Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

lauantai 29. marraskuuta 2008

Kahdeksaskymmenestoinen päivä

Perjantai.

Valvoin siis iloisesti koko yön. Aamulla meinasi väsyttää mutta kävin hakemassa SU-kaupasta Red Bullia ja taas jaksaa.

Naapurin balkan-porukka piti pirskeet ja minutkin oli kutsuttu mutta päätin jättää väliin ja viettää rauhallista koti-iltaa. Surffailin netissä ja pelailin. Olin jo menossa nukkumaan kun tupakalla ollessa törmäsin Heiniin jonka läppäri ei enää suostunut yhteistyöhön. Pari tuntia myöhemmin oli pakko luovuttaa, en keksinyt enää mitään niksiä millä saada kone korjattua.

Joten pääsin jo puolenyön aikoihin nukkumaan, mikä onkin hyvä sillä herätys on aamu-kuudelta.

Kahdeksaskymmenesensimmäinen päivä

Torstai.

Nousin sängystä puoli kympin aikoihin, kiitos edellisyön tapahtumien ja parin tunnin patjapainin olin nukkunut ehkä kymmenen minuuttia kaiken kaikkiaan. No, ei se menoa haittaa. Painelin politiikan seminaariin jossa kerrankin olin ensimmäisenä paikalla. Puhuttiin ideologioista, erityisesti konservatismista ja sosiaalidemokratiasta sekä niiden vaikutuksesta eri asioihin, joita jengi käsittelee esseissään. Meikäläisen terrorismi oli helppo aihe joten surffasin seminaarin läpi.

Luento taasen käsitteli sanomalehtiä ja mediaa sekä niiden roolia. The Sun on muuten kuin Iltalehti ja 7Päivää yhdistettynä. Kipeä lehti, mutta niinhän kaikki brittitabloidit on. Oikein naurattaa kun suomalaiset poliitikot hermostuvat kotimaisesta kirjoitteluista. Vanhanen saisi varmasti sydärin jos The Sun ottaisi herran tähtäimeen. No, spektrin toiselta laidalta sitten löytyi The Guardian joka olikin oikein Vanha Kunnon Sanomalehti. Hyvinkin mielenkiintoinen luento.

Luennon jälkeen oli vähän väsy olo joten menin pikkupäikkäreille joilta heräsinkin siinä iltakympin aikoihin. No, sehän tarkoittaa ettei nukkumisesta tule enää mitään joten läppäri auki ja NWN2 pyörimään.

perjantai 28. marraskuuta 2008

Kahdeksaskymmenes päivä

Keskiviikko.

Hiphei. Luento oli ja meni. Illalla vetelehdin koneen ääressä kun tytöt laittautuivat valmiiksi ulos menoa varten. Jossain vaiheessa Skatie ja sen kaveri Ell~ jotainjotain rupesivat riivaamaan allekirjoittanutta mukaan. Eihän siinä auttanut muu kuin lopulta suostua. Skatien poikaystävällä kun oli synttärit ja vaikka mitä.

No, olin jo saanut bilekuteet niskaan ja hengailtiin kaikki Skatien huoneessa kun tyttö kaiveli repustaan meikkejä. Ja sanoi vain auts jossain vaiheessa, nosti kätensä ylös repusta - and there was blood everywhere. Skatie kännissä tietysti heiluttaa kättään jokaiseen ilmansuuntaan, vakuuttaen olevansa kondiksessa vaikka koko käsi on yltä päältä veressä. Tuli vähän kiire.

Käärin vessapaperia kunnon rullan käden ympärille ja raahasin tytön vessaan huuhtomaan enimmät veret pois. Ilmeni että Skatien reppuun oli hajonnut lasipullo aikaisemmin ja repun pohjalla oli lasin sirpaleita vielä huolella. Meikkejä kaivellessaan tyttö oli saanut kolme viiltohaavaa sormiinsa joista ylivoimaisesti pahin peukalossa (oikein leveä ja röpelöinen). Minä sitten olin jo soittamassa ambulanssia kun verenvaluminen ei meinaa loppua millään ja meillä on vessakin veressä. Plus tyttöjen mekot, mun farkut, eteisen lattiamatto, Skatien huone yms. Kivaa.

Skatie vannoo ja vakuuttaa olevansa kunnossa ja tarvitsevansa vain laastarin jotta voi lähteä Bushiin juhlistamaan kullanmurunsa synttäreitä. Eipä auttanut sitten muu kuin paketoida käsi uudestaan vessapaperiin ja lähteä Diveen kysymään portsareilta ensiaputarvikkeita. Paikan päällä olikin yksi poke jolla oli ihan ensihoitajan koulutus. Tämä riisui vessapaperin pois, ryhtyi puhdistamaan kättä ja totesi nopeasti että ambulanssi pitää kutsua paikalle. Tällävälin Ollie (Skatien puolisko) oli tullut paikalle ja meikäläinen jutteli jonkun random jampan kanssa - joten Skatie juoksee karkuun, tottakai. Iltahan menee pilalle jos joutuu sairaalaan lähtemään.

Onneksi neiti oli sentään karannut vain kämpälle takaisin. Selitin kärsivällisesti että haavassa oli todennäköisesti lasia sisällä ja ainakin paperia, tulehdusriski on suuri ja niin edespäin. Ollie tuli paikalle joten jätin rakastavaiset kahdestaan. Onneksi seinät on paperia niin kuulin keskustelun. Skatie tahtoi Ollien menevän Bushwackerssiin juhlimaan synttäreitään, poika taas halusi olla tyttönsä tukena. Käsittämättömästi pariskunta sai tästä riidan aikaiseksi, johtaen herran poistumiseen ovet paukkuen paikalta ja Skatien julistavan tämän maailman suurimmaksi kusipääksi. Siinä sitten ihmettelin että mitähän tässä pitäisi tehdä, kun neiti päättää puhdistaa haavat omatoimisesti vessassa. Sillä seurauksella että ne alkavat kaikki vuotaa verta uudestaan. Olipa hyvä että olin siivonnut vessan jo kerran. Taas oli verta kaikkialla. Tässä vaiheessa kun kellokin oli jo jotain aamu-kahden jälkeen, paloi pinna. Raahasin Skatien takaisin sisään ja pistin istumaan lattialle (tämä oli lähdössä paljain jaloin kultansa perään tekemään sovintoa), soitin hätänumeroon ja tilasin ambulanssin. Ja koska neiti oli jo kerran karannut ambulanssilta, sain kuunnella hätäkeskuksen vittuilua aiheesta ja vakuuttaa että nyt ei tule turha reissu.

Verenhukka ja laskuhumala alkoivat vaikuttaa ja Skatie lopulta rauhoittui. Ambulanssi tuli kampuksen vartijoiden kanssa ja ensihoitaja totesi samantien että pitää mennä sairaalaan ja heti. Puettiin Skatielle kengät jalkaan ja päästiin ambulanssille jossa tuli toinen kriisi kun neiti lähes hysteerisesti vaati että mun pitää tulla mukaan joka taas ei lanssikuskille sopinut kun ei kuulemma ollut tilaa. Lupasin Skatielle olla hereillä ottamassa tätä vastaan.

Ambulanssi lähti ja annoin tietoni vartijoille. Ja sitten seurasikin illan koominen kevennys - kaksi brittipoikaa olivat tulossa kaupungilta eivätkä huomanneet vartijoita. Joten kovina poikina heittivät lasipullonsa asfalttiin ja räkättivät päälle. Vartijoita ei naurattanut, minua kylläkin kun hetken päästä pojat keräsivät lasinsirpaleita roskikseen vartijoiden valvovan silmän alla.

Lopulta pääsin takaisin kämpille jossa totesin että huoneesta on mennyt sähköt. Onneksi muistin että sulakerasia on eteisessä eikä se ollut edes lukittu. Sain sähköt takaisin päälle, oli vain vastus napsahtanut. En kyllä ymmärrä miksi mutta aivan sama. Hengailin pystyssä kaikessa rauhassa kunnes Jenny ja Ben palasivat kämpille kunnon lauman kanssa. Ben oli näköjään tälläkertaa valinnut pakistanilaisperäisen neitokaisen koeajoa varten. Jenny ja Amanda halusivat tietää kaiken Skatien illasta joten jouduin seikkaperäisesti selostamaan illan tapahtumat. Kello oli varmaan puoli viisi kun Skatie, Ell~jotainjotain ja Ollie palasivat kämpille. Sovinto oli solmittu ja maassa taas rauha. Käytiin neidin kanssa tupakalla ja turistiin vähän aikaa ennen nukkumaan menoa. Omassa huoneessa odottikin mukava yllätys - sporttinen blondi sängyssäni, valmiina palkitsemaan hyvät tekoni - eli siis Skatien kaveri Ell~jotainjotain oli sammunut sänkyyni, kengät jalassa ja takki päällä. Riisuin tytöltä ulkovaatteet päältä, käänsin kylkiasentoon ja ryömin viekkuun. Eihän luennon alkuun enää ollutkaan kuin nelisen tuntia.

Onpahan taas jotain kerrottavaa lastenlapsille.

torstai 27. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmenesyhdeksäs päivä

Tiistai.

Early Modern England. Tohtori Tim puhui taas intohimoisesti. Mahtava proffa kyllä. Tällä kertaa aiheena oli Industrial Growth in 18th Century England. Imperiumin rakentamista, orjakauppaa ja ripaus valkoisen miehen taakkaa, vaikka se nousi julkisuuteen vasta 1800-luvulla. Atlantin kauppatriangeli oli tuttu entuudestaan mutta hyvä sekin oli kerrata.

