bushwackers-reissu edessä, mutta kouluhommiakin on jäljellä. Saas nährä kuis tässä käy!

2 kommenttia:

antti kirjoitti...

Tuli nuista elämän pienistä iloista mieleen City-lehden tuore Walter de Camp, jossa puhutaan säärimiehistä.

http://www.city.fi/artikkeli/S%E4%E4rimies/2896/

Sun pitäisi etsiä itsellesi asiallinen kahvila kaupungilta!

Kristo Karvinen kirjoitti...

Oho, olipas hyvä artikkeli. Selkeästi pitäisi, tosin kampuksellakin on yleensä silmänruokaa ihan riittävästi.