Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

maanantai 24. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmeneskuudes päivä

Lördag!

Ei mitään. Tyhjä päivä.

Tai no, tilasin Atarin verkkokaupasta Neverwinter Nights 2:sen. Olipahan taas homma.

Atari-USA myy minulle molemmat lisäosat muttei itse alkuperäistä peliä.
Atari-EU myy minulle alkuperäisen pelin muttei lisäosia.

MITEN VOI OLLA NÄIN VAIKEAA?!

No, tilasin tuotteet ja downloadaus käyntiin, ei siinä mitään. Mutta kyllä on lakitekniset julkaisusopimukset syvältä. Ja siis saman firman nettikaupoista kyse, eri tytäryhtiöt vain. Ja joku vielä ihmettelee miksi jengi piratisoi pelejä. KANNATTAISIKO KATSOA PEILIIN? Kysyn vain.

Henkilökohtaisesti, minulla ei ainakaan ole tarvetta saada boksia (jotka vain tukkivat kirjahyllyn), tai manuaalia (2000-luvulla ei ole kirjoitettua yhtäkään hyvää manuaalia, paitsi Paradoxin peleihin mutta ne ovatkin jumalaisia ja kaiken kritiikin yläpuolella), eikä peleissä ole ollut lisämateriaaleja aikoihin. Jos haluaa ekstraa, pitää tilata Special Directors Cut Collectors Edition Super Hyper Plus Deluxe Shit Fuck The Goose Goddammit Rape The Ass -versio Amazonista joka maksaa 27592873,97 euroa plus postikulut. Tosin hinnan saa nopeasti takaisin, kiitos eBayn ja urpojen jotka eivät tajua tilata ajoissa mutta ostavat tyytyväisenä eBaysta. Peniksen jatke kai sekin.

Ikävä on vanhoja hyviä pelejä, joiden mukana tuli kankainen pelimaailma kartta, manuaali joka oikeasti kertoi muutakin kuin käyttöliittymän ja cd:t/disketit suojakuoressa. Ja perkeleen kakarat, pois sedän nurmikolta! I'm too old for this shit.

RPG-Codexissa oli joskus keskustelua roolipelien vapaudesta. Asia palasi mieleeni kun tarkastin Biowaren tulevan pelin, Dragon Agen foorumin, missä joku raukkaparka penäsi pelaajan vapautta ja Biowhoret tyrmäsivät moisen heti, perusteluinaan jotakuinkinkin "Bioware on maailman paras joten kaikki mitä ne tekee on maailman parasta joten suu kiinni ilkimys!". Tuli elävästi mieleen Bethesdan foorumit ennen Fallout3:sen julkaisua. (Tähän mennessä jokainen on varmaan tajunnut miten paskan roolipelin Bethesda teki, kuten minä ja moni muu, ennusti. Jos vielä väittää että Bethesda-Fallout3 on hyvä rope, pitää ottaa Todd Howardin penis suusta pois ja herätä todellisuuteen)

Jokatapauksessa, asia on tietokonepelien suhteen ikuinen. Pelaajan vapaus versus pelintekijöiden resurssit.

Tietokonepeli ei voi ikinä olla yhtä vapaa kuin perinteinen pen&paper-rope, jossa pelinjohtaja voi hatustaan vetää mitä tahansa ja joustaa sääntöjen suhteen tilanteen niin vaatiessa. Tietokonepeli toimii pelintekijän käsikirjoituksen mukaisesti niin hyvässä kuin pahassa ja sillä sipuli. Mutta pelin tekijä voi tehdä kaikkensa jotta pelimaailma vaikuttaisi vapaalta, silti säilyttäen sisäisen logiikkansa. Ja tässä kohtaa moni pelintekijä iskee kirveensä kiveen. Otetaan pari esimerkkiä:

