Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

maanantai 24. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmeneskahdeksas päivä

MONDAG!

And that means TRAMPS baby, TRAMPS!

Heräsin reippaana poikana jo 13:30 nähtyäni unta Hanniksesta ja alieneista ja bunkkereista ja vaikka mistä. Joo, Nea/Nina/Nora voi kertoa Hannikselle että raukkaparka seikkailee mun unissa Brittein saarilla asti. Eli oli siis kunnon liskojen yö, vaikken ole juonut pitkään aikaan.

Vaatteet niskaan, paperit kainaloon ja kohti International Centeriä. Tarkastutin passikopioni ja sain kuulla että olisi hyvä saada leima rekisterikeskuksesta. Painelin sinne, sain leiman, kurssikoodini ja olin tyytyväinen. Kipitin SU-kauppaan, ostin kirjekuoren ja kaksi postimerkkiä, tavasin osoitteen kuoreen, sujautin paperit sisään, liimasin kiinni, liimasin postimerkit paikoilleen ja avot - työnsin kirjekuoren postilaatikkoon. Nyt jos kaikki menee putkeen niin brittien opintolaina on mun. Ja paras olisikin, sillä maksetaan koulumaksu!

Äärimmäisen ylpeänä itsestäni painelin takaisin kämpille, vaihdoin kuulumisia kämppisten kanssa ja tilasin Jonille pastaa Pizza Hutista kun Jonin netti takkuili. Tunsin vihdoinkin itseni tärkeäksi, jopa Ihmiskunnan Pelastajaksi (tm).

Lähdettiin Jamesin kanssa (ei kämppis vaan naapuri James - ja täällä Jameseja on enemmän kuin mäkäräisiä elokuussa Lapissa) Costcuttersiin shoppailemaan. Ei kävelty käsi kädessä - tiedän kyllä mitä te likaiset ihmisen tekosyyt ajattelette! Kämpillä pistin pullot kylmään ja koomasin läppärillä Fallout 1:stä pitkästä aikaa. Ai että se on ihan mahtava peli.

No, Nora ja Mari saapuivat juomien kanssa paikalle joten pakkohan se oli aloittaa illan valmistelut. Jätin tytöt soittamaan kitaraa ja painuin suihkuun. Ai että on ihanaa kun joku valuttaa keittiöstä kylmää vettä saaden suihkun muuttumaan tulikuumaksi. Kai joku tyttö tykkää kirkkaan punaisesta nahasta...

Arla ja Emmi liittyivät joukkoon iloiseen, pelattiin vesiputousta ja muita hassun hauskoja juomapelejä kunnes oli aika lähteä Trampsiin. Matka sujui ilman sen suurempia kommelluksia.

Mutta Tramps... oooo, Tramps.... sanat eivät riitä kuvailemaan ihanuuttasi! Brittitytöt olivat laittaneet parastaan että saisivat Kristo-raukan sortumaan synnin teille. Lyhyttä hametta, avonaista kaula-aukkoa, korkeita korkoja jokapuolella! Piti useampaan kertaan rullata kieli takaisin suuhun ja pakottaa suu kiinni. Ei todellakaan ole helppoa olla mies. Paitsi jos olet britti - juttelin yhden paikallisen kanssa ja tämä totesi coolisti: "nah man, the birds are allright, I guess, nothing special". Teki mieli lyödä moista idioottia. Toisaalta, jos on koko elämänsä uinut kermavaahdossa, suolavesi voi tuntua ikävältä.

Oli siis ratkiriemukasta - jorasin jengin kanssa ihan kiukulla. Pitkästä aikaa tein myös tuttavuutta kakkosten kanssa, which was nice.

Bongasin kämppis-Benin tanssilattian reunalta kolmen brittitytön kanssa ja päätin mennä wingmaniksi mukaan, poikarukka näytti olevan pulassa. Ja ensimmäistä kertaa törmäsin rasismiin! Toisin sanoen sain rukkaset, mutta syy oli "What? He's finnish!? Get lost creep!" Olin niin hämmästynyt etten saanut mitään järkevää sanotuksi, menin pitelemään pylvästä paikoillaan. Muutaman hetken päästä pylväs näytti pysyvän paikoillaan itsekseenkin, joten palasin Benin luokse, morjenstin jamppaa, vilkutin silmää vihreäpukuiselle nartulle ja painuin tanssilattialle. Ja joo, sain suunnatonta mielihyvää loppuillasta kun näin että kyseinen neitokainen istui yksinään sohvalla surkean näköisenä. Ben oli saanut parempaa seuraa. Ja sujuvasti aasinsillan kautta asiasta toiseen, olen perhanan kateellinen Benille - poika on sellainen häntäheikki että oksat pois. Joka ikinen kerta kun näen miehen kaupungilla, tällä on eri tyttö kainalossa. Ja hyvin, hyvin usein se myös raahaa friidun kämpille asti laulattamaan lakanoita. Pelimies, ei voi muuta sanoa. Pisteet kotiin!

Kotiin palatessa huomasin että Arlan huoneessa oli valot päällä, joten eikun pullonkorkkia ikkunaan. Neiti oli onneksi vielä hereillä. Juteltiin varmaan tunnin ajan vaikka mistä ja erityisesti leffoista - vertailtiin väkivallan kuvaamista 60- ja 70-lukujen leffoissa 90- ja 2000-luvun leffoihin. Tiukkaa meininkiä. Lopulta tajusin että kello on viisi ja meillä molemmilla on luento muutaman tunnin päästä, joten toivotin hyvät yöt, palasin kotiin ja päätin vihdoin ja viimein päivittää blogini.

Tämän blogiviestin kirjoittamisessä kului kaksi desilitraa dieettikokista ja viisi soittokertaa Jean-Michel Jarren Popcorn-kappaletta. Hah, kuka tässä mitään kirjaa pitää!

3 kommenttia:

antti kirjoitti...

Miten teihin ulkomaalaisiin opiskelijoihin noin muuten suhtaudutaan yliopistolla?

Kristo Karvinen kirjoitti...

Yksi jätkä oli vähän nuiva, hänkin lähinnä rahan suhteen - oli varma siitä että meidän ei tarvitse maksaa lukukausimaksua. Muuten ei ole ollut mitään ongelmia enkä ole kuullut että muillakaan olisi ollut mitään.

Jorma kirjoitti...

Olen nyt ollut viikon Suomessa, josta suurin osa päivistä on mennyt odotellessa seuraavaa blogia. Tänään niitä tuli useita? Neljä viikkoa Espanjassa tarkoitti, ettei yksikään maksullinen nettipaikka pystynyt avaamaa blogejasi. Kännykästä näin jotain tieteen ja uskon (Jumalan) ristiriidasta, johon olisin halunnut kommenttini mukaan, mutta teeppä se kännyllä.