Touched by his Noodly Appendage

Touched by his Noodly Appendage
Church of the Flying Spaghetti Monster

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Sadasviides päivä - Syyslukukausi päättyy

Sunnuntai.

Doodih. Kotiinlähdön hetki lähenee hetki hetkeltä. Olikohan tossa toistoa tarpeeksi? Huomenaamulla täytyy käydä kirjastossa printtaamassa eBookersin lippu valmiiksi, tilata taksi ja suhauttaa asemalle. Kolmisen tuntia junassa, Paddingtonilla vaihto metroon, vartti istumista ja sitten allekirjoittanut onkin Heathrowlla. Olen varannut reilut kaksi tuntia lähtöselvitykseen ja turvatarkastukseen. Toivottavasti riittää.

Tänään iskin tiskien kimppuun kuin raivo härkä. Meinasi laatta lentää pari kertaa kun löytyi hometta ja mutatoituneita ruuan jämiä. Mutta näin illan tullen keittiö on siisti, roskat viety ja viimeiset puhtaat astiat kuivumassa. Enää tarvitsee pakata matkalaukku ja reppu ja yrittää saada unenpäästä kiinni.

Lähdön kunniaksi ajattelinkin kirjoittaa lyhyen yhteenvedon syksystä ja mitä täällä on oikein koettu:

  1. Opiskelurytmi on kovasti erilainen kuin Suomessa. Luentoja on paljon vähemmän (kolme tuntia per moduli/kurssi per viikko jos sitäkään), mutta toisaalta itseopiskelua on paljon.
  2. Opiskelu ei ole dogmaattista, ainakaan historiassa eikä politiikassa ja molemmissa proffat kannustavat haastamaan heidän näkemyksiään. Esseessä voi kirjoittaa mitä vain, kunhan sen pystyy perustelemaan ja argumentoimaan.
  3. Valtavasti on tullut uusia ystäviä. Tiedä sitten käykö sama kuin lukiossa eli koulukaverit vaipuvat unholaan koulun jälkeen - mikä tosin on hyvin luonnollista - mutta ainakin tässä vaiheessa ollaan niin paitaa&peppua. Ystävystymistä on tapahtunut myös yli rajojen, niin kämppisten kuin kurssikavereiden kanssa. Vaikka alkuun vähän epäröin tuleeko alkuasukkaisiin paljoakaan tutustuttua, kun voi kaiken vapaa-ajan hengata suomalaisten kanssa, niin olin onneksi väärässä.
  4. Suomella ei sinällään ole mitään hävettävää kun vertailee Englantiin. Totta on että olen nähnyt vain yhden pienen kaupungin elämää ja sitäkin vain reilun kolmen kuukauden ajan mutta silti. Ei täällä mannaa sada taivaasta sen enempää kuin kotipuolessakaan.
  5. Kulttuurishokki tuli aika salakavalasti - koska erot Suomen ja Englannin välillä ovat enimmäkseen hyvin pieniä, tuntui aluksi siltä että onkohan sitä ulkomailla ollenkaan. Mutta pikkuhiljaa ne erot alkoivat kerääntyä kunnes yhdessä vaiheessa tajusi miten kaukana tutuista kuvoista sitä onkaan. Tässä vaiheessa oli suuri apu että äidinkieltä pääsi käyttämään ja kokemuksia vaihtelemaan suomalaisten kanssa. Jos olisi tullut ihan yksin, no, olisi saattanut vähän masentua tuossa loka/marraskuun vaihteessa.
  6. Koulun palomuuri rajoittaa virtuaalielämää pahasti mutta on toisaalta hyväkin asia. Kun ei tule uusia pelejä tai leffoja koko ajan koneelle eikä pysty pelaamaan WoWia tai vastaavia, niin tulee tehtyä kouluhommia ihan eri tavalla. Tai sitten pelaa vaan vanhoja pelejä :)
  7. Vaikka alkuvaiheessa kirjoitinkin että vähäpukeisiin brittityttöihin turtuu niin olin kuin olinkin väärässä. Se oli vain jokin hetkellinen testosteronin puute ilmeisesti. Silmät ovat olleet kiireisinä loppuun asti. -*-Helpoituksen huokaisu-*-
  8. Raha-asioiden kanssa pitää olla tarkkana. Alussa tuli tuhlattua fyrkkaa kun oli säästöjä mutta nyt harmittaa että miksi piti viikonloppuisinkin juosta klubeilla vaikka ne ovat törkeän kalliita. Pubikulttuuriin tutustuminen jäi melko vähälle - bailaustavat tuppasivat olemaan ihan samanlaiset kuin Suomessakin. Keväällä pitää käydä klubeilla vain opiskelijailtoina ja viikonloppuisin sitten vaikka pelata poolia tai dartsia - pubeja täällä riittää. Periaatteessa opintotuki riittää elämiseen, varsinkin jos tupakat ostaa verovapaana lentokentältä, mutta taidan silti etsiä jonkun kevyen duunin itselleni keväällä. Jos ei muuta niin sitä tulevaa Ibizan reissua varten.
Hmm, siinäpä nyt päällimmäiset mietteet. Huomenna (maanantaina) en varmastikaan ehdi blogia päivittää. Todenäköisesti blogikin menee joulutauolle ja jatkan kirjoittamista sitten helmikuussa kun palaan Worcesteriin. Joten pitemmittä puheitta, oikein erinomaista joulua ja ratkiriemukasta uuttavuotta kaikille lukijoilleni!