Luennon jälkeen palasin tupaan ja asensin Neverwinter Nights 2:sen molempine lisäosineen. Joo, sorruin viikonloppuna ostamaan koko setin. Siinähän se iltapäivä/ilta/yö sitten menikin.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmeneskahdeksas päivä

MONDAG!

And that means TRAMPS baby, TRAMPS!

Heräsin reippaana poikana jo 13:30 nähtyäni unta Hanniksesta ja alieneista ja bunkkereista ja vaikka mistä. Joo, Nea/Nina/Nora voi kertoa Hannikselle että raukkaparka seikkailee mun unissa Brittein saarilla asti. Eli oli siis kunnon liskojen yö, vaikken ole juonut pitkään aikaan.

Vaatteet niskaan, paperit kainaloon ja kohti International Centeriä. Tarkastutin passikopioni ja sain kuulla että olisi hyvä saada leima rekisterikeskuksesta. Painelin sinne, sain leiman, kurssikoodini ja olin tyytyväinen. Kipitin SU-kauppaan, ostin kirjekuoren ja kaksi postimerkkiä, tavasin osoitteen kuoreen, sujautin paperit sisään, liimasin kiinni, liimasin postimerkit paikoilleen ja avot - työnsin kirjekuoren postilaatikkoon. Nyt jos kaikki menee putkeen niin brittien opintolaina on mun. Ja paras olisikin, sillä maksetaan koulumaksu!

Äärimmäisen ylpeänä itsestäni painelin takaisin kämpille, vaihdoin kuulumisia kämppisten kanssa ja tilasin Jonille pastaa Pizza Hutista kun Jonin netti takkuili. Tunsin vihdoinkin itseni tärkeäksi, jopa Ihmiskunnan Pelastajaksi (tm).

Lähdettiin Jamesin kanssa (ei kämppis vaan naapuri James - ja täällä Jameseja on enemmän kuin mäkäräisiä elokuussa Lapissa) Costcuttersiin shoppailemaan. Ei kävelty käsi kädessä - tiedän kyllä mitä te likaiset ihmisen tekosyyt ajattelette! Kämpillä pistin pullot kylmään ja koomasin läppärillä Fallout 1:stä pitkästä aikaa. Ai että se on ihan mahtava peli.

No, Nora ja Mari saapuivat juomien kanssa paikalle joten pakkohan se oli aloittaa illan valmistelut. Jätin tytöt soittamaan kitaraa ja painuin suihkuun. Ai että on ihanaa kun joku valuttaa keittiöstä kylmää vettä saaden suihkun muuttumaan tulikuumaksi. Kai joku tyttö tykkää kirkkaan punaisesta nahasta...

Arla ja Emmi liittyivät joukkoon iloiseen, pelattiin vesiputousta ja muita hassun hauskoja juomapelejä kunnes oli aika lähteä Trampsiin. Matka sujui ilman sen suurempia kommelluksia.

Mutta Tramps... oooo, Tramps.... sanat eivät riitä kuvailemaan ihanuuttasi! Brittitytöt olivat laittaneet parastaan että saisivat Kristo-raukan sortumaan synnin teille. Lyhyttä hametta, avonaista kaula-aukkoa, korkeita korkoja jokapuolella! Piti useampaan kertaan rullata kieli takaisin suuhun ja pakottaa suu kiinni. Ei todellakaan ole helppoa olla mies. Paitsi jos olet britti - juttelin yhden paikallisen kanssa ja tämä totesi coolisti: "nah man, the birds are allright, I guess, nothing special". Teki mieli lyödä moista idioottia. Toisaalta, jos on koko elämänsä uinut kermavaahdossa, suolavesi voi tuntua ikävältä.

Oli siis ratkiriemukasta - jorasin jengin kanssa ihan kiukulla. Pitkästä aikaa tein myös tuttavuutta kakkosten kanssa, which was nice.

Bongasin kämppis-Benin tanssilattian reunalta kolmen brittitytön kanssa ja päätin mennä wingmaniksi mukaan, poikarukka näytti olevan pulassa. Ja ensimmäistä kertaa törmäsin rasismiin! Toisin sanoen sain rukkaset, mutta syy oli "What? He's finnish!? Get lost creep!" Olin niin hämmästynyt etten saanut mitään järkevää sanotuksi, menin pitelemään pylvästä paikoillaan. Muutaman hetken päästä pylväs näytti pysyvän paikoillaan itsekseenkin, joten palasin Benin luokse, morjenstin jamppaa, vilkutin silmää vihreäpukuiselle nartulle ja painuin tanssilattialle. Ja joo, sain suunnatonta mielihyvää loppuillasta kun näin että kyseinen neitokainen istui yksinään sohvalla surkean näköisenä. Ben oli saanut parempaa seuraa. Ja sujuvasti aasinsillan kautta asiasta toiseen, olen perhanan kateellinen Benille - poika on sellainen häntäheikki että oksat pois. Joka ikinen kerta kun näen miehen kaupungilla, tällä on eri tyttö kainalossa. Ja hyvin, hyvin usein se myös raahaa friidun kämpille asti laulattamaan lakanoita. Pelimies, ei voi muuta sanoa. Pisteet kotiin!

Kotiin palatessa huomasin että Arlan huoneessa oli valot päällä, joten eikun pullonkorkkia ikkunaan. Neiti oli onneksi vielä hereillä. Juteltiin varmaan tunnin ajan vaikka mistä ja erityisesti leffoista - vertailtiin väkivallan kuvaamista 60- ja 70-lukujen leffoissa 90- ja 2000-luvun leffoihin. Tiukkaa meininkiä. Lopulta tajusin että kello on viisi ja meillä molemmilla on luento muutaman tunnin päästä, joten toivotin hyvät yöt, palasin kotiin ja päätin vihdoin ja viimein päivittää blogini.

Tämän blogiviestin kirjoittamisessä kului kaksi desilitraa dieettikokista ja viisi soittokertaa Jean-Michel Jarren Popcorn-kappaletta. Hah, kuka tässä mitään kirjaa pitää!

Seitsemäskymmenesseitsemäs päivä

Sunnuntai.

Kyllä suomen kieli on ihana asia. Missä muussa kielessä voi kirjoittaa: "seitsemäskymmenesseitsemäs"? Kysyn vaan. Joo, joku neropatti mailaa mulle swahilista jonkin täysin käsittämättömän suhu-äänne ja vihellyskombinaation. SWAHILIA EI LASKETA! Vain Indoeurooppalaisia kieliä, kiitos.

Pelattiin Karin, Jonin ja Sonken kanssa DotA:aa. Se on (erittäin) köyhän miehen versio WoW:sta, Warcraft 3:sen moottorilla. Ja jos äskeinen lause ei avautunut sinulle, hyvä lukija, niin ole huoleti - se tarkoittaa ettet ole nörtti. DotA oli itseasiassa ihan hauska, mutta jo periaatteesta en voi pitää pelistä/modista josta se riikinruotsalaisurpo Basshunter on tehnyt biisin. Kuinka urpo pitää olla että tekee biisin aiheesta "en ole irkki-botti" tai "pelataan DotAa ja jutellaan Ventrilossa"? Tai oikeastaan pitäisi kysyä, kuinka urpo pitää olla että OSTAA LEVYN MISSÄ "LAULETAAN" moista sontaa?

Itseasiassa Dota oli ihan hauska. Tietokone tosin huijaa, mutta niinhän se tekee melkein kaikissa peleissä. Civilization on tyyppi esimerkki - tietokone huijaa niin paljon että housut vain viuhuu jalassa jotta se pärjää ihmiselle. Civ4 kärsii tästä ihan yhtä paljon (ellei jopa enemmän) kuin edellisosat.

Eli sunnuntai sujui hyvin rauhallisesti. Jenny, Skatie ja Ben palasivat kämpille. Olin eri reilu ja turisin small talkkia kaikkien kanssa. Jenny puhui multa korvat irti. Ei tajunnut vaikka mulla oli Mount & Blade koneella päällä ja vaivihkaa vilkuilin monitoria jatkuvasti. Kävin jopa pari taistelua läpi. Mutta ei, neiti senkuin hölöttää ex-poikaystävästään ja kaverinsa sekoiluista ja viikonlopun kommelluksista. No, voin syyttää vain itseäni kun menin kysymään. Ja jos ihan totta puhutaan, jos söpö blondi haluaa istua sängylläni ja höpöttää jostain, niin kyllä se vain minulle sopii. Pitää vain esittää 'kovista' että 'maine' säilyy. Oh, did I say that out loud?

Seitsemäskymmeneskuudes päivä

Lördag!

Ei mitään. Tyhjä päivä.

Tai no, tilasin Atarin verkkokaupasta Neverwinter Nights 2:sen. Olipahan taas homma.

Atari-USA myy minulle molemmat lisäosat muttei itse alkuperäistä peliä.
Atari-EU myy minulle alkuperäisen pelin muttei lisäosia.

MITEN VOI OLLA NÄIN VAIKEAA?!

No, tilasin tuotteet ja downloadaus käyntiin, ei siinä mitään. Mutta kyllä on lakitekniset julkaisusopimukset syvältä. Ja siis saman firman nettikaupoista kyse, eri tytäryhtiöt vain. Ja joku vielä ihmettelee miksi jengi piratisoi pelejä. KANNATTAISIKO KATSOA PEILIIN? Kysyn vain.

