Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Sadasviides päivä - Syyslukukausi päättyy

Sunnuntai.

Doodih. Kotiinlähdön hetki lähenee hetki hetkeltä. Olikohan tossa toistoa tarpeeksi? Huomenaamulla täytyy käydä kirjastossa printtaamassa eBookersin lippu valmiiksi, tilata taksi ja suhauttaa asemalle. Kolmisen tuntia junassa, Paddingtonilla vaihto metroon, vartti istumista ja sitten allekirjoittanut onkin Heathrowlla. Olen varannut reilut kaksi tuntia lähtöselvitykseen ja turvatarkastukseen. Toivottavasti riittää.

Tänään iskin tiskien kimppuun kuin raivo härkä. Meinasi laatta lentää pari kertaa kun löytyi hometta ja mutatoituneita ruuan jämiä. Mutta näin illan tullen keittiö on siisti, roskat viety ja viimeiset puhtaat astiat kuivumassa. Enää tarvitsee pakata matkalaukku ja reppu ja yrittää saada unenpäästä kiinni.

Lähdön kunniaksi ajattelinkin kirjoittaa lyhyen yhteenvedon syksystä ja mitä täällä on oikein koettu:

  1. Opiskelurytmi on kovasti erilainen kuin Suomessa. Luentoja on paljon vähemmän (kolme tuntia per moduli/kurssi per viikko jos sitäkään), mutta toisaalta itseopiskelua on paljon.
  2. Opiskelu ei ole dogmaattista, ainakaan historiassa eikä politiikassa ja molemmissa proffat kannustavat haastamaan heidän näkemyksiään. Esseessä voi kirjoittaa mitä vain, kunhan sen pystyy perustelemaan ja argumentoimaan.
  3. Valtavasti on tullut uusia ystäviä. Tiedä sitten käykö sama kuin lukiossa eli koulukaverit vaipuvat unholaan koulun jälkeen - mikä tosin on hyvin luonnollista - mutta ainakin tässä vaiheessa ollaan niin paitaa&peppua. Ystävystymistä on tapahtunut myös yli rajojen, niin kämppisten kuin kurssikavereiden kanssa. Vaikka alkuun vähän epäröin tuleeko alkuasukkaisiin paljoakaan tutustuttua, kun voi kaiken vapaa-ajan hengata suomalaisten kanssa, niin olin onneksi väärässä.
  4. Suomella ei sinällään ole mitään hävettävää kun vertailee Englantiin. Totta on että olen nähnyt vain yhden pienen kaupungin elämää ja sitäkin vain reilun kolmen kuukauden ajan mutta silti. Ei täällä mannaa sada taivaasta sen enempää kuin kotipuolessakaan.
  5. Kulttuurishokki tuli aika salakavalasti - koska erot Suomen ja Englannin välillä ovat enimmäkseen hyvin pieniä, tuntui aluksi siltä että onkohan sitä ulkomailla ollenkaan. Mutta pikkuhiljaa ne erot alkoivat kerääntyä kunnes yhdessä vaiheessa tajusi miten kaukana tutuista kuvoista sitä onkaan. Tässä vaiheessa oli suuri apu että äidinkieltä pääsi käyttämään ja kokemuksia vaihtelemaan suomalaisten kanssa. Jos olisi tullut ihan yksin, no, olisi saattanut vähän masentua tuossa loka/marraskuun vaihteessa.
  6. Koulun palomuuri rajoittaa virtuaalielämää pahasti mutta on toisaalta hyväkin asia. Kun ei tule uusia pelejä tai leffoja koko ajan koneelle eikä pysty pelaamaan WoWia tai vastaavia, niin tulee tehtyä kouluhommia ihan eri tavalla. Tai sitten pelaa vaan vanhoja pelejä :)
  7. Vaikka alkuvaiheessa kirjoitinkin että vähäpukeisiin brittityttöihin turtuu niin olin kuin olinkin väärässä. Se oli vain jokin hetkellinen testosteronin puute ilmeisesti. Silmät ovat olleet kiireisinä loppuun asti. -*-Helpoituksen huokaisu-*-
  8. Raha-asioiden kanssa pitää olla tarkkana. Alussa tuli tuhlattua fyrkkaa kun oli säästöjä mutta nyt harmittaa että miksi piti viikonloppuisinkin juosta klubeilla vaikka ne ovat törkeän kalliita. Pubikulttuuriin tutustuminen jäi melko vähälle - bailaustavat tuppasivat olemaan ihan samanlaiset kuin Suomessakin. Keväällä pitää käydä klubeilla vain opiskelijailtoina ja viikonloppuisin sitten vaikka pelata poolia tai dartsia - pubeja täällä riittää. Periaatteessa opintotuki riittää elämiseen, varsinkin jos tupakat ostaa verovapaana lentokentältä, mutta taidan silti etsiä jonkun kevyen duunin itselleni keväällä. Jos ei muuta niin sitä tulevaa Ibizan reissua varten.
Hmm, siinäpä nyt päällimmäiset mietteet. Huomenna (maanantaina) en varmastikaan ehdi blogia päivittää. Todenäköisesti blogikin menee joulutauolle ja jatkan kirjoittamista sitten helmikuussa kun palaan Worcesteriin. Joten pitemmittä puheitta, oikein erinomaista joulua ja ratkiriemukasta uuttavuotta kaikille lukijoilleni!

Sadasneljäs päivä

Lauantai.

Hohhoh. Koska luulin olevani yksin koko loppuajan, nukuin huoneen ovi auki. No tottakai heräsinkin siihen kun Skatie saapui veljensä kanssa Alpeilta laskettelemasta. Onneksi oli sentään peitto päällä. Heitin vähän vaatetta päälle ja vaihdeltiin siinä kuulumisia. Skatie-parka oli saanut turpiinsa joltain ranskalaiselta tytöltä, komea musta silmä. Sille tytölle kyllä aina sattuu ja tapahtuu.

Kirjoittelin lähdeviitteitä pitkin iltapäivää/iltaa, söin makaronin jämät pois ja aloin stressata Suomeen lähdöstä, luonnollisesti. Katselin juna-aikatauluja ja mietin et mitähän sitä pakkais. Esseet ovat kyllä niin kesken vielä että on pakko tehdä ne loppuun Suomessa.

Illalla Mister Jennings tulikin hakemaan lapsosiaan, toivoteltiin hyvät joulut. Kämppä hiljeni taas. Kohtuullisen aavemaista oli käydä tupakalla kun koko Wyvern Hall on ihan pimeä.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Sadaskolmas päivä

Perjantai.

Joni lähti aamuviideltä kävelemään kohti rautatieasemaa. Juna oli lähdössä vasta kuudelta mutta ei kuulemma keksinyt muutakaan tekemistä. Toivottelin hyvät joulut ja painuin pehkuihin.