Sadasneljäs päivä

Lauantai.

Hohhoh. Koska luulin olevani yksin koko loppuajan, nukuin huoneen ovi auki. No tottakai heräsinkin siihen kun Skatie saapui veljensä kanssa Alpeilta laskettelemasta. Onneksi oli sentään peitto päällä. Heitin vähän vaatetta päälle ja vaihdeltiin siinä kuulumisia. Skatie-parka oli saanut turpiinsa joltain ranskalaiselta tytöltä, komea musta silmä. Sille tytölle kyllä aina sattuu ja tapahtuu.

Kirjoittelin lähdeviitteitä pitkin iltapäivää/iltaa, söin makaronin jämät pois ja aloin stressata Suomeen lähdöstä, luonnollisesti. Katselin juna-aikatauluja ja mietin et mitähän sitä pakkais. Esseet ovat kyllä niin kesken vielä että on pakko tehdä ne loppuun Suomessa.

Illalla Mister Jennings tulikin hakemaan lapsosiaan, toivoteltiin hyvät joulut. Kämppä hiljeni taas. Kohtuullisen aavemaista oli käydä tupakalla kun koko Wyvern Hall on ihan pimeä.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Sadaskolmas päivä

Perjantai.

Joni lähti aamuviideltä kävelemään kohti rautatieasemaa. Juna oli lähdössä vasta kuudelta mutta ei kuulemma keksinyt muutakaan tekemistä. Toivottelin hyvät joulut ja painuin pehkuihin.

Heräsin puoli yhdeltätoista ja painelin japanin haastatteluun. Voi tuska kun meni penkin alle. Onneksi ei kestänyt kauaa. Sain kyllä suuni auki mutta ei sieltä kyllä ymmärrettävää japania tullut, pikemminkin jotain epäselvää siansaksamökellystä. Huoh. No, ennen kirjallista koetta oli puolisen tuntia aikaa joten kipitin takaisin kämpille syömään aamupalaa. Törmäsin siivoojatätiin joka ystävällisesti ilmoitti että koska tiskipöydällä on ollut samat tiskit jo kahden viikon ajan, saamme sakot. Selvä. Tosi kiva että Ben/James/Jenny-akseli on taas jättänyt hommat levälleen. Joo, olisin tietysti voinut itse tiskata vaikka yöllä mutta pläääääh. No, toivottavasti täti vain uhkaili. Sopivasti ilahtuneena olikin mukava palata kieliluokkaan japanin kirjallista koetta varten. Ei sekään kauhean hyvin mennyt mutta ainakin paremmin kuin haastattelu. Viihdyin vajaan tunnin.