Henkilökohtaisesti, minulla ei ainakaan ole tarvetta saada boksia (jotka vain tukkivat kirjahyllyn), tai manuaalia (2000-luvulla ei ole kirjoitettua yhtäkään hyvää manuaalia, paitsi Paradoxin peleihin mutta ne ovatkin jumalaisia ja kaiken kritiikin yläpuolella), eikä peleissä ole ollut lisämateriaaleja aikoihin. Jos haluaa ekstraa, pitää tilata Special Directors Cut Collectors Edition Super Hyper Plus Deluxe Shit Fuck The Goose Goddammit Rape The Ass -versio Amazonista joka maksaa 27592873,97 euroa plus postikulut. Tosin hinnan saa nopeasti takaisin, kiitos eBayn ja urpojen jotka eivät tajua tilata ajoissa mutta ostavat tyytyväisenä eBaysta. Peniksen jatke kai sekin.

Ikävä on vanhoja hyviä pelejä, joiden mukana tuli kankainen pelimaailma kartta, manuaali joka oikeasti kertoi muutakin kuin käyttöliittymän ja cd:t/disketit suojakuoressa. Ja perkeleen kakarat, pois sedän nurmikolta! I'm too old for this shit.

RPG-Codexissa oli joskus keskustelua roolipelien vapaudesta. Asia palasi mieleeni kun tarkastin Biowaren tulevan pelin, Dragon Agen foorumin, missä joku raukkaparka penäsi pelaajan vapautta ja Biowhoret tyrmäsivät moisen heti, perusteluinaan jotakuinkinkin "Bioware on maailman paras joten kaikki mitä ne tekee on maailman parasta joten suu kiinni ilkimys!". Tuli elävästi mieleen Bethesdan foorumit ennen Fallout3:sen julkaisua. (Tähän mennessä jokainen on varmaan tajunnut miten paskan roolipelin Bethesda teki, kuten minä ja moni muu, ennusti. Jos vielä väittää että Bethesda-Fallout3 on hyvä rope, pitää ottaa Todd Howardin penis suusta pois ja herätä todellisuuteen)

Jokatapauksessa, asia on tietokonepelien suhteen ikuinen. Pelaajan vapaus versus pelintekijöiden resurssit.

Tietokonepeli ei voi ikinä olla yhtä vapaa kuin perinteinen pen&paper-rope, jossa pelinjohtaja voi hatustaan vetää mitä tahansa ja joustaa sääntöjen suhteen tilanteen niin vaatiessa. Tietokonepeli toimii pelintekijän käsikirjoituksen mukaisesti niin hyvässä kuin pahassa ja sillä sipuli. Mutta pelin tekijä voi tehdä kaikkensa jotta pelimaailma vaikuttaisi vapaalta, silti säilyttäen sisäisen logiikkansa. Ja tässä kohtaa moni pelintekijä iskee kirveensä kiveen. Otetaan pari esimerkkiä:

1) Tappaminen

- Tässä kohtaa päästään heti ongelmiin. Pelaajalla pitäisi olla mahdollisuus tappaa jokainen pelihahmo mitä pelimaailmasta löytyy. Sen ei pidä olla helppoa mutta mahdollisuus pitää olla olemassa. Jos tämä mahdollisuus on, pelaaja valitsee kenet hän yrittää tappaa. Peli ei päätä pelaajan hahmon moraalia, vaan pelaaja päättää sen itse. Tämä on erittäin tärkeää roolipelissä. Jos pelaaja toimii pelimaailman sisäisen moraalin mukaan pahalla tavalla, sillä on seuraamuksensa - pelimaailma hylkää hahmon koittaa rangaista tätä ja niin edespäin. Toisaalta ehkä joku pelimaailmassa arvostaa pelaajaan hahmoa uudella tavalla ja haluaa palkata tämän. Moni pelintekijä itkee että jos pelaaja voi tappaa kenet vain, pelaaja saattaa tappaa tärkeän ei-pelaajahahmon ja näin 'rikkoa' pelin, eli juoni ei pääse etenemään, koska Bob ei voikkaan kertoa pelaajalle tärkeää tiedonmurusta. VOI KYYNEL! Kyse ei ole siitä että pelaaja 'rikkoo' pelin, vaan siitä että pelintekijä on suunnitellut pelinsä huonosti. Falloutissa pelaajan ei tarvitse puhua kenellekään jos ei niin halua. Pelin pystyy pelaamaan läpi ilman yhtäkään keskustelua. Pelaaja menettää silloin paljon, mutta se on hänen valintansa! Tämä on hyvää pelisuunnittelua. Oblivionissa (ja tasapuolisuuden nimissä pitää sanoa että melkein kaikissa 2000-luvun muissakin ropeissa) juonen kannalta tärkeät hahmot ovat kuolemattomia.

Tähän liittyy lasten tappaminen. Asiasta nousi kauhea kohu ja porina kun Bethesda ilmoitti että F3:ssa lapset ovat kuolemattomia. Taitettiin peistä puolin ja toisin, haukuttiin jengiä ees-ja-taas ja niin edespäin. Edelleenkin, maailman sisäinen logiikka kärsii jos osa pelihahmoista on kuolemattomia. En usko että kukaan pelaa Fallouttia tappaakseen lapsia. Mutta se mahdollisuus pelaajalla on. Jos haluaa olla musta sydäminen kusipää, eikun Uzi laulamaan, samalla tavalla ne lapset lakoavat kuin aikuisetkin. Sillä on kyllä seurauksensa - pian koko pelimaailma tietää että pelaajan hahmo on sydämetön lapsimurhaaja. Tämä ei ole hyvä asia. Pointtini on se että jos pelaajalta viedään mahdollisuus tehdä jokin asia, silloin peli tekee moraalisen valinnan pelaajan puolesta ja roolipelissä näin ei kuuluisi tapahtua. Roolipelissä pelaajan pitäisi pystyä tekemään kaikki valinnat. Peli siis pakkosyöttää pelintekijän moraalin pelaajalle. Tai pikemminkin markkinointimiesten gallup-käsityksen yleisestä hyvästä. No, F3:ssa voit räjäyttää ydinpommilla kokonaisen kaupungin taivaan tuuliin, ilmeisesti lapset menevät siinä mukana. Mutta rynkyllä et voi räkänokkia rökittää.

2) Teot ja niiden seuraukset

- Kuuluisa "choice & concequence". Tosielämässä sitä kun istut sohvalla ja vaimo kysyy: "saako tämä hame peppuni näyttämään leveältä?" Aika hidastuu, pulssi kiihtuu, mietit kuumeisesti mitä sanoa. Valinta ja sen seuraukset, joiden kanssa joudut vain elämään. Hyvässä roolipelissä näitä on vaikka muille jakaa eivätkä ne välttämättä ole ilmiselviä. Witcherissä esimerkiksi teet luvussa 1 valintoja joiden lopputulos selviää vasta luvussa 4. Falloutissa monien valintojen tulos selviää vasta lopputekstien aikana, kun peli näyttää mitä tapahtui pelin tapahtumien jälkeen, tyyliin "missä he ovat nyt". Huono esimerkki: Mass Effect. Ihan sama valitsenko keskustelussa vaihtoehdon A vai B vai C, lopputulos on lopulta aina sama. Bioware on syyllistynyt samaan aina Knights of the Old Republicista lähtien. Toisaalta, mitä voi odottaa pelifirmalta jonka kirjoittajien suurin kunnianhimo on kirjoittaa uskottavin mahdollinen romanssi (mikä sinällään ei ole huono tavoite mutta jos se on se ainoa...) ja jonka pääsuunnittelija on vahvasti sitä mieltä että suurin osa pelaajista ei ikinä pelaa pelejä läpi, joten uudellenpelattavuus on turhaa koska 99% pelaajista ei tule ikinä sitä näkemään. Joten nyt näemme pelifirman joka teki Baldur's Gaten kaltaisen mestariteoksen ja jotenkin onnistui vajoamaan syvään pohjamutaan: Knights of the Old Republic, Neverwinter Nights, Jade Empire ja Mass Effect. Uusin tulokas, Dragon Age, lupaa olla BG:n kaltainen mutta saas nähdä.


Molemmat asiat liittyvät pelaajan mahdollisuuteen oikeasti roolipelata hahmoaan. Asiasta voisi kirjoittaa vaikka väitöskirjan (ja näin on tehtykin), mutta eiköhän tämä riitä tältä erää. Surullista nähdä että kaikki tämä tehtiin vuosina 1997 ja 1998 hyvin mutta nykyään pelitoimittajat suitsuttavat kultaa & mirhamia keskinkertaisille pökäleille kun nämä vähän vasenta halvaantunutta takajalkaansa heilauttavat. Ei, ei se riitä että F3 on marginaalisesti parempi kuin Oblivion - jos lähtökohta on haisevaa kuraa, niin haiseva kura+1 ei edelleenkään ole suklaata. Eikä se lohduta yhtään että komentaja Shepardin koko dialogi on ääninäytelty ja että sen kasvojen animointi on parasta ikinä koskaan ja missään. Jos komentajaan samaistuminen on samalla tasolla kuin Quaken "päähenkilöön". Ihan sama minkä Quaken, kaikissa on yhtä paljon sielua kuin Mass Effectin 'sankarissa'.