Heräsin puoli yhdeltätoista ja painelin japanin haastatteluun. Voi tuska kun meni penkin alle. Onneksi ei kestänyt kauaa. Sain kyllä suuni auki mutta ei sieltä kyllä ymmärrettävää japania tullut, pikemminkin jotain epäselvää siansaksamökellystä. Huoh. No, ennen kirjallista koetta oli puolisen tuntia aikaa joten kipitin takaisin kämpille syömään aamupalaa. Törmäsin siivoojatätiin joka ystävällisesti ilmoitti että koska tiskipöydällä on ollut samat tiskit jo kahden viikon ajan, saamme sakot. Selvä. Tosi kiva että Ben/James/Jenny-akseli on taas jättänyt hommat levälleen. Joo, olisin tietysti voinut itse tiskata vaikka yöllä mutta pläääääh. No, toivottavasti täti vain uhkaili. Sopivasti ilahtuneena olikin mukava palata kieliluokkaan japanin kirjallista koetta varten. Ei sekään kauhean hyvin mennyt mutta ainakin paremmin kuin haastattelu. Viihdyin vajaan tunnin.

Soitin allergialabraan jos voisin tulla etuajassa testiin ja sehän sopi. Joten nyt istun allergialabrassa, niistettyäni nenän verille ja pärskittyäni aivoni pihalle. Joko se perhanan laite on rikki tai sitten kuuluin kontrolliryhmään. Jokatapauksessa sain siis sieraimiini heinän siitepölyä. Kesti ehkä kolkyt sekkaa ennenkuin pärskiminen alkoi. Mutta ei mun oireet edes niin pahoja ole kuin osalla muista. Yhdellä tytöllä meni nenä tukkoon niin pahasti ettei raukka pystynyt tekemään hengitystestiä lainkaan. No, tässä odotellessa sain jopa kirjoiteltua introductionin hissan esseeseen ja tietysti rikastuin 50£ joten "it's all good"

Edit:

Käytiin Heikin kanssa CostCuttersissa tarvikeajolla ja päätettiin istua iltaa meikäläisen kämpillä. Tajuttiin että ollaan Frankin ja Jannen kanssa ainoat suomalaiset kampuksella koska Heini, Roosa ja Maria ilmeisesti lähtivät Lontooseen tänään. Joten koti-ikävän ja nostalgiakaipauksen syleilyssä katsottiin YouTubesta Captain Jackin musavideo, kuunneltiin Stratovariousta ja juotiin (ainakin minä) Smirnoffia.

torstai 18. joulukuuta 2008

Sadastoinen päivä

Torstai.

Masentavaa hissankirjoitusta ja välissä vähän japanin kertausta, huomennahan on koe. Ei ole kyllä yhtään luottavainen olo sen suhteen. Pahasti näyttää siltä että politiikan essee jää Suomeen kirjoitettavaksi, mutta hissa pitää kyllä saada tehtyä täällä. Vähän epäilen että Laajasalon kirjastosta löytyisi montaakaan kirjaa Englannin leipämellakoista 1700-luvulla.

Kämppäkin on hiljainen, alkuasukkaat ovat lähteneet lomille. Jonikin lähtee huomenaamulla joten jään viikonlopuksi yksin - eipähän voi valittaa ettei olisi työrauhaa!

Pänttäämisen välissä on hyvä rentoutua, esimerkiksi tämän videon avulla:

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Sadasensimmäinen päivä

Keskiviikko.

Tulipahan taas valvottua koko yö. Vähän sai hissaa tehtyä mutta sitten retkahdin ja katsoin "Blood Diamond"-leffan. Yllättävän hyvä vaikka DeCaprio olikin pääosassa. Jennifer Connelly oli jälleen kerran järjettömän söpö.

Painelin ajoissa historian kokeeseen. Kyseessähän oli tämä esseekoe eli tunti aikaa kirjoittaa "No Hitler, No Holocaust"-otsikolla tekstiä mahdollisimman paljon. Kolme ja puoli A4:sta tulikin harakanvarpaita kasaan. Tulokset sitten joskus tammikuussa. Gavin ja kumppanit päättivät että koettahan pitää juhlistaa joten mentiin Diveen tuopille. Ja Strongbow maistuikin niin hyvälle että join toisenkin. Se nousikin sitten hattuun sen verran hyvin että piti toivottaa hyvät joulut porukalle ja karata paikalta. Menin palauttamaan leffaa Lauralle ja pääsin oikolukijaksi neidin postmodernismi-esseeseen. Pari pikkuvirhettä löytyi vaikka silmät seisoivat päässä. Vähänkö olen guru.

Joni vinkkasi että postitoimistossa olisi kirjekuoria joten suuntasin sinne. Brittien opintolaina on hyväksytty täysmääräisenä - eli ei huolta koulumaksuista! Toinen lappu olikin sitten pankista ja todella mystinen. Tilini kanssa on ilmeisesti jotain hässäkkää ja oikein kirjeellä pyysivät ottamaan yhteyttä. Soitin pääkallon paikalle mutta henkilö jota yritin tavoittaa ei ollut paikalle joten jätin soittopyynnön. Mikähän ongelma niillä on?

Samalla olin tupakalla ja pääsin nauttimaan elämän pienistä iloista - söpö blondi raahasi äitinsä autoon kassia, ilmeisesti lähdössä joululomalle. Ja palasi vielä hakemaan lisää joten pääsin lepuuttamaan silmiäni kireässä t-paidassa jonka sisällä kissanpennut kärkkäästi painivat ja pomppivat. Todellakin, elämän pieniä iloja. Nyt taidan mennä koisimaan pariksi tunniksi - illalla olisi vuoden viimeinen Bushwackers-reissu edessä, mutta kouluhommiakin on jäljellä. Saas nährä kuis tässä käy!

tiistai 16. joulukuuta 2008

Sadas päivä

Woot!

Sata päivää! Hoh-hoh. Mihin se aika oikein juoksee? Toisaalta tuntuu että vastahan tänne tultiin mutta toisaalta taas tuntuu siltä että onhan täällä oltu jo pieni ikuisuus. Sellaista se ajan havainnointi on. Nyt on siis tiistai ja ensi maanantaina lennän takaisin Suomeen joulunviettoon. Eli vielä on muutama päivä Brittielämää jäljellä. Tänäänkään en tehnyt mitään jännittävää, mitä nyt Gavinin ja Tohtori Timin kanssa puhuttiin seksikkäästä historiasta ja tylsästä historiasta. Toinen maailmansota -> seksikästä ja myy, teollinen vallankumous -> tylsää, ei myy. Gavin on oikein tyypillinen britti, pitkä, neliskulmainen naama, huonot hampaat, Beatles-kampaus. No, Gavin onkin jo perheenisä vaikka juttujen perusteella menisi kyllä ihan 18-kesäisestä. Toisaalta, eihän nuo kaksi asiaa ole toisensa poissulkevia.

Äh, takaisin hommiin, vielä on paljon kirjoitettavaa jäljellä jos haluan saada kaiken tehtyä ennen Suomeen lähtöä.