1) Tappaminen

- Tässä kohtaa päästään heti ongelmiin. Pelaajalla pitäisi olla mahdollisuus tappaa jokainen pelihahmo mitä pelimaailmasta löytyy. Sen ei pidä olla helppoa mutta mahdollisuus pitää olla olemassa. Jos tämä mahdollisuus on, pelaaja valitsee kenet hän yrittää tappaa. Peli ei päätä pelaajan hahmon moraalia, vaan pelaaja päättää sen itse. Tämä on erittäin tärkeää roolipelissä. Jos pelaaja toimii pelimaailman sisäisen moraalin mukaan pahalla tavalla, sillä on seuraamuksensa - pelimaailma hylkää hahmon koittaa rangaista tätä ja niin edespäin. Toisaalta ehkä joku pelimaailmassa arvostaa pelaajaan hahmoa uudella tavalla ja haluaa palkata tämän. Moni pelintekijä itkee että jos pelaaja voi tappaa kenet vain, pelaaja saattaa tappaa tärkeän ei-pelaajahahmon ja näin 'rikkoa' pelin, eli juoni ei pääse etenemään, koska Bob ei voikkaan kertoa pelaajalle tärkeää tiedonmurusta. VOI KYYNEL! Kyse ei ole siitä että pelaaja 'rikkoo' pelin, vaan siitä että pelintekijä on suunnitellut pelinsä huonosti. Falloutissa pelaajan ei tarvitse puhua kenellekään jos ei niin halua. Pelin pystyy pelaamaan läpi ilman yhtäkään keskustelua. Pelaaja menettää silloin paljon, mutta se on hänen valintansa! Tämä on hyvää pelisuunnittelua. Oblivionissa (ja tasapuolisuuden nimissä pitää sanoa että melkein kaikissa 2000-luvun muissakin ropeissa) juonen kannalta tärkeät hahmot ovat kuolemattomia.

Tähän liittyy lasten tappaminen. Asiasta nousi kauhea kohu ja porina kun Bethesda ilmoitti että F3:ssa lapset ovat kuolemattomia. Taitettiin peistä puolin ja toisin, haukuttiin jengiä ees-ja-taas ja niin edespäin. Edelleenkin, maailman sisäinen logiikka kärsii jos osa pelihahmoista on kuolemattomia. En usko että kukaan pelaa Fallouttia tappaakseen lapsia. Mutta se mahdollisuus pelaajalla on. Jos haluaa olla musta sydäminen kusipää, eikun Uzi laulamaan, samalla tavalla ne lapset lakoavat kuin aikuisetkin. Sillä on kyllä seurauksensa - pian koko pelimaailma tietää että pelaajan hahmo on sydämetön lapsimurhaaja. Tämä ei ole hyvä asia. Pointtini on se että jos pelaajalta viedään mahdollisuus tehdä jokin asia, silloin peli tekee moraalisen valinnan pelaajan puolesta ja roolipelissä näin ei kuuluisi tapahtua. Roolipelissä pelaajan pitäisi pystyä tekemään kaikki valinnat. Peli siis pakkosyöttää pelintekijän moraalin pelaajalle. Tai pikemminkin markkinointimiesten gallup-käsityksen yleisestä hyvästä. No, F3:ssa voit räjäyttää ydinpommilla kokonaisen kaupungin taivaan tuuliin, ilmeisesti lapset menevät siinä mukana. Mutta rynkyllä et voi räkänokkia rökittää.

2) Teot ja niiden seuraukset

- Kuuluisa "choice & concequence". Tosielämässä sitä kun istut sohvalla ja vaimo kysyy: "saako tämä hame peppuni näyttämään leveältä?" Aika hidastuu, pulssi kiihtuu, mietit kuumeisesti mitä sanoa. Valinta ja sen seuraukset, joiden kanssa joudut vain elämään. Hyvässä roolipelissä näitä on vaikka muille jakaa eivätkä ne välttämättä ole ilmiselviä. Witcherissä esimerkiksi teet luvussa 1 valintoja joiden lopputulos selviää vasta luvussa 4. Falloutissa monien valintojen tulos selviää vasta lopputekstien aikana, kun peli näyttää mitä tapahtui pelin tapahtumien jälkeen, tyyliin "missä he ovat nyt". Huono esimerkki: Mass Effect. Ihan sama valitsenko keskustelussa vaihtoehdon A vai B vai C, lopputulos on lopulta aina sama. Bioware on syyllistynyt samaan aina Knights of the Old Republicista lähtien. Toisaalta, mitä voi odottaa pelifirmalta jonka kirjoittajien suurin kunnianhimo on kirjoittaa uskottavin mahdollinen romanssi (mikä sinällään ei ole huono tavoite mutta jos se on se ainoa...) ja jonka pääsuunnittelija on vahvasti sitä mieltä että suurin osa pelaajista ei ikinä pelaa pelejä läpi, joten uudellenpelattavuus on turhaa koska 99% pelaajista ei tule ikinä sitä näkemään. Joten nyt näemme pelifirman joka teki Baldur's Gaten kaltaisen mestariteoksen ja jotenkin onnistui vajoamaan syvään pohjamutaan: Knights of the Old Republic, Neverwinter Nights, Jade Empire ja Mass Effect. Uusin tulokas, Dragon Age, lupaa olla BG:n kaltainen mutta saas nähdä.