Jos samaa mentaliteettia käytettäisiin Puolustusvoimissa, niin valapäivän ohimarssissa riittäisi että alokkailla olisi vaatteet oikein päin päällä. Sekään kun ei kaikilta ensimmäisenä aamuna onnistu. Tai ampumataitotestissä saisi kiitettävän sillä ettei ampunut itseään tai palvelustoveriaan. Jos raasu parantaa hieman suoritustaan, siitä pitää kannustaa mutta ei siinä sanota että "Jes toi oli parasta ikinä! Älä edes yritä parantaa enempää, nyt sä olet jätkä maailman huipulla!" Aina on varaa parantaa.

Led Zeppelin - Rock And Roll auttoi tämän(kin) kirjoittamisessa. Ja vähäsen myös J-Kwonin Tipsy.

Seitsemäskymmenesviides päivä

Hii-o-hoo!

Perjantai!

Nukuin pommiin japanin tunnilta. Oh-ho-ho-ho-hoi! No, sellaista sattuu, paremmissakin perheissä! Aina ei voi voittaa.

Masennuin niin että päätin viettää loppupäivän neljän seinän sisällä. Pizza Hut Online toi ruuat kotiin. Mutta Arla perhana saapui paikalle soittamaan Guitar Heroeta joten sain luettua Hitlerin ihmeellisistä seikkailuista sivutolkulla. Kiitos Arla!

torstai 20. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmenesneljäs päivä

Torstai on toivoa täynnä.

Heräsin kymmentä yli yhdeksän, nähtyäni todella mielenkiintoisen intti-unen. Kaikki IT-sankarit olivat paikalla ja joku iso sotaharjoitus (vai jopa oikea sota?) oli alkamassa. Vaikka mitä outoa ehti tapahtua ennenkuin heräsin. Hetken aikaa olin ihan pihalla ympäristöstäni, sitten olin varma että olen nukkunut pommiin joten hädissäni kaivoin kännykän esiin. Suurenmoinen helpotuksen huokaus pääsi huuliltani todetessani minulla olevan vielä kaksikymmentä minuuttia uniaikaa. Samalla totesin että ikkuna on auki ja peitto lattialla, ei ihme että unessa oli kylmä talvi. Ja että olin nukkunut oikean käteni päällä ja se oli aivan tunnoton. No, peitto päälle ja veri kiertämään, käänsin kylkeä ja torkahdin vielä hetkeksi.

Kävin hakemassa Jonnan ja raahauduttiin politiikan seminaariin. Keräsin taas pisteet kotiin kaunopuheisuudellani. Vitsit että mä rokkaan. Ego ei kohta enää mahdu oviaukoista läpi tällä menolla. Iltapäivän luento käsitteli ideologioita ja erityisesti konservatismia ja sosiaalidemokratiaa. Niistä pitää vääntää lappu ensi viikon seminaaria varten.

Luennon jälkeen tulikin kiire kaupungille, sillä kello 14:00 oli ajanvaraus Job Centeriin. Heinin puhelinopastuksella selvisinkin perille ajoissa. Vartijalla oli hauskaa kun ajokortissa lukee Karvinen ja ajanvarauslistassa Kirbelinen. Ei hemmetti.

No, 14:05 kuulin naisäänen ilmoittavan: "Mister Kirbelinen, is mister K Kirbelinen here?" Raahustin toimistoon ja ojensin passin rouvalle, samalla pahoitellen surkeaa englannin tavaus taitoani. Rouvallakin oli oikein hauskaa. No, jää oli murrettu ja hyvä niin, brittibyrokratia ei turhaan ole maailmankuulua. Onneksi rouva oli oikein mukava, jos Kelan tädit olisivat näin symppiksiä, kellään ei olisi syytä valittaa.

Palkitsin itseni tuplajuustolla Mäkissä ja huomasin kyltin "Free Wi-Fi Here!". Sitähän oli pakko testata kun repussa oli läppäri mukana. JA KYLLÄ! Ei palomuuria! World of Warcraft toimii, mikä tarkoittaa että kaikki verkkopelit toimivat. Ja Steam toimii myös. Todennäköisesti DC++ ja Azureus toimivat myös mutta akku on niin finaalissa seminaarin ja luennon ansiosta että en taida ehtiä ladata ja testata niitä. Taidan tulla viikonlopuksi istumaan Mäkkiin...

Jaahas, perinteinen Tahko/Himos reissu on tänä vuonna Himoksella 9-11 tammikuuta. Eli kerkeäisin jopa paikalle. Tuntuu vahvasti siltä että pitää mennä.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmeneskolmas päivä

Keskiviikko eli pikku-lauantai!

Luennolla opin naisten asemasta Hitlerin Saksassa. Erittäin mielenkiintoista. Abortti ja ehkäisyvälineet olivat lailla kiellettyjä, myöhemmin abortista seurasi kuolemanrangaistus. Natsi-ideologian mukaan naisen tehtävä oli synnyttää lapsia; tästä hyvästä jaettiin mitaleja (kahdeksasta lapsesta sai kultamitalin). Sillä ei ollut väliä olitko naimissa vai et, kunhan pyöräytit uusia puhtaita Arjalaisia Valtakunnan tarpeisiin. Politiikasta, yliopistoista ja työelämästä naiset järjestelmällisesti suljettiin pois - seikka mikä osoittautui katastrofaaliseksi sodan aikana. Siinä missä muissa sotaa käyvissä maissa naiset mobilisoitiin teollisuuden palvelukseen, Saksattaret kasvattivat lapsiaan pitkälle 40-luvulle asti. Tehtaat pyörivät osittain orjatyövoimalla ja se myös näkyi työn laadussa.

Seminaarissa harjoiteltiin lähdeviitteiden tekoa. Hyvä harjoitus, palautti mieleen ja terävöitti viitteiden perimmäisen tarkoituksen ja oikean käytön.

Illalla on Ellan synttäribileet rokki-teemalla. Käyn varmaan pyörähtämässä siellä mutta univelkaa on taas kerääntynyt, tekisi mieli mennä nukkumaan ajoissa. Toisaalta, Jenny juuri ilmoitti että Bushwackersissa on "French Maid"-bileet tänään. Voi olla että katuisin loppuelämäni jos moiset pirskeet jäisivät väliin...

Löysin mielenkiintoisen nettisivun, joka käsittelee Hiroshiman valokuvausta pian pommin jälkeen. http://www.designobserver.com/archives/entry.html?id=38841
Harmi etteivät julkaisseet kaikkia kuvia, mutta vähäinenkin määrä on parempi kuin ei mitään. Suurin osahan "ydintuho" kuvista on jenkkien lavastamia ydintesteistä.

Ja päivän kevennys:


Päivitys, yöllä joskus:

Hiihoo, Bushwackersissä oli hupaisaa. Ellan synttäribileet olivat oikein onnistuneet ja sieltä suunnattiin kaupunkiin. Ja voi pojat, sisäkköbileitä ei kannata missata. Piti rullata kieli suuhun ja naulata huulet yhteen. Jorasin itseni hikeen tunti toisensa perään kellaridiskossa. Toisin sanoen, ässä meininki! Törmäsin vaikka kuinka moneen tuttuun, sekä historiasta, että politiikasta ja jopa japanin tunneilta. Jaahas, vajaan viiden tunnin kuluttua pitäisi herätä, taidan ryömiä sänkyyn. Uugh, sukilla voisi pelata tennistä, kunhan löytäisi pallon jostain. S-E-X-Y-!

French maids ftw!

tiistai 18. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmenestoinen päivä

Tiistai.

Jaahas, pahamainen vinkuintiaanipäällikkö Mutiseva Valittaja on näköjään tehnyt täsmäiskun blogiini. Shit happens.

Eilen oli itseasiassa hauska lähteä alkuasukkaiden kanssa liikenteeseen. Pojat tiesivät että Bushwackersissa oli ilmainen sisäänpääsy ja mainostekstarilla sai pullollisen Magnersia kaupanpäälle. Eli sinne siis! Tiskillä tilattiin viiden punnan kannut, jotain Batteryvotkaa tai vastaavaa. Taas oli hinta-laatusuhde kohdallaan. Bushwackers selkeästi yrittää houkutella maanantaikansaa Trampsistä.

No, me kuitenkin siirryimme Trampsiin pian sen avautumisen jälkeen ja sokkelo kun on, hukkasin pojat välittömästi. Löysin sen sijaan Roosan ja Marian tanssilattialta. Jorasin tyttöjen kanssa siihen asti kunnes nämä lähtivät ahkerina opiskelijoina ajoissa nukkumaan.

Tein tuttavuutta paikallisten kanssa useampaan otteeseen mutta kuten edellisestä viestistä voi päätellä, tällä kertaa iskin kirveeni kiveen. Törmäsin tosin useampaankin kurssikaveriin, oli ilo huomata että britit alkavat vihdoin lämmetä - moni halusi jutustella ja morjenstaa vaikka aikaisemmin koulussa eivät ole kaveeranneet ollenkaan.

Valomerkin lähestyessä törmäsin Beniin ja tämän kaveruksiin uudestaan joten siirryttiin Shakey'siin hampurilaisille ja sieltä taksilla kotiin. Soittelin omaksi ilokseni vielä Guitar Heroeta jonkin aikaa ennenkuin menin nukkumaan.

Sitä ihanampi olikin herätä tänään yhdeltä kun pojat pelasivat futista käytävällä ja pallo törmäsi oveeni. Mahtavaa. No, ainakin heräsin ajoissa ja kerkesin iloisesti luennolle.