Edit, Terminator: Salvationin traileri on kohtuullisen innostava.

Yhdeksäskymmenesyhdeksäs päivä

Montag.

Nukuin pitkään. Luin kokeeseen. Kävin kirjastossa. Luin lisää. Kävin kaupassa. Luin lisää.
All work and no play makes Kristo a dull boy.
Alkuasukkaat lähtivät Trampsiin, tietysti.

Ja päivän kevennys:

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Yhdeksäskymmeneskahdeksas päivä

Sunnuntai.

BooooooooooooRiiiiiiiiiing.

Pidin taukoa lukemista ja hakkasin FF6:sen nopeasti läpi. No rehellisyyden nimissä on sanottava että olen tässä syksyn mittaan pelaillut sitä aina silloin tällöin. Ja nyt oli aika sitten hoidella Kefka pois päiviltä ja pelastaa maailma. Ah, että se on hieno.

Takaisin Holokaustin pariin....

Ollaan oltu kunnon erakkoja Jonin kanssa - ei olla puhuttu edes toisillemme. Molemmat istuu omissa huoneissaan ja pänttää. Kyllä on hienoa.

Yhdeksäskymmenesseitsemäs päivä

Lauantai.

"The Path to Genocide: Essays on Launchin the Final Solution" by Christopher R. Browning. Siinä lauantain epistola. Eli Aatu-sedän hassunhauskoista seikkailuista luetaan kiukulla. Toisin sanoen, keskiviikkona on esseekoe.

Tarkoitus oli mennä illalla Xmas Balliin mutta kun kukaan muukaan ei ollut menossa, päätin itsekin jättää väliin. Sen sijaan lähdettiin pikkuporukalla kävelylle, kierrettiin kampus ja hölistiin niitä näitä.

Hain Steel Panthers: World at Warin taas. Ovat pojat päässeet jo versioon 8.2 asti. Itseasiassa Joni innoitti tuohon, hän kun on tapittanut Band of Brothersia netistä niin innostui hakkaamaan aiheeseen sopivaa peliä. Joten olihan se ihan nostalgian vuoksi itsekin haettava. Jos vaikka sais moninpelitkin käyntiin.

perjantai 12. joulukuuta 2008

Yhdeksäskymmeneskuudes päivä

Perrrrrrrrrrrrrrrrjantai.

Torkutin kännykkää varmaan tunnin ennenkuin jaksoin nousta. Kipitin kirjastoon printtaamaan portfolioni ulos. Kun jokainen sivu maksaa 5 penniä, niin ei kyllä tule yhtään turhaa sivua tulostettua. No, sain portfolion kasaan ja iloisesti menin SU-kauppaan hakemaan aamupalaa ennen japanintuntia. Vaikka olinkin yöllä jo maksanut Visa-laskun, heti kun tilille oli putkahtanut opintotuki, ei se tietenkään ollut rekisteröitynyt Luottokunnan tietokoneille joten kassa ei hyväksynyt korttiania. Plääh, emmä olisi halunnutkaan muna/pekonileipiä syödä!

Suuntasin pettyneenä japanin tunnille jossa odottikin kuuntelu. Ja piru kun oli vaikea. Saattoi johtua alkavasta päänsärystä mutta ei mennyt vahvasti. Tulin tulokseen että pudotan kakkosjapanin keväällä ja otan sen tilalle vaikka propagandan historia moduulin. Alkuinnostuksen jälkeen on motivaatio laskenut kuin lehmän häntä. No, osaanpahan ainakin esitellä itseni japaniksi.

Tunnin jälkeen ryömin punkkaan - laskin sen varaan että uni parantaa päänsäryn. Ja olinkin oikeassa, heräsin reilut kolme tuntia myöhemmin kun Elina ja Nora kävivät toivottamassa hyvät joulut koska lähtevät tänä iltana takaisin Suomeen. Täältä tosiaan on jo lähtenyt ensimmäiset eilen ja itse olen käsittääkseni viimeinen suomalainen joka lähtee tosin Frank on niin kova jätkä että aikoo olla pyhät paikan päällä. Näin taas vaihteeksi ihan kipeätä unta, olin Master Chef mutta taistelin Zergejä vastaan - ja mikä parasta, linnoitukseni oli jäätelökoju! Pitäis varmaan laittaa alitajunta terapiaan tai jotain.

Loppuilta meneekin pastaa tehdessä ja koneella istuessa, tosin iso-Laura meinaa järkätä leffaillan joten ei tarvitse ihan koko iltaa yksinään mököttää.

Loppuun vielä uusin Facebook-boomi:

1. Put your iTunes/Napster/Zune Player/WinAmp/etc on shuffle.
2. For each question, press the next button to get your answer.
3. YOU MUST WRITE THAT SONG NAME DOWN NO MATTER HOW SILLY IT SOUNDS!
4. Tag 10 or more friends who might enjoy doing this as well as the person you got it from.


IF SOMEONE SAYS "IS THIS OKAY" YOU SAY?
-How much is the fish (koska kalan hinta on tärkeä, päivänpolttava kysymys)

WHAT WOULD BEST DESCRIBE YOUR PERSONALITY?
-Sinä riität (niin, en tarvitse ketään muuta, persoonallisuuteni on ihan valmis näin)

WHAT DO YOU LIKE IN A GUY/GIRL?
-Fantasmic (vain fantastisesta voi tykätä, onhan se ilmiselvä)

HOW DO YOU FEEL TODAY?
-Teuvo, maanteiden kuningas (joo, enpä taidakaan astua autoon tänään)

WHAT IS YOUR LIFE'S PURPOSE?
-Burning Up (tähän on jo harjoiteltukin)

WHAT IS YOUR MOTTO?
-Breathe (erittäin sopiva motto moneen tilanteeseen)

WHAT DO YOUR FRIENDS THINK OF YOU?
-One Thing (vain se yksi asia)

WHAT DO YOU THINK OF YOUR PARENTS?
-Well be burning' (meillä menee niin lujaa että yhdessäkin palaa)

WHAT DO YOU THINK ABOUT VERY OFTEN?
-Sandstorm (hiekkamyrskyt ovat erittäin rauhoittavia, suorastaan meditatiivisia ajatuksina)

WHAT IS 2+2?
-Du hast (ich hast auch)

WHAT DO YOU THINK OF YOUR BEST FRIEND?
-Veriveljet (no jopas sattui että tuli näin osuva Mokoman biisi)

WHAT DO YOU THINK OF THE PERSON YOU LIKE?
-Behind these hazel eyes (Niinpä, kunpa näkisi sinne sieluun asti)

WHAT IS YOUR LIFE STORY?
-Real Me (todellinen minä, sitähän sitä aina toitotetaan)

WHAT DO YOU WANT TO BE WHEN YOU GROW UP?
-Tilt your head back (tärkeää että isonakin voi katsella taivaalle, pitää muistaa kallistaa päätä)

