Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

perjantai 28. marraskuuta 2008

Kahdeksaskymmenes päivä

Keskiviikko.

Hiphei. Luento oli ja meni. Illalla vetelehdin koneen ääressä kun tytöt laittautuivat valmiiksi ulos menoa varten. Jossain vaiheessa Skatie ja sen kaveri Ell~ jotainjotain rupesivat riivaamaan allekirjoittanutta mukaan. Eihän siinä auttanut muu kuin lopulta suostua. Skatien poikaystävällä kun oli synttärit ja vaikka mitä.

No, olin jo saanut bilekuteet niskaan ja hengailtiin kaikki Skatien huoneessa kun tyttö kaiveli repustaan meikkejä. Ja sanoi vain auts jossain vaiheessa, nosti kätensä ylös repusta - and there was blood everywhere. Skatie kännissä tietysti heiluttaa kättään jokaiseen ilmansuuntaan, vakuuttaen olevansa kondiksessa vaikka koko käsi on yltä päältä veressä. Tuli vähän kiire.

Käärin vessapaperia kunnon rullan käden ympärille ja raahasin tytön vessaan huuhtomaan enimmät veret pois. Ilmeni että Skatien reppuun oli hajonnut lasipullo aikaisemmin ja repun pohjalla oli lasin sirpaleita vielä huolella. Meikkejä kaivellessaan tyttö oli saanut kolme viiltohaavaa sormiinsa joista ylivoimaisesti pahin peukalossa (oikein leveä ja röpelöinen). Minä sitten olin jo soittamassa ambulanssia kun verenvaluminen ei meinaa loppua millään ja meillä on vessakin veressä. Plus tyttöjen mekot, mun farkut, eteisen lattiamatto, Skatien huone yms. Kivaa.

Skatie vannoo ja vakuuttaa olevansa kunnossa ja tarvitsevansa vain laastarin jotta voi lähteä Bushiin juhlistamaan kullanmurunsa synttäreitä. Eipä auttanut sitten muu kuin paketoida käsi uudestaan vessapaperiin ja lähteä Diveen kysymään portsareilta ensiaputarvikkeita. Paikan päällä olikin yksi poke jolla oli ihan ensihoitajan koulutus. Tämä riisui vessapaperin pois, ryhtyi puhdistamaan kättä ja totesi nopeasti että ambulanssi pitää kutsua paikalle. Tällävälin Ollie (Skatien puolisko) oli tullut paikalle ja meikäläinen jutteli jonkun random jampan kanssa - joten Skatie juoksee karkuun, tottakai. Iltahan menee pilalle jos joutuu sairaalaan lähtemään.

Onneksi neiti oli sentään karannut vain kämpälle takaisin. Selitin kärsivällisesti että haavassa oli todennäköisesti lasia sisällä ja ainakin paperia, tulehdusriski on suuri ja niin edespäin. Ollie tuli paikalle joten jätin rakastavaiset kahdestaan. Onneksi seinät on paperia niin kuulin keskustelun. Skatie tahtoi Ollien menevän Bushwackerssiin juhlimaan synttäreitään, poika taas halusi olla tyttönsä tukena. Käsittämättömästi pariskunta sai tästä riidan aikaiseksi, johtaen herran poistumiseen ovet paukkuen paikalta ja Skatien julistavan tämän maailman suurimmaksi kusipääksi. Siinä sitten ihmettelin että mitähän tässä pitäisi tehdä, kun neiti päättää puhdistaa haavat omatoimisesti vessassa. Sillä seurauksella että ne alkavat kaikki vuotaa verta uudestaan. Olipa hyvä että olin siivonnut vessan jo kerran. Taas oli verta kaikkialla. Tässä vaiheessa kun kellokin oli jo jotain aamu-kahden jälkeen, paloi pinna. Raahasin Skatien takaisin sisään ja pistin istumaan lattialle (tämä oli lähdössä paljain jaloin kultansa perään tekemään sovintoa), soitin hätänumeroon ja tilasin ambulanssin. Ja koska neiti oli jo kerran karannut ambulanssilta, sain kuunnella hätäkeskuksen vittuilua aiheesta ja vakuuttaa että nyt ei tule turha reissu.

Verenhukka ja laskuhumala alkoivat vaikuttaa ja Skatie lopulta rauhoittui. Ambulanssi tuli kampuksen vartijoiden kanssa ja ensihoitaja totesi samantien että pitää mennä sairaalaan ja heti. Puettiin Skatielle kengät jalkaan ja päästiin ambulanssille jossa tuli toinen kriisi kun neiti lähes hysteerisesti vaati että mun pitää tulla mukaan joka taas ei lanssikuskille sopinut kun ei kuulemma ollut tilaa. Lupasin Skatielle olla hereillä ottamassa tätä vastaan.

Ambulanssi lähti ja annoin tietoni vartijoille. Ja sitten seurasikin illan koominen kevennys - kaksi brittipoikaa olivat tulossa kaupungilta eivätkä huomanneet vartijoita. Joten kovina poikina heittivät lasipullonsa asfalttiin ja räkättivät päälle. Vartijoita ei naurattanut, minua kylläkin kun hetken päästä pojat keräsivät lasinsirpaleita roskikseen vartijoiden valvovan silmän alla.

Lopulta pääsin takaisin kämpille jossa totesin että huoneesta on mennyt sähköt. Onneksi muistin että sulakerasia on eteisessä eikä se ollut edes lukittu. Sain sähköt takaisin päälle, oli vain vastus napsahtanut. En kyllä ymmärrä miksi mutta aivan sama. Hengailin pystyssä kaikessa rauhassa kunnes Jenny ja Ben palasivat kämpille kunnon lauman kanssa. Ben oli näköjään tälläkertaa valinnut pakistanilaisperäisen neitokaisen koeajoa varten. Jenny ja Amanda halusivat tietää kaiken Skatien illasta joten jouduin seikkaperäisesti selostamaan illan tapahtumat. Kello oli varmaan puoli viisi kun Skatie, Ell~jotainjotain ja Ollie palasivat kämpille. Sovinto oli solmittu ja maassa taas rauha. Käytiin neidin kanssa tupakalla ja turistiin vähän aikaa ennen nukkumaan menoa. Omassa huoneessa odottikin mukava yllätys - sporttinen blondi sängyssäni, valmiina palkitsemaan hyvät tekoni - eli siis Skatien kaveri Ell~jotainjotain oli sammunut sänkyyni, kengät jalassa ja takki päällä. Riisuin tytöltä ulkovaatteet päältä, käänsin kylkiasentoon ja ryömin viekkuun. Eihän luennon alkuun enää ollutkaan kuin nelisen tuntia.

Onpahan taas jotain kerrottavaa lastenlapsille.

1 kommentti:

antti kirjoitti...

ai että, nuoruus on ihanaa aikaa mutta onneksi me alamme olla sen verran vanhoja, että tuollaiset "i'll rather bleed than miss my honey's birthday" -tyyliset ratkaisut eivät taida enää oikein luonnistua. Mutta hyvin hoidettu ja draama pitää virkeänä... :)