Tohtori-Tim luennoi taas intohimoisesti, tällä kertaa mellakoista 1600- ja 1700-luvuilla. En ollut tiennytkään kuinka yleisiä mellakat siihen aikaan olivat Englannissa. Vaikka mellakointi oli rikos, se nähtiin myös eräänlaisena oikeutena, olivathan kansalaiset "vapaiksi syntyneitä". Freeborn englishmen indeed. Naisten osuus mellakoissa oli myös suuri, erityisesti ruokamellakoissa. Köyhät naiset olivat itseasiassa hyvin tasa-arvoisia, erityisesti verrattaessa aatelisnaisiin, sillä köyhälistön nainen oli vastuussa perheen ruokkimisesta ja taloudesta. Eli mies kävi töissä ja toi palkan kotiin (jos ei ryypännyt sitä) ja nainen säännösteli rahat ja hoiti ostokset. Ja auta armias jos leipäkauppias nosti hintojaan - naiset aloittivat mellakan välittömästi. Ja jos hinta ei pudonnut, haettiin aviomiehet paikalle ja aloitettiin kunnon rähinä. Luento oli sen verran mielenkiintoinen että päätin kirjoittaa lopullisen esseeni mellakoista.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmenesensimmäinen päivä

Wooh!

Eli hengailin pystyssä klo 10:00 asti, mutta sitten nukutti niin pahasti että oli pakko mennä koisimaan hetkeksi. Enkä tietenkään herännyt ajoissa vaan nukuin pommiin ja missasin tutoriaalin. No, kirjoitin proffalle anteeksipyyntösähköpostin ja toivottavasti saan uuden ajan.

Yritin kerätä jengiä että mentäisiin Trampsiin mutta kukaan ei ollut lähdössä. Uskomatonta mutta totta! Lähdin sitten Benin ja brittijätkien kanssa. Mentiin ensin Bushwackersiin koska siellä oli ilmainen sisäänpääsy ja ilmainen eka tuoppi. Juotiin tuopit ja kannulliset Red Bull Votkaa ja sitten siirryttiin Trampsiin.

Känniviesti jota ei kannata säästää jälkipolville.

Blogiin ja kännykkään pitäisi saada alkolukot.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmenes päivä

70! Woot!

Jooh, iloisestihan se yö meni. Kun alkoi galaksin valloitus tympiä, vaihdoin Mount & Bladeen ja mätin Bardichella barbaareja turpaan. "Crush your enemies, see them driven before you and hear the lamentation of their women!"

Päivällä kävin korjaamassa Noran läppärin ja juorusin tyttöjen kanssa, ennenkuin sulkeuduin takaisin opiskelukammiooni.

Taleworldsin foorumeilla oli taas tiukkaa keskustelua Jumalasta, evoluutioista, homojen oikeuksista, älykkyyden määritelmästä ja muusta ihmeellisestä. Siinähän se loppupäivä meni.

Puoli kasin maissa simahdin totaalisesti ja päätin että kello on jo tarpeeksi, voi mennä nukkumaan.

Jossain vaiheessa Skatie herätti minut ja pummasi tupakan. Käänsin kylkeä.

Ja 02:20 nousin sitten ylös, pirteänä kuin peipponen. Ei ihan onnistunut tämä vuorokausirytmin kohdalleen kääntäminen. Oe ja voe. No, onpahan aikaa nyt päivittää blogia.

Josta tulikin mieleeni että on taas se aika vuodesta jolloin ilmatorjuntamiesten ja -naisten on aika suunnata kohti Lohtajaa. Pitääkäähän sankarit taas hauskaa siellä! Ei tullut meikäläiselle kertauskutsua vielä ainakaan :)

Kuudeskymmenesyhdeksäs päivä

Lauantai!

Captain's Log. Stardate 2008. USS Enterprise has sailed through dangerous nebulae, in search of new civilizations to bring into the Federation.

Nojoo, se Star Trek-hassuttelusta. JJ Abrams on tekemässä uutta ST-leffaa, samalla idealla kuin uudet Batmanit ja Bondit (ja Teräsmies mutta se floppas niin kukaan ei puhu siitä) eli leffamaailma alkaa "alusta". Paljon muuttuu mutta tärkein on säilynyt, Tähtilaivaston naisten univormuun kuuluu edelleen minihame.

Samaan hengenvetoon pitää kertoa Stardestroyer.Net nimisestä nettisivusta, jossa Star Wars-fani (joka on ilmeisesti insinööri), on tehnyt "tieteellisen" analyysin SW- ja ST-tekniikoista. Ja ilmoittaa että "jos ne tappelis niin Imperiumi voittas!" Ja tottakai siellä on sivukaupalla ST-nörttien vihaisia sähköposteja: "no ei varmaan voittais!!!"

Mitä ihmiset tekivät ennen Internettiä? Olivat autuaan tietämättömiä elintärkeistä jutuista.

Kiitti Ben muuten että ruinasit silloin kerran Hämppälinnassa mua hakemaan ne David Guettan klubi-tallenteet. 110 minuuttia trancea putkeen on juuri sopivaa taustamusaa moneenkin tilanteeseen.

No niin, asiaan. Perjantai-iltana yritän saada jengiä taas Reflexiin mutta eihän siitä mitään tullut. Jengi ei oikein ollut lähdössä mihinkään. Ollessani tupakalla naapurin polakkien luota luokseni harhaili näpsäkkä brunette joka paljastui suomalaiseksi. Bisse (lempi- ei oikea nimi) on työharjoittelussa Malvernissa ja tunsi sen yhden polakin joten oli etkoilla kampuksella. No, tottahan toki ryöstin neidin heti maanmiestensä joukkoon.

Pitkällisen vatkaamisen jälkeen päädyttiin lopulta kahdestaan kaupungille ja mentiin Velvettiin. Jossa oli ihan hauskaa - Bisselle tarjottiin baaritiskillä juomaa reilusti joten tyttö ystävällisesti kantoi Smirnoffit mulle ja piti bisset itsellään. (Joo, Bisse juo bisseä, hihii!) Kuinka epätoivoinen pitää olla että ostaa baarissa tuntemattomalle mimmille kaksi pulloa? No, minun onneni.

Tanssimisesta ei meinannut tulla mitään kun monitoreissa pyöri Peter Jacksonin King Kong. Kipeä leffa.

Tiiun, Marin, Emmin ja Noran piti tulla paikalle myös mutta eipä näkynyt. Ehkä hyvä niin, sillä ilta päättyi bakteerikantojen vaihtoon taksin takapenkillä.

Lauantaina heräsinkin sopivasti 13:30 aikoihin. Pizza Hut onneksi toi aamupalan/lounaan/päivällisen. Kun tilaa ison pitsan, mukaan saa neljä juusto/valkosipulileipää. Eikä sitä pitsaakaan saa yhdellä kertaa tuhottua, joten hyvin riittää kolmeksi ateriaksi.

Pelasin Space Empires V:sta ja luin samalla lisää Adolf-sedän seikkailuista villeillä 20- ja 30-luvuilla. Se joka vielä väittää että Hitler ovelasti huijasi koko maailmaa päästääkseen valtaan on muuten pahasti väärässä. Aatu teki alusta alkaen pelin hengen selväksi. Juutalaisista eroon, armeija kuntoon, kostosota Ranskaa vastaan ja elintilasota Neukkuja vastaan. Ja jengi hurrasi. Toisaalta, jos itse olisin ollut tavallinen jamppa 20/30-lukujen Saksassa, suurella todennäköisyydellä olisin itsekin hurranut. Saihan Halmeen Tonykin äänivyöryn eduskuntaan. Ei sllä että Aatu ja Halme olisivat muuten samanlaisia, mutta molemmat kävivät "kadunmiehen" kampanjaa. Aatu oli vaan ovelampi ja kävi samalla kampanjaa myös kenraaleille ja teollisuusmiehille.

Illalla totesin että ei nukuta yhtään ja vuorokausirytmi on muutoin aivain riekaleina ja päätin korjata asian valvomalla koko yön ja menemällä sunnuntaina ajoissa nukkumaan.

perjantai 14. marraskuuta 2008

Teknisiä ongelmia

Blogger bugitti jotain ihmeellistä eikä päästänyt kirjautumaan sisään ennenkuin vasta nyt.

Joten ööh, tänään on perjantai. Viimeksi kirjoitin tiistaina.

Keskiviikko: nukuin pommiin mutta luento oli ensimmäisestä maailmansodasta eli en missannut mitään.

Torstai: politiikan luento oli lähinnä opastusta seuraavan esseen tekoa varten. Illalla oli hauskaa kun Skatie ja Jenny kavereineen laittautuivat valmiiksi ballerina-bileitä varten. Onneksi oli farkut jalassa eikä verkkarit kun piti kiristää Skatien rintaliivien olkaimet ja testata Jennyn rinnat kun se oli varma että ne ovat turvoksissa. Näppituntuman perusteella eivät olleet.

Tänään sitten oli japania pitkästä aikaa. Opittiin kalenteri ja verbien jäsentäminen ja loppukevennykseksi askarreltiin origameja.

Tekisi mieli lähteä laittamaan jalalla koreasti mutta jengi ei oikein tunnu innostuvan. Saa nähdä kuinka käy.

tiistai 11. marraskuuta 2008

Kuudeskymmeneskuudes päivä

66. Odotan innolla kuudettasataakuudettakymmenettäkuudetta päivää...

Mitä on opiskelijaelämä? Kerääntykää lapset ympärille niin Kristo-setä kertoo tarinan.

Opiskelijaelämä on sitä että on kahdeksan lonkero-kopion jälkeen hyvässä nousutuiskeesssa Trampsin brittipop/rock puolella kun siellä kerrankin soitetaan Limp Bizkitin biisiä.