WHAT DO YOU THINK WHEN YOU SEE THE PERSON YOU LIKE?
-Debi Gibson (siis kuuluisaa 80-luvun amerikkalaista pornotähteä tai siis tämähän on selvästä kielikuva siitä millaisia tunteita minussa herää)

WHAT DO YOUR PARENTS THINK OF YOU?
-Heaven (no tottakai)

WHAT WILL YOU DANCE TO AT YOUR WEDDING?
-Wow (En muista tuliko Kylli-tätiä omissa häissäni mutta olisi kyllä voinut tulla)

WHAT WILL THEY PLAY AT YOUR FUNERAL?
-Heilutaan (koska ei hautajaisten tarvitse olla surullisia tilaisuuksia)

WHAT IS YOUR HOBBY/INTEREST?
-Got the life (jep, harrastukseni on pitää huolta siitä että minulla on elämä)

WHAT DO YOU THINK OF YOUR FRIENDS?
-November rain (lokakuun sade... nyt ei kyllä keksi mitään järkevää tähän)

WHAT'S THE WORST THING THAT COULD HAPPEN?
-A tout le monde (c'est la vie)

HOW WILL YOU DIE?
-Debi Gibson 3000-mix (eli kuolen siis kauniin pornotähden aiheuttamaan sydänkohtaukseen)

WHAT IS THE ONE THING YOU REGRET?
-Head like a hole (no ööh, kyllä pää kuin reikä saa aina katumaan)

WHAT MAKES YOU LAUGH?
-Devil or the blue cat's song (no onhan se jo hassu nimikin)

WHAT MAKES YOU HAPPY ?
-Preacher's son (oho, joo-o, tää tarkoittaa varmaan puhtaasti platonisella tavalla)

WILL YOU EVER GET MARRIED?
-Caroline leaving ('nuff said. Ilmiselvä vastaus)

WHAT SCARES YOU THE MOST?
-Bullet with butterfly wings (no eikös jokaista pelottaisi moinen?)

DOES ANYONE LIKE YOU?
-House of love (toinen ilmiselvä vastaus, kissan kämppä on rakkauden temppeli)

IF YOU COULD GO BACK IN TIME, WHAT WOULD YOU CHANGE?
-Mieletön melinda (ei kyllä tainnut koulussa olla melindaa mutta täällä on kaksikin eli ilmeisesti matkustaisin vain ihan vähän taaksepäin)

WHAT HURTS RIGHT NOW?
-Slow (joo, vähän hidasta on, kyllähän se satuttaa)

WHAT WILL YOU POST THIS AS?
-Reunalla (mm-m, sellainen olo sitä aina välillä on ja erityisesti typerien satunnaistestien jälkeen)

Eli siis biisinnimet tuli ihan sattumalta mutta taas tuli todistettua ihmismielen voima: melkein kaikista keksin jotan semi-järkevää selitystä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille joka kommentteihin saa artistit biisin nimien eteen. Tsup tsup!

Yhdeksäskymmenesviides päivä

Torstai.

Koska opintotuki oli edelleen vasta matkalla niin en tarttunut AnnaH:n kutsuun lähteä pubeilemaan vaan jatkoin sinnikkäästi japanin tehtäviä. Sainkin portfolion tehtyä joten suuntasin Arlalle istumaan iltaa ihan sosiaalisen seurustelun merkeissä. Eipä tapahtunut koko päivänä mitään ihmeellistä. Jaa, kyselin porukan kiinnostusta Ibizan-reissua varten mutta aika laimeata tuntui olevan. Toivottavasti johtuu vain joulun läheisyydestä, harmi jos reissu kaatuu siihen ettei saada jengiä kasaan.

Yhdeksäskymmenesneljäs päivä

Keskiviikko.

Vihoviimeinen hissanluento tänä syksynä. Aiheena filmihistoria ja "voidaanko elokuvaa käyttää historiantutkimuksessa". Kohtuullisen nuori mimmi luennoimassa. Katsottiin pätkä Pelastakaa Sotamies Ryania. Ihan mielenkiintoinen luento, harmi vaan että olen koekysymykseni jo päättänyt eikä tässä vaiheessa ole järkeä vaihtaa sitä kun Aatu-sedän seikkailuista on jo päntätty vaikka kuinka.

Kelalta tuli vihdoin tieto että opintotuki jatkuu taas tosin maksupäivä on vasta perjantai. Eli edelleen rahatonna oon, ei ole helppoo. Joten tein ahkerasti japanin tehtäviä. Ellalta tuli sitten tekstari että neiti lainaa kympin jos uloslähtöni on siitä kiinni. Ja koska Mari oli pullollisen VS:ää mulle velkaa niin läppäri sulkeutui ja tukkaan kaatui geeliä ja tossut veivät miehen mennessään.

Tarkoituksena oli mennä Trampsiin kokeilemaan ihmeellistä Silent Discoa mutta paikka oli niin autio että poket sanoivat meille "it's dead, go to Bushies". Oltiin vähän äimäkäkenä mutta eihän siinä auttanut muu kuin totella. Bushwackersissä olikin sitten normaalisti jengiä ja kova meno. Kaiken tanssimisen lomassa turisin varmaan tusinan jampan kanssa koulusta, yksikin kundi ilmoitti ettei hänellä ole edes samoja luentoja kuin minulla mutta halusi tulla silti tervehtimään. Jossain vaiheessa bongasin Jennyn ja Amandan joten uin heti Amandan liiveihin. Neiti ilahtuikin saapumisestani mutta harmi kyllä vain siksi että saatoin auttaa häntä salajuonen kanssa. Joten hetken päästä syöksyin tanssivan pariskunnan väliin, tartuin tyttöön ja työnsin tämän irti kundistaan. Samalla Amanda loikkasi kundin kaulaan kiinni. Parhaani mukaan estin tytön palaamisen kundinsa luokse mutta lopulta tämä hermostui ja livahti ohitseni jolloin Amandakin päätti vetäytyä. Mentiin ulos tupakalle ja minulle lopulta selvisi mistä koko jutussa oli kyse. Kundi oli tietysti Jennyn exä joka oli käyttäytynyt veemäisesti joten Amanda halusi pilata kundin saumat uuden heilan kanssa. En tiedä miten tarina päättyi, tosin yöllä kundi lähetti kohtuullisen vihaisen tekstarin Jennylle joten voihan olla ettei saanut. Hienoa draamaa!

Kotimatka sujuikin sitten rauhallisesti ihan suomiporukalla eikä kukaan innostunut jatkoilemaan.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Yhdeksäskymmeneskolmas päivä

Tiistai.

