Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Kuudeskymmenesneljäs päivä

Sunnuntai ja "Reading/Learning Week" loppuu tänään. Toisin sanoen normaali koulu jatkuu taas.

Erittäin rauhallinen lepopäivä jälleen. Tuhlasin monta tuntia Paradoxin foorumeilla.
Luin ensimmäisen Hitler-kirjan loppuun. Kolme jäljellä. Vaihdoin kuulumisia Benin ja Jennyn kanssa jotka palasivat koululle. Skatie tuskasteli soututreeneistä - ulkona satoi kissoja&koiria mutta kyllähän soututreenit pidetään säästä huolimatta. Raukka oli likomärkä ja umpijäässä.
Sorruin ja tilasin PizzaHutista yhdistetyn lounaan ja päivällisen. Luonteen heikkoutta selvästi.
Pohdiskelin hypoteettista maailmaa jossa Saksa olisi jollain taikatempulla onnistunut voittamaan toisen maailmansodan. Sitä pohtiessani ajatukseni jotenkin lipsahtivat H.G Wellsin Maailmojen Sotaan joten pohdin olisiko 40-luvun Wehrmacht pärjännyt Marsilaisille paremmin kuin 1800-luvun britti-armeija? Eipä varmaankaan. Tätä pohtiessani törmäsin S.M Stirlingin "Dominion of Draka"-kirjoihin ja dystopiaan.

Lyhyt versio jos ei jaksa lukea Wikipediaa: Dominion of Draka on etelä-Afrikasta alkanut totalitaristininen apartheid-valtio joka Stirlingin kirjoissa hiljakseen valloittaa koko Euraasian. Draka on yhdistelmä antiikin Spartaa ja sisällisodan aikaista CSA:ta (jenkkilän etelävaltiot). Stirlingin kirjoissa Drakalaiset ovat melkoisen reippaita sotureita ja tiedemiehiä, mutta kirjailija huijaa siinä että hän antaa heille kaikki mahdolliset edut jokaisessa käänteessä. Niinpä 2000-luvulla Drakalaiset lopulta valtaavat Amerikan kaksoismantereenkin ja orjuuttavat loputkin ihmiskunnasta geenimanipulaation avulla. Käytännössä Homo Sapiens on pyyhkäisty pois, lukuunottamatta pieniä avaruusasemia.

No, dystopioista lukeminen on aina hyvää ajanvietettä, samaan tyyliin kuin vaikkapa kauhuelokuvan katsominen, vaikkakin hieman eri tasolla. Stirlingin maailma on kylläkin vielä hurjempi kuin Bradburyn Fahrenheit 451 tai Orwellin 1984. Tai no, aika turhaa yrittää pisteyttää eri dystopioita niiden "hirvittävyyden" perusteella. Enpä haluaisi elää yhdessäkään noista kolmesta. Enkä itseasissa Lemin Futurologisen konferenssinkaan maailmassa. Siinä kirjassa vasta olikin vinoutunut maailma - valtio jakoi ihmisille pillereitä joiden ansiosta kansalaiset elivät tyytyväisinä aistiharhojen maailmassa, kuvitellen elävänsä yltäkylläisyyden utopiassa. Päähenkilö sattuman kautta havahtuu todellisuuteen ja löytää itsensä paskaisesta talosta, surkeissa rääsyissä keskellä urbaania helvettiä. Eroaa vaikkapa Matrixista siinä että ihmisillä on edelleen asunnot ja työpaikat mutta hallinnon "lääkkeiden" ansiosta aivot eivät näe todellisuutta. Itseasiassa kirjassa Lem käy läpi muutamaa muutakin dystopiaa (ja myös todellisuuden käsitettä ylipäätään) mutta tuo jäi parhaiten mieleen kun pikkupoikana kirjan luin.

Mokoma ja Nine Inch Nails sopivat loistavasti taustamusiikiksi kun lukee tuollaista "kivaa" tekstiä.

No, Lemiä muistellessani tuli mieleen se kiinalainen sananlasku: "Olenko ihminen joka näkee unta olevansa perhonen? Vai olenko perhonen, joka näkee unta olevansa ihminen?" Niinpä. Jos puu kaatuu metsässä eikä kukaan ole kuulemassa, lähteekö siitä silti ääni? Fysiikan lakien mukaan lähtee mutta...
Ja jotkut raukat käyttävät huumeita pystyäkseen "funtsimaan" filosofisia kysymyksiä. Minä en tarvitse edes punaviiniä. En kylläkään tiedä onko se hyvä vai huono asia...

2 kommenttia:

Joel kirjoitti...

Se on hyvä asia (viinittömyys). Raja asiallisen mietiskelyn ja ylilyöntien välillä on viinilasien äärellä ammattilaisellekin veteen piirretty...
Helsingissä (porvoossa) sataa ja on pimeätä.

Kristo Karvinen kirjoitti...

Niin täälläkin. Ainoa ero on että päivisin on lämpimämpää kuin Suomessa mutta muutoin kelit ovat identtiset.