Opiskelijaelämä on sitä että samalla hetkellä nätti brunette kävelee ohi, hymyilee sinulle ja halaa hellästi, kuiskaten korvaasi: "Juhlitko sinäkin politiikan esseen palautusta?"

Opiskelijaelämä on sitä että tajuaa sekunnin murto-osassa muistaneensa palautuspäivän väärin ja että 1500-sanan essee pitäisi palauttaa 16 tunnin päästä ja ettei ole vielä kirjoittanut sanaakaan.

Opiskelijaelämä on sitä että istuu munasillaan läppärin ääressä ja tuijottaa Wordin tyhjää oletussivua, yrittäen miettiä oliko edes tehnyt muistiinpanoja luennoilla.

Opiskelijaelämä on sitä että lohduttaa kahden tunnin ajan kämppistä kun tämä kyynelehtii olkapäätä vasten kaikkien miesten olevan persreikiä, kusipäitä, ilkeitä mulkvisteja yms. Ja joo, puin housut jalkaan ensin. Eikä ollut Joni, Ben tai edes James, vaikka James onkin blondi metroseksuaali.

Opiskelijaelämä on sitä että aamu-neljältä päättää mennä nukkumaan pariksi tunniksi jotta voi herätä aamu-yhdeksältä ja kolmessa ja puolessa tunnissa kirjoittaa 1300 sanaa vieraalla kielellä demokratian käsitteestä, demokratian tilasta Iso-Britanniassa, verrata sitä Suomeen ja lopuksi vielä rustata yhteenveto ja lähdeluettelo.

JUMALAUTA MÄ OLEN SANKARI.

Juuri ennen historian luennon alkua kerkesin vielä printtaamaan kaiken ulos ja kahvitauolla kipitin palauttamaan mestariteokseni politiikan palautuslaatikkoon.

Hissan luennolla opin uutta ja ihmeellistä 1700-luvun rikosoikeudesta (tai sen puutteesta). Uusi proffa, Tohtori Tim, aloitti hitaasti mutta kun setä pääsi vauhtiin niin johan mentiin lujaa. Hieno luento. En edes huomannut kun läppärin ansiosta jaloista lähti tunto jossain vaiheessa.

Tänä iltana Divessä olisi Wrestlingiä mutta kun spandex-äijät ei niin hirveästi innosta niin jätän väliin ja keskitän tosi miesten puuhaan eli internetnörtteilyyn.

Jaa niin, Perttu pyysti tiivistelmää Age of Decandencestä:

Falloutin tyyppinen Post-Apokalyptinen fantasiapeli ilman taikuutta ja haltioita.
Vakavasti ottaen, tästä LINKISTÄ löytyy pähkinänkuoressa kaikki tarpeellinen. Jokainen joka piti/pitää Fallouteista tulee suurella todennäköisyydellä pitämään AoD:sta.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Evoluutio vs kreationismi

Kävin läpi vanhoja viestejä ja huomasin että aikaisempi viestini tästä aiheesta oli kirvoittanut pitkän kommentin rakkaalta ystävältäni, Herra Anonyymiltä!

Käyn tässä läpi hänen kommenttinsa ja kumoan ne kohta kohdalta. "Buckle up Dorothy, Kansas is going Bye-Bye!"

"Ei evoluutio ole työskennellyt ihmisen luomiseksi, sillä evoluutio ei ole tietoinen toimija. Se että ihminen on mikä, johtuu sattumasta evoluution kulussa."

Paitsi, jos Jumala on olemassa. Tällöin voi olla jo maailmankaikkeuden alussa tieto siitä, että ihminen tulee syntymään.
Huomaa painotus sanalle JOS. Jos sitä ja jos tätä. Väitteesi pohjautuu täysin siihen että "jos Jumala on olemassa." Valitettavasti Jumalasta ei ole mitään muuta todistetta kuin Raamattu. Yhtä hyvin voisi sanoa että se oli Zeus. Tai Thor. Tai Ukko Yli-Jumala.
Edelleenkin, evoluutio ei ole tietoinen toimija. Sillä ei ole suunnitelmaa, ei tavoitetta. Se on toimintamekanismi, kuten vaikkapa vuorovesi. Ei kukaan haasta vuorovettä oikeuteen jos joku raukka hukkuu.

"Everything from nothing - paitsi ettei se ollut tyhjyys, sillä Big Bang "loi" universumin joka edelleen jatkaa laajentumistaan."

Hieno kommentti, kun edellä luki:
"Ainakin tiedemiehet myöntävät etteivät tiedä mitä silloin tapahtui."
Jostain siis kuitenkin ilmeisesti jotain kautta tiedetään, että alussa oli jotain muuta kuin "nothing". Harmi, ettei tätä asiaa voi empiirisesti tutkia...
En ymmärrä mitä ajat takaa. Emme tiedä mitä oli ennen Alkuräjähdystä. Emme tiedä tarkkaan mitä Bing Bangin aikana tapahtui. Tiedämme että Universumi "syntyi" silloin ja aloitti laajenemisen joka siitä lähtien on vain kiihtynyt. Voi olla että tämä käsitys on väärä mutta tällähetkellä se on totuudenmukaisin. Ensimmäiset alkuaineet syntyivät Alkuräjähdyksessä ja aikojen saatossa kemiallisten reaktioiden ansiosta universumiin syntyi muutakin tavaraa. Karkeasti sanottuma, me kaikki olemme 'avaruuspölyä'. Ja asiaa voidaan empiirisesti tutkia! Mitä ihmettä luulet LHC:n ja muiden hiukkaskiihdyttimien tekevän? Ja miksi teleskoopeilla tutkitaan kaukaisimpia galakseja ja tähtiä mitä vain voidaan havaita? Koska valonnopeuden ansiosta katsomme samalla historiaan! Tätä asiaa tutkitaan joka puolella Maapalloa koko ajan. Asia ei suinkaan ole vielä valmis eikä kaikkiin kysymyksiin ole saatu vastausta mutta se juuri on tutkivan tieteen perusolemus! Emme tyydy siihen että jokin pyhä kirja jonka joku paimentolainen on raapustanut kasaan ja jota on muutettu satoja kertoja osaisi muka kertoa meille kaiken totuuden universumista. Emme tyydy siihen siksi että se aliarvioi ihmisen luontaista älykkyyttä ja käsityskykyä törkeästi!


"Religion vs religion - evoluutio on muka uskonto siinä missä kristinuskokin. Paitsi että evoluutiota tapahtuu koko ajan vaikka kukaan ei siihen uskoisikaan."

Ja Jumala on samoin olemassa, vaikkei kukaan häneen uskoisikaan.
Eh, ei. Fossiilit todistavat meille että evoluutiota tapahtui vaikka ihmistä ei ollut edes olemassa. Tai pienintäkään käsitystä evoluutiosta kenelläkään. Sen sijaan Jumalan ihmeet ovat AINA tapahtuneet kun paikalla on ollut ihmisiä. Paitsi tietysti alkuperäinen luomiskertomus tai sen ensimmäiset päivät. Mutta tästäkin meillä on vain Raamatun yhden osan sana. Miksi se olisi enemmän totta kuin Kalevalan luomiskertomus? Tai Hindujen luomiskertomus? Fossiilit eivät valehtele. Niitä enemmän kuin yksi. Niitä on tuhansia, eri aikakausilta.

9) Order in chaos - eli Jumala on pakko olla olemassa, miten muuten voisi olla järjestys kaaoksen keskellä? Paitsi että järjestys on ihmisen luoma illuusio - kaaos on fakta, tosin luonnonlakien mukainen kaaos, ei totaalinen anarkia. Järjestys (order) on puhtaasti ihmisen luoma käsite."

Samoin kuin kai kaikki muutkin käsitteet(?) Mikä argumentti tuo nyt oli siis olevinaan(?) Myös kaaos voi olla ihmisen luoma illuusio. Ihmisellä ei ole kykyä hahmottaa koko maailmankaikkeutta, vaan ihminen tekee yksinkertaistuksia. Kaoottiselta näyttävien lukujonojen taustalla voi olla hyvinkin yksinkertainen malli. Samoin maaimankaikkeutemme. Ihminen vain ei kykene sitä ymmärtämään, aivokapasiteetiltaan vajavaisena. Jumala sen sijaan voisi ymmärtää varmaan helpostikin.
Hahahaa! Anteeksi, ei saisi nauraa :) Et sitten vaivautunut lukemaan kommenttiani tarkkaan? Koska kirjoitin: "tosin luonnonlakien mukainen kaaos, ei totaalinen anarkia". Oho, vastaväitteeltäsi putosi pohja. Ja lukujonot ovat ihmisen luomia, siksi niiden takana on aina malli, yksinkertainen tai monimutkainen. Vertauksesi ontuu pahasti. Luonnonlait kertovat meille sen mallin minkä mukaisesti luonto/avaruus/universumi toimii, mutta pohjimmiltaan se on kaoottinen. Tarkoitan tällä sitä että ei Universumi yritä kehittää ihmistä tai tappaa ihmistä. Universumia ei kiinnosta ihminen. Tai yhtään mikään. Universumi on kaaos joka toimii omien lakiensa mukaan. Ihmiskunta on selvittänyt osan noista laeista. Loputkin selvitetään ajan kanssa. Voi olla että osa nykyisistä luonnonlaeista joutuu romukoppaan mutta se kuuluu tieteentekoon. Evoluutiokäsityksemme on selvästi muuttunut Darwinin alkuperäisestä teoriasta.