Puolilta päivin olin varannut ajan tohtori Timille saamaan palautetta hissan dokumenttianalyysistä. Meillä ei ole HIST1010-moduulissa eli "Early Modern England":ssa luentoja enää vaan vain tutoriaaleja. Olin ajoissa paikalla, Tim-setä sen sijaan ei. Mikäs siinä, aika kului mukavasti seiniä lueskellessa. Jep, historian laitoksen käytävä ei ole todellakaan tylsän steriili vaan jokainen seinä on täynnä vanhoja propaganda-julisteita tai lehtiartikkeleita tai vastaavia. Tulihan se Timkin sieltä lopulta paikalle ja päästiin itse asiaan. Sain arvosanaksi C+. Asteikko menee A+ aina G:hen asti, F on kuitenkin raja eli hylätty, sen jälkeiset kirjaimet vain kertovat kuinka pahasti hylätty tekeleesi on. Eli kun A+ on 10, niin C+ on vielä ihan hyvä arvosana. Varsinkin koska essee on varmaankin elämäni huonoin, sen kirjoittaminen oli kauheata puristamista ja vääntämistä. Tim kävi hyvinkin yksityiskohtaisesti sen läpi, missä voisi parantaa ja niin edespäin.

Kahdelta olikin sitten uusi yritys politiikan suhteen. Mike oli lukenut krapulaisen tuotokseni ja kommentoi "it's a good start". Hänellä oli vain kolme parannusehdotusta ja niistäkin yksi liittyi lähdeviitteisiin. Eli jos kolmessa tunnissa saan krapulassa aikaan noin hyvää jälkeä, niin huh huh. Keskusteltiin muutenkin elämän menosta ja Mike kiitteli aktiivisuuttani seminaareissa. Voittajan on helppo hymyillä.

Kaikista kehuista innostuneena suuntasin läppärin kera kirjastoon. Luin kaksi journal-artikkelia leipämellakoista 1700-luvulla ja tein niistä muistiinpanot seuraavaa essettä varten. Yup, that's the big one fellows! Lainasin myös lisää kotilukemista, yhden kirjan kyseisistä mellakoista ja kaksi lisää Aatu-sedän ihmeellisistä seikkailuista. Ulos mennessäni huomasin tuoreen The Guardianin aulassa joten tottakai jumituin sitä lukemaan:
-Nato etsii uusia huoltoreittejä Afganistaniin, koska Taliban on alkanut iskeä Pakistanista tulevia kuljetuksia vastaan.
-Tuoreen tutkimuksen mukaan on aikalailla turhaa enää pohtia miten ilmastonmuutosta hillitä. Vaikka kasvihuonepäästöt saataisiin leikattua 2025 mennessä 80% nykyiseen tasoon verrattuna, vuonna 2100 keskilämpötila olisi silti yli asteen korkeampi kuin nyt. Se ei vielä johda katastrofiin, olisihan vain epämukavaa. Mutta saadaanko moista leikkausta tehtyä? Ei varmasti, ei ikikuunaan. Realistisin vaihtoehto on se että päästöjen kasvu saadaan pysäytettyä, eli vuonna 2025 päästötasa on suunnilleen sama kuin nyt. Pahin uhkakuva on että päästöt jatkavat kasvuaan samaan tahtiin. Mikäli näin käy, vuonna 2100 maapallo on reilusti erinäköinen paikka kuin nyt. 3,2 miljardia ihmistä joutuu veden alle/äärelle. Saharan eteläpuolinen Afrikka muuttuu Saharaksi. Brasilian valtavat niityt muuttuvat autiomaaksi. Yli 300 eläinlajia kuolee sukupuuttoon. Suomessa olisi vihdoin mukava ilmasto.

Onneksi Ella tuli keskeyttämään lehdenluvun ja pyysi mukaan kauppareissulle. Päätin ensin kuitenkin tarkistaa Kelan toiminnan ja eipä oikeastaan ollut yllätys että ripeys ei kuulu siellä sanavarastoon. Tilille ei ollut rahaa ja Kelan sivulla luki edelleen "Maksueste". I-H-A-N-A-A!

Surffailin netissä iltaan asti kunnes oli aika siirtyä jouluillalliselle naapuriin. Amanda, Skatie, Jenny plus 23:sen ulkomaalaisvahvistukset (mä en ikinä muista niiden nimiä) olivat ahertaneet koko päivän/iltapäivän ja pöytä notkuikin herkkuja. Söin itselleni kauhean ähkyn. Kalkkunaa, nakkeja pekonilla ja ilman, perunamuussia, paistettuja pottuja, porkkanaa, herneitä, kahta erilaista kaalijuttua, jotain puolalaisia minilihapiirakoita ja litrakaupalla kastiketta. Varmaan unohdinkin jonkun ruuan. Todistin taas suomalaisten ylivertaisuuden olemalla ainoa joka söi kolmannen ja neljännen lautasellisen, vastaten henkilökohtaisesti perunamuussin ja nakkien tuhosta. Mutta sittenpä tytöt toivatkin pöytään jälkiruuan! Kääk. Brittien iki-ihanaa joulu-puddingia sekä "minced pies", mitä se sitten ikinä olikaan. Pudding oli ihan jees kerman kera, vähän kuin mämmiä missä on hedelmäbiittejä seassa ja maustettu sherryllä. Minced pie taas upotettiin custardiin joka oli käytännössä juoksevaa toffeeta. Olin melkein konttauskunnossa kun ateriointi päättyi. Olisi pitänyt laittaa verkkarit farkkujen sijaan jalkaan. Burp!

Ruokaa sulatellessa surffasin netissä ja laadin alustavan suunnitelman Spring Breakkia varten, joka on 5-17 huhtikuuta 2009. IBIZA! Tosin jostain pitää neljässä kuukaudessa löytää reilu tonni sitä varten, mutta ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Enää tarvitsee löytää 11 muuta kahjoa jotka lähtevät allekirjoittaneen kahjon matkaan mukaan.

Yhdeksäskymmenestoinen päivä

Maanantai

Heräsin reippaana vähän ennen yhtätoista koska olin saanut kutsun kurinpitolautakunnan kuulusteluun. Syynä tietysti nämä kaksi turhaa palohälytystä mitä meidän kämppä on aiheuttanut. No, Jonilla oli niin paha kuume että hän jäi nukkumaan, Jennyllä oli luento ja Skatie oli karannut johonkin joten mentiin Jamesin ja Benin kanssa kolmistaan paikalle. Heput olivat asiallisia, melkeinpä ystävällisiä ja koko homma sujui vartissa. Tulos? 25 punnan sakot jokaiselle plus tytöt saivat lisäksi kirjallisen varoituksen koska eivät olleet noudattaneet palohälytystä ja Ben vielä toiset 25 puntaa siitä jälkimmäisesti hälytyksestä jonka poika tunnusti aiheuttaneensa. Oikeastihan se oli Benin urpo kaveri mutta lopputulos olisi ollut sama niin nopeammin homma sujui kun Ben tunnusti. Lopuksi lohduttivat että rahat lahjoitetaan palokunnalla, eikä se suinkaan mene opettajien kahvikassaan. Jes.