Soitin allergialabraan jos voisin tulla etuajassa testiin ja sehän sopi. Joten nyt istun allergialabrassa, niistettyäni nenän verille ja pärskittyäni aivoni pihalle. Joko se perhanan laite on rikki tai sitten kuuluin kontrolliryhmään. Jokatapauksessa sain siis sieraimiini heinän siitepölyä. Kesti ehkä kolkyt sekkaa ennenkuin pärskiminen alkoi. Mutta ei mun oireet edes niin pahoja ole kuin osalla muista. Yhdellä tytöllä meni nenä tukkoon niin pahasti ettei raukka pystynyt tekemään hengitystestiä lainkaan. No, tässä odotellessa sain jopa kirjoiteltua introductionin hissan esseeseen ja tietysti rikastuin 50£ joten "it's all good"

Edit:

Käytiin Heikin kanssa CostCuttersissa tarvikeajolla ja päätettiin istua iltaa meikäläisen kämpillä. Tajuttiin että ollaan Frankin ja Jannen kanssa ainoat suomalaiset kampuksella koska Heini, Roosa ja Maria ilmeisesti lähtivät Lontooseen tänään. Joten koti-ikävän ja nostalgiakaipauksen syleilyssä katsottiin YouTubesta Captain Jackin musavideo, kuunneltiin Stratovariousta ja juotiin (ainakin minä) Smirnoffia.

torstai 18. joulukuuta 2008

Sadastoinen päivä

Torstai.

Masentavaa hissankirjoitusta ja välissä vähän japanin kertausta, huomennahan on koe. Ei ole kyllä yhtään luottavainen olo sen suhteen. Pahasti näyttää siltä että politiikan essee jää Suomeen kirjoitettavaksi, mutta hissa pitää kyllä saada tehtyä täällä. Vähän epäilen että Laajasalon kirjastosta löytyisi montaakaan kirjaa Englannin leipämellakoista 1700-luvulla.

Kämppäkin on hiljainen, alkuasukkaat ovat lähteneet lomille. Jonikin lähtee huomenaamulla joten jään viikonlopuksi yksin - eipähän voi valittaa ettei olisi työrauhaa!

Pänttäämisen välissä on hyvä rentoutua, esimerkiksi tämän videon avulla:

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Sadasensimmäinen päivä

Keskiviikko.

Tulipahan taas valvottua koko yö. Vähän sai hissaa tehtyä mutta sitten retkahdin ja katsoin "Blood Diamond"-leffan. Yllättävän hyvä vaikka DeCaprio olikin pääosassa. Jennifer Connelly oli jälleen kerran järjettömän söpö.

Painelin ajoissa historian kokeeseen. Kyseessähän oli tämä esseekoe eli tunti aikaa kirjoittaa "No Hitler, No Holocaust"-otsikolla tekstiä mahdollisimman paljon. Kolme ja puoli A4:sta tulikin harakanvarpaita kasaan. Tulokset sitten joskus tammikuussa. Gavin ja kumppanit päättivät että koettahan pitää juhlistaa joten mentiin Diveen tuopille. Ja Strongbow maistuikin niin hyvälle että join toisenkin. Se nousikin sitten hattuun sen verran hyvin että piti toivottaa hyvät joulut porukalle ja karata paikalta. Menin palauttamaan leffaa Lauralle ja pääsin oikolukijaksi neidin postmodernismi-esseeseen. Pari pikkuvirhettä löytyi vaikka silmät seisoivat päässä. Vähänkö olen guru.

Joni vinkkasi että postitoimistossa olisi kirjekuoria joten suuntasin sinne. Brittien opintolaina on hyväksytty täysmääräisenä - eli ei huolta koulumaksuista! Toinen lappu olikin sitten pankista ja todella mystinen. Tilini kanssa on ilmeisesti jotain hässäkkää ja oikein kirjeellä pyysivät ottamaan yhteyttä. Soitin pääkallon paikalle mutta henkilö jota yritin tavoittaa ei ollut paikalle joten jätin soittopyynnön. Mikähän ongelma niillä on?