"Intelligence requires intelligence - käytti tietokone ohjelmaa esimerkkinä, eli tietokone on älykäs mutta vaatii ihmisen ohjelmoimaan sen. Niinpä, kuka ohjelmoi apinat? Ja eläimet? Nekin ovat tietyllä tapaa älykkäitä."

Luomisajatusta kannattavien mielestä toki myöskin Jumala.
Totta, tässä kohtaa olet oikeassa. Vertaukseni ontuu.

"Eikä Georgella ollut yllättäen vastausta siihen miten Nooa keräsi eläimet (myös hyönteiset) arkkiinsa, ruokki ne yli kuukauden ajan ja sitten reippaasti asutti koko maapallon taas. Käsittämätöntä."

Vaikken globaalia tulva-ajatusta ja Nooan kertomuksen kuvausten historiallisuutta kannatakaan, ruokkimiskysymykseen on helppo vastaus. Jos oikeasti tuli tulva, kuolleita elukoita ja erinäisiä kasveja kellui oletettavasti aika paljon veden pinnalla. Nooan kertomukseen liittyy myös kuvaus siitä, että luonnonlait muuttuivat silloin, mistä kertoo mm. se, että sateenkaari ilmestyi kertomuksen mukaan vasta Nooan kokemien tapahtumien seurauksena...
No nyt mennään Star Trek-fanaatikkojen linjalle. Eli puolustellaan typerää juonta jälkikäteen keksityille ihmeellisillä selityksillä. Jospa ensin kertoisit miten Nooa keräsi kaikki, IHAN KAIKKI eläimet arkkiinsa - äläkä unohda liskoja, hyönteisiä tai lintuja (ei linnut lennä kuukautta ilman lepoa). Sen jälkeen kerro miten Noa rakensi perheensä kanssa arkin mihin kaikki nuo tuhannet eläimet mahtuivat. Sitten kerro miten Noa ruokki ne. Jaa-että kuolleiden eläinten ja kasvien raadoilla? Just joo. Miten Noa esti lihansyöjiä tappamasta kasvinsyöjiä? Miten suolaisen veden kalat selviytyivät? Sadehan on makeaa vettä ja suolakalat kuolevat jos joutuvat makeaan veteen. Ja jos eivät selvinneet, se tarkoittaa että nykyiset suolakalat ovat evoluution myötä kehittyneet makean veden kaloista.
Ja ihan lopuksi, kerrohan meille miten yksi kantapari kutakin eläintä pystyi luomaan uuden populaation? Biogenetiikan tämänhetkinen tuntemuksemme ei moista salli - sukurutsaus olisi niin raskasta että mutaatioiden määrä jälkikasvussa aiheuttaa sterilisaation hyvinkin pian.

Kerrataanpa:

1) Noa ei mitenkään pysty keräämään maailman kaikkia eläimiä arkkiin
2) Puusta ei pysty rakentamaan niin suurta alusta että siihen kaikki edes mahtuisivat
3) Ruokinta ja hygienia olisivat olleet mahdoton tehtävä
4) Eläimet olisivat vauhkoontuneet ja tappaneet itsensä/toisensa
5) Genetiikka ei mahdollista yhden kantaparin luovan kokonaista uutta populaatiota
6) Meteorologia ei tunne mitään sääilmiötä mikä voisi luoda planeetanpeittävän tulvan
7) Arkeologia ja geologia eivät ole löytäneet pienintäkään todistetta tulvasta. Aina silloin tällöin löydetään fossiilinen puunpalanen jota joku väittää Noaan arkiksi. Ei kelpaa.

Kiitos kommenteista, Anonyymi. En ymmärrä miksi joku haluaa ehdoin tahdoin lukita aivonsa ja siinä sivussa kahlita koko ihmiskunnan. Jos haluat uskoa Jumalaan, ei siinä mitään, sinulla on siihen oikeus. Mutta kun haluat tyrkyttää uskosi muille, niin se ei enää sovikaan.

Tekisi mieli kirjoittaa lisää mutta ei kerkeä. Evoluutio usuttaa minua jo rynnistämään kohti Trampsia - lisääntymään!

Kuudeskymmenesviides päivä

Hiphei, vuorokausirytmi alkaa palautua - tänään heräsin jo puolilta päivin!

Reippaana poikana kävin pesemässä pyykkiä, latasin kännykkään lisää puheaikaa, noudin NUS Extra-korttini SU:sta, varasin ajan Job Centeriin ja hain International Centeristä uuden EU8N-lomakkeen kun töhräsin vanhan pilalle. Vähänkö olen paras.

Tehtiin Jonin kanssa makaronia tomaattikastikkeella (taas). Kun koulu on ohi, en enää ikinä syö makaronia tomaattikastikkeella.

Löysin viikon komediakevennyksen, tosin sen ymmärtäminen edellyttää tiettyä tietämystä Final Fantasy VII:sta. RPG Codex esittää parastaan: Let's Play Final Fantasy 7!
Älä lue mikäli hermostut seuraavista asioista:
neekerivitsit,
homovitsit,
pedofiilivitsit,
insestivitsit,
yletön kiroilu,
FF-vitsit,
pieruhuumori,
ja
sovinismivitsit

Kiitokset Antti muuten kortista, tuli perille. Pitää kyllä itsekin käydä Nykissä jokupäivä.

No ei auta, on uhmattava säätä ja kipitettävä kauppaan. Illalla edessä iloinen Tramps-bailausreissu.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Kuudeskymmenesneljäs päivä

Sunnuntai ja "Reading/Learning Week" loppuu tänään. Toisin sanoen normaali koulu jatkuu taas.

Erittäin rauhallinen lepopäivä jälleen. Tuhlasin monta tuntia Paradoxin foorumeilla.
Luin ensimmäisen Hitler-kirjan loppuun. Kolme jäljellä. Vaihdoin kuulumisia Benin ja Jennyn kanssa jotka palasivat koululle. Skatie tuskasteli soututreeneistä - ulkona satoi kissoja&koiria mutta kyllähän soututreenit pidetään säästä huolimatta. Raukka oli likomärkä ja umpijäässä.
Sorruin ja tilasin PizzaHutista yhdistetyn lounaan ja päivällisen. Luonteen heikkoutta selvästi.
Pohdiskelin hypoteettista maailmaa jossa Saksa olisi jollain taikatempulla onnistunut voittamaan toisen maailmansodan. Sitä pohtiessani ajatukseni jotenkin lipsahtivat H.G Wellsin Maailmojen Sotaan joten pohdin olisiko 40-luvun Wehrmacht pärjännyt Marsilaisille paremmin kuin 1800-luvun britti-armeija? Eipä varmaankaan. Tätä pohtiessani törmäsin S.M Stirlingin "Dominion of Draka"-kirjoihin ja dystopiaan.

Lyhyt versio jos ei jaksa lukea Wikipediaa: Dominion of Draka on etelä-Afrikasta alkanut totalitaristininen apartheid-valtio joka Stirlingin kirjoissa hiljakseen valloittaa koko Euraasian. Draka on yhdistelmä antiikin Spartaa ja sisällisodan aikaista CSA:ta (jenkkilän etelävaltiot). Stirlingin kirjoissa Drakalaiset ovat melkoisen reippaita sotureita ja tiedemiehiä, mutta kirjailija huijaa siinä että hän antaa heille kaikki mahdolliset edut jokaisessa käänteessä. Niinpä 2000-luvulla Drakalaiset lopulta valtaavat Amerikan kaksoismantereenkin ja orjuuttavat loputkin ihmiskunnasta geenimanipulaation avulla. Käytännössä Homo Sapiens on pyyhkäisty pois, lukuunottamatta pieniä avaruusasemia.

No, dystopioista lukeminen on aina hyvää ajanvietettä, samaan tyyliin kuin vaikkapa kauhuelokuvan katsominen, vaikkakin hieman eri tasolla. Stirlingin maailma on kylläkin vielä hurjempi kuin Bradburyn Fahrenheit 451 tai Orwellin 1984. Tai no, aika turhaa yrittää pisteyttää eri dystopioita niiden "hirvittävyyden" perusteella. Enpä haluaisi elää yhdessäkään noista kolmesta. Enkä itseasissa Lemin Futurologisen konferenssinkaan maailmassa. Siinä kirjassa vasta olikin vinoutunut maailma - valtio jakoi ihmisille pillereitä joiden ansiosta kansalaiset elivät tyytyväisinä aistiharhojen maailmassa, kuvitellen elävänsä yltäkylläisyyden utopiassa. Päähenkilö sattuman kautta havahtuu todellisuuteen ja löytää itsensä paskaisesta talosta, surkeissa rääsyissä keskellä urbaania helvettiä. Eroaa vaikkapa Matrixista siinä että ihmisillä on edelleen asunnot ja työpaikat mutta hallinnon "lääkkeiden" ansiosta aivot eivät näe todellisuutta. Itseasiassa kirjassa Lem käy läpi muutamaa muutakin dystopiaa (ja myös todellisuuden käsitettä ylipäätään) mutta tuo jäi parhaiten mieleen kun pikkupoikana kirjan luin.

Mokoma ja Nine Inch Nails sopivat loistavasti taustamusiikiksi kun lukee tuollaista "kivaa" tekstiä.