Painuin takaisin pehkuihin pariksi tunniksi koska olin taas vaihteeksi valvonut melkein koko yön. Onneksi muistin laittaa kellon soimaan joten ehdin ajoissa Miken luokse saamaan palautetta politiikan esseestä. No, herra pahoitteli kovasti mutta ilmeisesti rekisteritoimisto tai joku ihme instanssi on hukannut esseeni. Onneksi on alkuperäinen läppärillä joten siirrettiin tutoriaali seuraavalle päivälle ja poistuin kämpille.

Kelalta oli tullut sähköposti jonka mukaan en ollut lähettänyt läsnäolotodistustani heille ja siksi opintotuki oli katkaistu. WTF?! En alkanut inttämään kun ei siitä mitään hyötyä olisi kuitenkaan vaan kaivoin todistuksen esiin ja kävin faksaamasassa sen uudestaan. Anna kysyi lähdenkö Trampsiin mut "No money, no honey, no fun" eli jää bileet väliin.

Olin juuri istahtanut läppärin ääreen kun Heini tekstasi ja kysyi voisinko käydä ostamassa hälle parit veitset. Lakihan kieltää täällä teräaseiden myynnin alle 21-vuotiaille. Roosa ei saanut ostettua ompelusettiä silloin ekalla viikolla kun siinä oli sakset mukana. Hieno laki. Vedin pipon päähän ja tallustelin High Streetille jossa treffasin Heinin kanssa. Meinasi hiukan naurattaa kaupassa kun näin kokkiveitsihyllyn - kunnon ketku kiersi hyllykköä niin että veitsipaketteja ei saa edes varastettua. Myyjä tuli pyynnöstä paikalle, suoritettiin rahan-tavaran-vaihto-operaatio ja herrasmiehenä kannoin Heinin joululahjaostokset kampukselle. Kiitokseksi neiti tarjosi minulle jäätelön.

Illalla Emmi kutsui mukaan pelaamaan Cluedoa. "Eversti Sinappi teki murhan kirjastossa kynttilänjalalla!" Hauska peli. Kari taisi voittaa. Pelin jälkeen mietittiin Karin kanssa josko täältä löytyisi innokkaita pelaajia sen verran että voisi keväällä pistää pystyyn ihan kunnon roolipeliringin. Saas nährä.

Olin vielä hereillä kun Jenny tuli kotiin Amandan ja jonkun kolmannen tytön kanssa. Sehän olikin se Benin edellinen hoito. Ollessani tupakalla tytöt onnistuivat vielä saamaan riidan aikaiseksi jostain käsittämättömästä aiheesta. Onneksi eivät vaatineet minua erotuomariksi, joten toivotin vain hyvät yöt ja kömmin pehkuihin.

Yhdeksäskymmenesensimmäinen päivä

Sunnuntai.

Lepopäivä. Itsenäisyyden juhliminen on niin kovin, kovin rankkaa.

En muistaakseni tehnyt mitään ihmeellistä koko päivänä. Prkl, tämän takia pitäisi päivittää blogi aina päivittäin. Varmaan jotain hauskaa sattui. Tai sitten ei.

No tulihan se sieltä. Ella kutsui porukkaa pelaaman Munchies-peliä. Tai jotain sinnepäin. Kari, minä, Heikki ja Tatu vastattiin kutsuun. Onneksi kaikilla oli tasapuolisesti krapula. Peli olikin yllättävän hulvaton. Heikki vei salakavalasti voiton pitämällä matalaa profiilia melkein koko pelin ajan kun muut tuhlasivat hyvät korttinsa. Peli on vähän niinkuin Magic: The Gathering -lite, tosin tämä versio oli sijoitettu Villiin Länteen.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Yhdeksäskymmenes päivä

Lauantai.

Heräsin muutamaa minuuttia ennen kahdeksaa kun Kari soitti ja hoputti. Ja hyvä niin, sillä bussi oli tulossa kasilta. Vaatteet niskaan ja kipiti kipiti kipitys. Bussi jo odottikin ja olin viimeinen sillä hyvin pian kuski painoi kaasua ja lähdettiin kohti Manchesteria.

Kyseessä oli siis International Centerin järjestämä "Christmas Shopping Trip". Kelan ansiosta minulla ei ollut lainkaan ylimääräistä rahaa shoppailua varten mutta olin ottanut kameran mukaan ja ajattelin leikkiä turistia.

No, suunnitelmaksi jäi sillä bussi pysähtyi Manchesterin laitamille, 5 mailin päähän keskustasta missä sijaitsi hulppea Itäkeskus-kopio. Kierreltiin Karin kanssa paikka läpi ja napsin kuvia kuin paraskin japsituristi konsanaan. Kuvitelkaa Versailles joka on muutettu ostoskeskukseksi niin saatte aika hyvän kuvan paikasta. Facebookissa on läjä kuvia esillä.

Koska Kariakaan ei juuri innostanut polttaa rahaa, niin mentiin Odeoniin leffaan. Katsottiin Transporter 3. Ei hullumpi äksön-pätkä, parempi kuin kakkonen ainakin. Luulisin että tytötkin tykkäävät, Jason Stathamilta lähti paita päältä kokoajan. Harmittavasti jouduttiin jättämään lopputappelu kesken ja hölkkäämään takaisin bussille.

Reilut kaksi tuntia myöhemmin olinkin takaisin kampuksella ja ryhdyin pukemaan iltaa varten. Edessä kun oli itsenäisyyspäivän iltajuhla kaupungilla. Univormu m/58 herättikin soveliasta ihastelua, kun salskeasti astelin joukon eteen. Koska oli juhlapäivä, otettiin komeasti taksi ja ajettiin keskustaan, italialaisravintola ASKiin. Siellä meille oli varattu oma puoli ja pitkä pöytä jonka ääreen sopivasti kaikki mahtuivatkin.

Seuraavat kolme tuntia kuluivat mukavasti syöden, juoden ja keskustellen, välissä maljoja nostellen ja Maamme-laulua laulaen. Paikalliset taisivat vähän ihmetellä meidän menoa mutta sellaista se on. Ainoa harmi oli että kaikki tytöt olivat panostaneet pukuihinsa huomattavasti mutta ravintola oli sen verran viileä että raukat joutuivat syömään takit päällä. Itsekin huomasin että lattiatasolla vetää iloisen reippaasti.

Jatkoille siirryttiin Velvettiin jossa pistettiinkin jalalla koreasti aamukolmeen asti. Asuni ei kumma kyllä herättänyt huomiota alkuasukkaiden parissa. Tai ainakaan yksikään ei uskaltanut tulla juttelemaan.

Lopulta kun olin kotona, yritin vielä hakata vähän Guitar Heroeta mutta eihän siitä mitään tullut, joten vällyjen väliin vain.

Kahdeksaskymmenesyhdeksäs päivä

Perjantai.

Iloista japania. Opin miten kysyä vastaantulijan pikkusiskon puhelinnumeroa. Erittäin hyödyllinen taito.