Samalla olin tupakalla ja pääsin nauttimaan elämän pienistä iloista - söpö blondi raahasi äitinsä autoon kassia, ilmeisesti lähdössä joululomalle. Ja palasi vielä hakemaan lisää joten pääsin lepuuttamaan silmiäni kireässä t-paidassa jonka sisällä kissanpennut kärkkäästi painivat ja pomppivat. Todellakin, elämän pieniä iloja. Nyt taidan mennä koisimaan pariksi tunniksi - illalla olisi vuoden viimeinen Bushwackers-reissu edessä, mutta kouluhommiakin on jäljellä. Saas nährä kuis tässä käy!

tiistai 16. joulukuuta 2008

Sadas päivä

Woot!

Sata päivää! Hoh-hoh. Mihin se aika oikein juoksee? Toisaalta tuntuu että vastahan tänne tultiin mutta toisaalta taas tuntuu siltä että onhan täällä oltu jo pieni ikuisuus. Sellaista se ajan havainnointi on. Nyt on siis tiistai ja ensi maanantaina lennän takaisin Suomeen joulunviettoon. Eli vielä on muutama päivä Brittielämää jäljellä. Tänäänkään en tehnyt mitään jännittävää, mitä nyt Gavinin ja Tohtori Timin kanssa puhuttiin seksikkäästä historiasta ja tylsästä historiasta. Toinen maailmansota -> seksikästä ja myy, teollinen vallankumous -> tylsää, ei myy. Gavin on oikein tyypillinen britti, pitkä, neliskulmainen naama, huonot hampaat, Beatles-kampaus. No, Gavin onkin jo perheenisä vaikka juttujen perusteella menisi kyllä ihan 18-kesäisestä. Toisaalta, eihän nuo kaksi asiaa ole toisensa poissulkevia.

Äh, takaisin hommiin, vielä on paljon kirjoitettavaa jäljellä jos haluan saada kaiken tehtyä ennen Suomeen lähtöä.

Edit, Terminator: Salvationin traileri on kohtuullisen innostava.

Yhdeksäskymmenesyhdeksäs päivä

Montag.

Nukuin pitkään. Luin kokeeseen. Kävin kirjastossa. Luin lisää. Kävin kaupassa. Luin lisää.
All work and no play makes Kristo a dull boy.
Alkuasukkaat lähtivät Trampsiin, tietysti.

Ja päivän kevennys:

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Yhdeksäskymmeneskahdeksas päivä

Sunnuntai.

BooooooooooooRiiiiiiiiiing.

Pidin taukoa lukemista ja hakkasin FF6:sen nopeasti läpi. No rehellisyyden nimissä on sanottava että olen tässä syksyn mittaan pelaillut sitä aina silloin tällöin. Ja nyt oli aika sitten hoidella Kefka pois päiviltä ja pelastaa maailma. Ah, että se on hieno.

Takaisin Holokaustin pariin....

Ollaan oltu kunnon erakkoja Jonin kanssa - ei olla puhuttu edes toisillemme. Molemmat istuu omissa huoneissaan ja pänttää. Kyllä on hienoa.

Yhdeksäskymmenesseitsemäs päivä

Lauantai.

"The Path to Genocide: Essays on Launchin the Final Solution" by Christopher R. Browning. Siinä lauantain epistola. Eli Aatu-sedän hassunhauskoista seikkailuista luetaan kiukulla. Toisin sanoen, keskiviikkona on esseekoe.

Tarkoitus oli mennä illalla Xmas Balliin mutta kun kukaan muukaan ei ollut menossa, päätin itsekin jättää väliin. Sen sijaan lähdettiin pikkuporukalla kävelylle, kierrettiin kampus ja hölistiin niitä näitä.