No, Lemiä muistellessani tuli mieleen se kiinalainen sananlasku: "Olenko ihminen joka näkee unta olevansa perhonen? Vai olenko perhonen, joka näkee unta olevansa ihminen?" Niinpä. Jos puu kaatuu metsässä eikä kukaan ole kuulemassa, lähteekö siitä silti ääni? Fysiikan lakien mukaan lähtee mutta...
Ja jotkut raukat käyttävät huumeita pystyäkseen "funtsimaan" filosofisia kysymyksiä. Minä en tarvitse edes punaviiniä. En kylläkään tiedä onko se hyvä vai huono asia...

lauantai 8. marraskuuta 2008

Kuudeskymmeneskolmas päivä

Nukuin pitkälle iltapäivään, mikä oli oikein antoisaa.

Päivän nettikierroksella löysin hupaisan blogin: Stuff White People Like

Yksi hauskimmista jutuista on #75 Threatening to Move to Canada ja erityisesti sen loppukaneetti:

Note: Canadian white people threaten to move to Europe.

Note: Europeans are unable to threaten to move anywhere.

Hiukan tipahdin.

AnnaP ja Tiiu ovat lähdössä bilettämään mutta taidan jättää tämänkin illan väliin ja lukea lisää Hitlerin ihmeellisistä seikkailuista.

Kuudeskymmenestoinen päivä

Rauhallinen perjantai, päätin hengailla kotosalla.

Olen melkein lukenut E.M Robertsonin kirjan "Hitler's Pre-War Policy and Military Plans 1933-39". Oikein mielenkiintoista luettavaa. Vaikka tiesinkin yleisellä tasolla Hitlerin politiikan ennen sotaa, kirja syventyy yksityiskohtiin reilusti. Kiinnostava huomata kuinka lyhyt jännitteisesti Hitler oikein toimikaan - Puolan valloitustakaan ei lopulta päätetty kuin vasta keväällä 1939.

Illalla katsottiin Arlan, pikku-Lauran ja Annan kanssa Dreamgirls. Ihan hupaisa pätkä, vaikkakin hieman liikaa laulua.

Leffan jälkeen avasin Pandoran lippaan kun opetin Arlan pelaamaan Fallouttia.

perjantai 7. marraskuuta 2008

Kuudeskymmenesensimmäinen päivä

Torstai.

Eilen ei sitten mentykään Reflexiin koska jengi ei oikein innostunut - vaan perinteiseen tapaan suoraan Bushwackersiin. Meitä oli lopulta todella vähän liikkeellä, minä, Arla, pikku-Laura, Tiiu ja AnnaP. Onneksi paikalla oli jo valmiiksi kakkos- ja kolmossuomalaisia. Oudon tyhjää Bushissa kyllä oli, huomasi selvästi että oli Reading Week koulussa ja suurin osa opiskelijoista muualla.

Itse torstai päivä menikin sitten keskiviikkoillan draamaa selvitellessä - kuka pussasi ketäkin ja kuka oli aiheuttanut palohälytyksen kämpillä. Vaikeuksien kautta voittoon.

Illalla sitten pidettiin Heinin järjestämä Batman-maraton. Theo toi 20"-näytön paikalle joten leffoja oli mukavampi katsoa kuin läppärin ruudulta. Katsottiin ensimmäiset kolme Lepakkomies-elokuvaa. Niin se vain on että Kim Basinger < Michelle Pfeiffer < Nicole Kidman. Itseasiassa kakkos-Battyman oli paras, noin niinkuin elokuvana. Harvinaista että jatko-osa on alkuperäistä parempi mutta paistaa se päivä risukasaankin.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Kuudeskymmenes päivä

Kympit paukkuu! Woo!

Hankala uskoa että täällä on oltu jo kaksi kuukautta. Mutta niin se aika rientää kun on hauskaa. Tai kun essee-deadline lähestyy. Nyt joku fiksu voisi puhua jotain relativistisuudesta, aivojen adrenaliini- ja dopamiini-tasoista sun muista mutta jätetään väliin. Edelleen kyllä harmittaa toi hana-systeemi lavuaareissa. Tosin Skatie sanoi että kyllä heillä kotona oli ihan modernit systeemit.

Perustin Naamakirjaan uuden ryhmän, Suomalaiset Worcesterissa. Mahdollistaa tehokkaamman kommunikoinnin porukan kesken. Ja ryhmän ensimmäinen tapahtuma onkin heti tänään - opiskelijailta Reflexissä. Woot!

Toisin sanoen lähdetään Jonin kanssa kauppaan ensin ja sitten laittaudutaan valmiiksi bileiltaa varten. Hmm, tuo kyllä kuulosti melko homoeroottiselta. "Laittaudutaan valmiiksi". Eli kammataan tukka ja juodaan tukevat pohjat. Muutoin ei pysty imitoimaan Patrick Swayzea.

Viideskymmenesyhdeksäs päivä

Tiistai.

Tramps-reissu eilenillalla sujui mainiosti. Pitkästä aikaa pääsin leikkimään isoaveljeä ja jengi joraili kiukulla ympäri paikkaa. Kaikilla oli kohtuullisen hauskaa paitsi sillä hetkellä kun Kimi ja Jake päättivät leikkiä formulakuskeja palkintokorokkeella.

Marin ja Arlan kanssa palattiin kämpille hakkaamaan vähän Guitar Heroeta vielä. Eli nukuin pitkälle tiistai-iltapäivään. Onneksi Pizza Hutista voi tilata pöperöä netin kautta. Syötiin Jonin kanssa pitsat, hälytettiin Kari ja aloitettiin vimmainen Civ4-moninpeli.

Siinäpä se loppuilta menikin, oikein mukavasti. Pelin jälkeen erehdyin lukemaan tulevasta GI.Joe-elokuvasta. Koska Transformers menestyi riittävän hyvin teattereissa, Hasbro on päättänyt tehdä jatko-osan lisäksi myös toisesta lelusarjastaan "kunnon" leffan, eli Gi.Joe:sta - tosin Suomessa tunnetaan nimellä Action Force. Ohjaajana toimii Stephen Sommers, tunnetaan niinkin laadukkaista elokuvista kuin Van Helsing ja Muumio-sarja. Jep. Ripcord on muuttunut yön timoksi, näyttelijänä Marlon Wayans. Jep. Marlon "wazzaaaaap!" Wayans. Ainakin Snake-Eyesin rooliin on otettu kunnon martial arts-jamppa mikä on paras valinta - mies kun on mykkä ja aina maski päällä.

Jokatapauksessa, innostuin lukemaan pitkästä aikaa GI.Joe-sarjakuvat läpi, koneelta kun löytyy koko tähänastinen tuotanto vuodesta 1985 eteenpäin. Ennenkuin huomasinkaan, kello oli seitsemän ja Joni ilmoitti lähtevänsä pesemään pyykkiä. Päätin mennä nukkumaan muutamaksi tunniksi.

maanantai 3. marraskuuta 2008

Viideskymmenesviides/kuudes/seitsemäs/kahdeksas päivä

Perjantai ja Halloween!

Kaupoissa ei myydä jauhoja eikä kananmunia alle 18-vuotiaille. Ja hyvästä syystä, jokin ihme traditio vaatii penskoja sotkemaan paikkoja Halloweenin aikaan. Tyttöjä pommitettiin kananmunilla mutta eivät onneksi osuneet. Useammassakin asuntolan seinässä on kivoja jälkiä.

Japanin tunnilla oli kuullun ymmärtämiskoe. Ei mennyt vahvasti.

Käytiin kaupungilla ja hankin pipon, sormikkaat, uudet kengät ja naamiaisasun. Ja sopivasta juomaa iltaa varten.

Aloiteltiin kämpillä ja asuni - transvestiitti-keiju - herätti reilusti hilpeyttä. Jatkettiin David Antellin luokse tuohon kampuksen ulkopuolelle. David on SU:n Vice President ja bileet heräsivät tosissaan henkiin kun suomalaiset saapuivat paikalle.
Sieltä siirryttiin Bushwackersiin. Epämääräistä kaulailua, jorailua ja harhailua. Mäkin portsari kourii (teko)tissejäni.

Lauantaiaamuna oli ihana herätä, könytä vessaan ja nähdä tyttöjen väsäämät meikit edelleen naamassa. Aaargh. Saippuaa kului reippaasti mutta edelleen näytän Jimi Pääkallolta (terveisiä vaan Kylmäsen Jykelle). Pesin pyykkiä ja koomasin kunnes illalla käytiin porukalla katsomassa uusin James Bond. Ihan jees, ei herättänyt meikäläisessä suuria tunteita mihinkään suuntaan. Leffan jälkeen muut menivät istumaan iltaa Lloydsiin mutta itse jatkoin kaatosateen inspiroimana kävellen koululle. Parannettiin Skatien kanssa maailmaa pikkutunneille asti.

Sunnuntai oli lisää samaa, samoin tämä maanantai. Olen lukenut E.M Robertsonin kirjaa "Hitler's Pre-War Policy and Military Plans 1933-1939", koska joudun joulukuussa vastaamaan esseekysymykseen Hitleristä ja juutalaiskysymyksestä. Meillä toisin sanoen käynnistyi Reading Week - ei tunteja/luentoja/seminaareja/koulua. Opiskelijoiden on tarkoitus työstää esseitä ja lukea alan kirjallisuutta. Britit ovat siis palanneet koteihinsa ja osa ulkomaalaisistakin käyttää tilaisuuden hyväkseen.

Tänä iltana olisi tarkoitus syöksyä Trampsin opiskelijailtaan. Katsotaan miten käy jos vaikka huomenna olisi jotain jännittävämpää raportoitavaa.