Tunnin jälkeen hengailin kämpille ja ramppasin International Centerissä kysymässä Loisia. Rouva oli iltapäivällä vihdoin paikalla ja sain ostettua lipun seuraavan päivän Manchesterin matkaa varten. Tästä ilahtuneena palasin kämpille ja päätin siirtää opintotuen Luottokunnalla jotta voin vinguttaa visaa mutta mutta!

No money! Pienen kaivelun jälkeen Kelan sähköisen asioinnin sivulta löytyi tieto: "Maksueste". Eikä tietenkään mitään muuta syytä. Mielestäni olin kaikki tarpeelliset paperit lähettänyt Kelaan. No, sähköpostia liikkeelle mutta kello oli jo sen verran että virastoaika Suomessa oli päättynyt. Onneksi en sentään ollut koko tiliä pistänyt haisemaan.

Heini tuli illalla polttamaan cd:llisen musiikkia ja jäätiin tietysti hölisemään vaikka mistä kunnes yhden aikaan yöllä epämääräinen jengi hyökkäsi huoneeseeni. Joni, Arla, Tatu, Anna ja Heikki olivat olleet pubikierroksella ja päättivät tulla morjenstamaan. Sankarit olivat ehtineet kiertää seitsemän pubia ja kunto oli sen mukainen. Lyhyen naureskelun jälkeen työnsin jengin pihalle ja painuin pehkuihin.

torstai 4. joulukuuta 2008

Kahdeksaskymmeneskahdeksas päivä

Torstai.

Politiikan seminaarissa puhuttiin massamediasta ja tabloideista ylipäätään. Olin taas äänessä enemmän kuin tarpeeksi. Alkaakohan proffa kyllästyä Karvisen pojan pölötykseen? Merkkejä siitä oli ilmassa...

Luennolla hyökättiin vihdoin yhteiskunta-kriittisten filosofioiden maailmaan, käsittelemällä pluralismia, elitismiä, marxismia ja funktionalismia. Hyvää settiä varsinkin kun lopuksi proffa toi asiat ruohonjuuritasolla eli mietittiin yliopistoamme jokaisen teorian näkökulmasta.

Sitten olikin aika mennä Darrenin luokse saamaan palautetta History1001 moduulista. Ja voihan perkeleen perkele. Opiskelupäiväkirjasta sain hylätyn, tarkemmin sanottuna F. Darrell arveli että syynä oli väärinkäsitys enkä voinut muuta kuin nyökytellä. Kurssin aikana ollaan tehty harjoituksia ja samalla piti pitää opiskelupäiväkirjaa, millaiseksi on kokenut kyseisten harjoituksen tekemisen. Itse harjoitukset olivat menneet erinomaisesti mutta päiväkirjani oli aivan liian suppea. Harmi vaan että harjoitukset antoivat 10% arvosanasta ja päiväkirja 40%. Kun itse luulin asian olevan toisinpäin. Eli puolet koko moduulin arvosanasta tulee tästä ja minulle on tukeva F mistä ponnistaa eteenpäin. PERKELE!
No, Darren lohdutti että jos saan esseekokeesta vähintään C:n, niin pääsen moduulista läpi ja koska harjoitukseni olivat sen verran hyviä, hän oli vakuuttunut kyvyistäni selvittää esseekoe menestyksellisesti. Onneksi olen Aatu-sedän seikkailuista jo lukenut, siitähän joudun kokeessa kirjoittamaan.

No, oppia ikä kaikki - jotenkin se ei vaan mennyt kaaliin vaikka Darren kyllä taisi asian selittää jo kurssin alussa - että päiväkirja ja reflektointi on tärkeämpää kuin itse asia.

Plääh, enivei, kuudelta pääsen allergiatestiin ja jos minut todetaan heinälle allergiseksi, pääsen mukaan jonkin uuden valohoitokoneen testiryhmään josta nettoan 50 puntaa. Tarvitsee vain työntää kone nenään ja se säteilyttää UV-A ja UV-B säteitä nenän limakalvoille. Tutkijoiden mukaan tämän pitäisi lievittää tai jopa poistaa heinäallergian oireet. Kahden viikon käytön jälkeen minut tahallisesti altistetaan heinän siitepölylle ja kirjataan lopputulos. Hauskintahan tietysti on se etten itse tiedä kuulunko testi- vai kontrolliryhmään. Helppoa rahaa olla lääketieteen koekaniini, kun ei edes tarvitse mitään mystisiä pillereitä syödä.

Illalla onkin sitten vimmainen japanin tehtävin rustaus edessä. Ensi viikolla pitää palauttaa portfolio joten se pitää saada julkaisukuntoon. Sayonara!

Jep, nyt käsivartta sitten kutittaakin mukavasti. Olen allerginen joten pääsin mukaan testiin. Huomenna alkaa nenän limakalvojen säteilytys. Nyt japanin kimppuun.

Kahdeksaskymmenesseitsemäs päivä

Keskiviikko.

Hissan luento aiheesta Vallankumoukset Venäjällä. Tylsä proffa, nojasi pöytään ja luki paperista. En meinannut pysyä hereillä. Plus että syvällisyys oli taas lukion hissankurssin tasoa. Ja kun en edes aiheesta kirjoita esseetä niin motivaatio oli pohjamudissa.

Hengailin mökillä kunnes viiden maissa kipitin Costcuttersiin Essin, Tiian ja Jamesin kanssa ostamaan tykötarpeita pikkujouluja varten. Tiialta kysyttiin papereita eikä raukka ollut muistanut ottaa niitä mukaan. Lohduttelin neitiä että "oot vain niin nuorekkaan näköinen".

Seiskalta alkoivat sitten pikkujoulut. Laura, Anna ja Laura olivat koristelleet kämppänsä oikein hienoksi ja läppäriltä soivat ikivihreät. Kännykän desibelimittarin mukaan keskustelun taso oli tuossa 85-91 desibelin välillä. Varmaan oli naapureillakin hauskaa.

Yhdentoista maissa hypättiin taksiin ja suhattiin Bushwackersiin jatkoille. Bushissa oli tuttuun tapaan kova meno, tosin kellarin tuulikone oli rikki, mikä oli harmi. Hissan kurssilta tuttu Jacob joraili allekirjoittaneen kanssa ja huuli pyöreänän ihaili pikku-Lauran ja Tiiun rytmikästä lantion liikettä. "Finnish girls are so hooooooot man!" Tuollaisen kommentin jälkeen olikin aivan pakko ängetä tyttöjen väliin kolmanneksi pyöräksi.

Eli hauskaa oli vaikka paluumatkalla vettä satoikin reilusti ja kaikki olivat märkiä ja kylmissään.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Kahdeksaskymmeneskuudes päivä

Ei ihan niin hieno otsikko kuin tuleva kuudessadaskuudeskymmeneskuudes päivä mutta melkein...