Molemmat asiat liittyvät pelaajan mahdollisuuteen oikeasti roolipelata hahmoaan. Asiasta voisi kirjoittaa vaikka väitöskirjan (ja näin on tehtykin), mutta eiköhän tämä riitä tältä erää. Surullista nähdä että kaikki tämä tehtiin vuosina 1997 ja 1998 hyvin mutta nykyään pelitoimittajat suitsuttavat kultaa & mirhamia keskinkertaisille pökäleille kun nämä vähän vasenta halvaantunutta takajalkaansa heilauttavat. Ei, ei se riitä että F3 on marginaalisesti parempi kuin Oblivion - jos lähtökohta on haisevaa kuraa, niin haiseva kura+1 ei edelleenkään ole suklaata. Eikä se lohduta yhtään että komentaja Shepardin koko dialogi on ääninäytelty ja että sen kasvojen animointi on parasta ikinä koskaan ja missään. Jos komentajaan samaistuminen on samalla tasolla kuin Quaken "päähenkilöön". Ihan sama minkä Quaken, kaikissa on yhtä paljon sielua kuin Mass Effectin 'sankarissa'.

Jos samaa mentaliteettia käytettäisiin Puolustusvoimissa, niin valapäivän ohimarssissa riittäisi että alokkailla olisi vaatteet oikein päin päällä. Sekään kun ei kaikilta ensimmäisenä aamuna onnistu. Tai ampumataitotestissä saisi kiitettävän sillä ettei ampunut itseään tai palvelustoveriaan. Jos raasu parantaa hieman suoritustaan, siitä pitää kannustaa mutta ei siinä sanota että "Jes toi oli parasta ikinä! Älä edes yritä parantaa enempää, nyt sä olet jätkä maailman huipulla!" Aina on varaa parantaa.

Led Zeppelin - Rock And Roll auttoi tämän(kin) kirjoittamisessa. Ja vähäsen myös J-Kwonin Tipsy.

1 kommentti:

nall3 kirjoitti...

Dude... Tosiasiallisesti mikään noista ei todellisuudessa ole "puhdas" rpg. In real life, säännöt voidaan muuttaa lennosta. softa pohjautuu sääntöihin, jotka ei voi vaihtua lennosta.
1) Tappaminen... hmm... vaihtoehto a) sallitaan se ja menetetään useita tärkeitä markkina-alueita = NO CASH 4 NEXT IP b) Ei sallita tietyin poikkeuksin = we got cash 4 next ip

OK. Point taken. RPG vs. adventure rpg... ensin mainittu ei todellisuudessa näillä kustannuksilla tule oikeasti ikinä onnistumaan.

Kohta 2)... jokainen valinta kasvaa aina exponentaalisesti edelliseen valintaan. Säännöt muuttuvat jokaisen valinnan jälkeen on yhtäkuin säännöt vaihtuvat.

Point given.

TS. kohtaan 1) olet unohtanut sen että tripla-A:n tekeminen on aina kompromissi. (m)ass effect oli hyvä stoori, mutta oliko se rpg... ei ollut. Mutta tuotti sen verran että yritys säilyy hengissä.

kohtaan 2) säännöt ne säännöt. rautakangesta ei saa tehtyä lennosta jääkiekkomailaa ja vice versa.

Siis eihän BG ollut täydellinen. fallout 1 ja 2 oli suunniteltu hyvin, se on totta. mutta monessa suhteessa broken varsinkin 2. Jos ei ole käryäkään mitä tehdä, peli lopettaa itsensä ja on pakko aloittaa alusta. Kivaa ei välttämättä, haastetta kyllä ja jos siitä pitää pelatkaa prkl ikarugaa.

ps. yrityksen ensimmäinen tehtävä on säilyä hengissä ja tuottaa voittoa. maksaa palkkaa työntekijöille jotka pitävät taloutta pystyssä... ehkä vähän karrikoiden mutta kuitenkin...

pps. pelin tehtävänä on viihdyttää... samoin kuin minkä muun tahansa elokuvan, musan, tv-ohjelman etc. Puristit pitäytyköön kynässä ja paperissa.

ppps. asiasta on jo väitelty, ohjelma-rpg ei ole vielä mahdollista joten tosiasiassa monet näistä on vain seikkailua näennäisessä rpg maailmassa ala final fantasyt + vast. mutta silti vitun hyviä anyway.

T:nalle nallukka... sori... On vain mukava lähteä taittamaan peistä.