Enivei, kerrankin heräsin sen verran ajoissa että hampipyykin lisäksi sain tukankin kammattua ja totesin että parturissa käynti voisi olla kova sana. Tosin Skatie vaati että sen pitää saada leikkiä stylistiä ennen kuin letti lyhenee. Heikkouden hetkellä menin lupaamaan. Odotan kauhunsekaisin tuntein.

Samoin itsenäisyyspäivän iltajuhlan järjestelyt etenevät. Ei nyt ihan yhtä massiiviset kuin vaikkapa Sarkatanssiaiset Kadiksessa aikoinaan mutta onhan se mukavaa että saadaan lähes kaikki suomalaiset samaan ravintolaan samaan aikaan syömään ja seurustelemaan.

Luennolla Darrell-setä puhui Valituksen (eiku siis Valistuksen) ajasta. Hieno aikaa, harmi etteivät tiedemiehet ole enää yhtä pop kuin silloin. Bach, Newton, Smith ynnä muut kumppanit pulpahtivat pinnalle. Hong Kongin vahvistus David avasi taas kerran sanaisen arkkunsa ja kaikki hymähtelivät salaa. Poikaraasulla on ilmiömäinen taito kysyä samaa asiaa (eri sanoin tosin) kuin minkä proffa on juuri sanonut. Tähän tyyliin:

Proffa: "Valistuksen aikana uskonnosta haluttiin riisua taikausko pois"
David: "Voitaisiinko sanoa että taikauskon riisuminen uskonnosta tapahtui valistuksen aikana?"

Tähän kun vielä yhdistetään kundin melko hirmuisen hulppea aksentti, niin luennon kevennys onkin valmis. Proffatkin vielä pelaavat hyväntahtoisesti mukana, "Yes David, that's exactly right". En ole vieläkään oikein varma että onko kaveri koomikko vai eikö oikeasti hissi nouse ihan ylös asti.

Darrellin jälkeen Tohtori Tim veti seminaarin Jeremy Benthamista. Utilitiarismin isä. Kirjoitinkohan ton oikein? Eips, U-T-I-L-I-T-A-R-I-S-M-I. Ja totta kai kirjoitetaan eri tavalla englanniksi. Olin aiheesta joskus jotain lukenutkin mutta hyvin syvennettiin miehen elämää ja saatiin keskustelua aikaiseksi. Itse kysyin oliko Marx imenyt vaikutteita Benthamista. Tim oli sitä mieltä että ei, koska Bentham ei ikinä kannattanut vallankumousta kun taas Marxin ideologiahan tunnetusti lähti vallankumouksesta. Mieltä jäi vähän kaivertamaan se seikka että jos olen asian oikein ymmärtänyt, ideaalinen kommunistinen yhteiskunta olisi hyvin lähellä Benthamin ehdottamaa, klassista utilitaristista yhteiskuntaa. No, ei ole koekysymys.

Kokeista puheenollen, luennon jälkeen pänttäsin tulevaa esseekoetta varten (Eikö ollutkin hieno aasinsilta?) kirjastossa. Luin kaksi akateemista lehtijuttua Aatu-sedän seikkailuista lisää. Alkaa hiljalleen tulla Aatu-sedän seikkailut jo korvista ulos mutta minkäs teet. Pitäisi myös alkaa lukemaan lisää 1600-/1700-luvun leipämellakoista toista esseetä varten mutta sen palautus on vasta tammikuussa... ja politiikkaa varten pitäisi tutkia terrorismi raportointia lehdistössä... ja japanin tehtäviäkin on jäljellä vaikka kuinka.

Pyh pöh, Kristo ei moisista stressaa. Menen lämmittämään makaronia. Vai pitäisikö sittenkin tilata pitsa? Mmmmm, large meat feast pan pizza with cheesy garlic bread... Jooh, valinta on aika helppo.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Kahdeksaskymmenesviides päivä

Mondag!

Ja joulukuukin lähti käyntiin. Reippaana poikana vein pyykit koneeseen pyörimään, palautin Aatu-kirjat kirjastoon ja hengailin kotona hetken ennenkuin tie vei takaisin pyykkitupaan. Sielläpä odottikin mukava yllätys - kahdeksasta koneesta kaksi oli rikki ja loput kuusi käytössä. No, kolmen tunnin odottelun jälkeen sama tilanne. Joten ei auttanut muu kuin kerätä pyykit reppuun ja levitellä ne huoneeseen. Onneksi sain Karilta lämpöpuhaltimen lainaan, elän toivossa että vaatteet kuivuisivat parissa tunnissa niin olisi jotan päälle pantavaa Trampsia varten. Tai sitten jätän väliin.

Kahdeksaskymmenesneljäs päivä

Sunnuntai ja kaamea kapula.

En tiedä mitä olen oikein tehnyt mutta selässä on komea kuhmu ja vatsalihaksetkin ovat perhanan kipeät. Ja korvien välissä hakkasi komppaniallinen kääpiöseppiä. Huh-huh, tyttöjen synttäribileet ovat hengenvaarallisia.

Pizza Hut toi rapulalääkettä ja netissä surffailu sekä NWN2 tarjosivat ajanvietettä. Lueskeskelin sivusilmällä Hitlerin elämänkertaa (kolmas Aatu-kirja menossa). Sähköpostiin oli tullut huomautus kirjastosta että kolme kirjaa on myöhässä, yhteismaksu 3,75£. Kääk! Eikä kirjasto tietenkään ole auki sunnuntaina.

Siinähän se päivä sitten meni, Facebookista kuvia ihmetellessä.

Kahdeksaskymmeneskolmas päivä

Lauantai ja Gay Parade ilta.

Heräsin iloisesti varttia vaille kuusi aamulla kun Joni koputteli oveen. Kuteet niskaan ja pihalle jonne laulukuoro "Uniset Hullut" kokoontui. Kari soitteli kitaraa ja kaikki laulettiin iloisesti Marin ikkunan alla. Ei se raukka ollut uskoa silmiään. Harvempi meistä osaakaan odottaa syntymäpäivälaulua kuudelta aamulla.

Mentiin Jonin kanssa takaisin nukkumaan ja uni tulikin ihan tarpeeseen. Kun heräsin iltapäivällä, surffailin netissä ja aloin valmistautua illan bileisiin - teemana Gay Pride/Parade. Joten kainalokarvat ja parransänki pois, mekko päälle ja Skatie ystävällisesti vielä meikkasikin allekirjoittaneen.

Bileet olivat jo kovassa vauhdissa kun saavuin paikalle. En onneksi ollut ainoa transu paikalla mutta kyllä kamerat taas räpsivät kun Karin kanssa poseerattiin. Huh-huh.

Hauskaa oli vaikka ilta päättyikin tuskaiseen Guitar Heroen vingutukseen. Mikähän siinä on että kännissä pitää ruveta sitä soittamaan vaikka soittamisesta ei tule yhtään mitään? No, onneksi sammuin jossain vaiheessa.