Hain Steel Panthers: World at Warin taas. Ovat pojat päässeet jo versioon 8.2 asti. Itseasiassa Joni innoitti tuohon, hän kun on tapittanut Band of Brothersia netistä niin innostui hakkaamaan aiheeseen sopivaa peliä. Joten olihan se ihan nostalgian vuoksi itsekin haettava. Jos vaikka sais moninpelitkin käyntiin.

perjantai 12. joulukuuta 2008

Yhdeksäskymmeneskuudes päivä

Perrrrrrrrrrrrrrrrjantai.

Torkutin kännykkää varmaan tunnin ennenkuin jaksoin nousta. Kipitin kirjastoon printtaamaan portfolioni ulos. Kun jokainen sivu maksaa 5 penniä, niin ei kyllä tule yhtään turhaa sivua tulostettua. No, sain portfolion kasaan ja iloisesti menin SU-kauppaan hakemaan aamupalaa ennen japanintuntia. Vaikka olinkin yöllä jo maksanut Visa-laskun, heti kun tilille oli putkahtanut opintotuki, ei se tietenkään ollut rekisteröitynyt Luottokunnan tietokoneille joten kassa ei hyväksynyt korttiania. Plääh, emmä olisi halunnutkaan muna/pekonileipiä syödä!

Suuntasin pettyneenä japanin tunnille jossa odottikin kuuntelu. Ja piru kun oli vaikea. Saattoi johtua alkavasta päänsärystä mutta ei mennyt vahvasti. Tulin tulokseen että pudotan kakkosjapanin keväällä ja otan sen tilalle vaikka propagandan historia moduulin. Alkuinnostuksen jälkeen on motivaatio laskenut kuin lehmän häntä. No, osaanpahan ainakin esitellä itseni japaniksi.

Tunnin jälkeen ryömin punkkaan - laskin sen varaan että uni parantaa päänsäryn. Ja olinkin oikeassa, heräsin reilut kolme tuntia myöhemmin kun Elina ja Nora kävivät toivottamassa hyvät joulut koska lähtevät tänä iltana takaisin Suomeen. Täältä tosiaan on jo lähtenyt ensimmäiset eilen ja itse olen käsittääkseni viimeinen suomalainen joka lähtee tosin Frank on niin kova jätkä että aikoo olla pyhät paikan päällä. Näin taas vaihteeksi ihan kipeätä unta, olin Master Chef mutta taistelin Zergejä vastaan - ja mikä parasta, linnoitukseni oli jäätelökoju! Pitäis varmaan laittaa alitajunta terapiaan tai jotain.

Loppuilta meneekin pastaa tehdessä ja koneella istuessa, tosin iso-Laura meinaa järkätä leffaillan joten ei tarvitse ihan koko iltaa yksinään mököttää.

Loppuun vielä uusin Facebook-boomi:

1. Put your iTunes/Napster/Zune Player/WinAmp/etc on shuffle.
2. For each question, press the next button to get your answer.
3. YOU MUST WRITE THAT SONG NAME DOWN NO MATTER HOW SILLY IT SOUNDS!
4. Tag 10 or more friends who might enjoy doing this as well as the person you got it from.


IF SOMEONE SAYS "IS THIS OKAY" YOU SAY?
-How much is the fish (koska kalan hinta on tärkeä, päivänpolttava kysymys)

WHAT WOULD BEST DESCRIBE YOUR PERSONALITY?
-Sinä riität (niin, en tarvitse ketään muuta, persoonallisuuteni on ihan valmis näin)

WHAT DO YOU LIKE IN A GUY/GIRL?
-Fantasmic (vain fantastisesta voi tykätä, onhan se ilmiselvä)

HOW DO YOU FEEL TODAY?
-Teuvo, maanteiden kuningas (joo, enpä taidakaan astua autoon tänään)

WHAT IS YOUR LIFE'S PURPOSE?
-Burning Up (tähän on jo harjoiteltukin)

WHAT IS YOUR MOTTO?
-Breathe (erittäin sopiva motto moneen tilanteeseen)

WHAT DO YOUR FRIENDS THINK OF YOU?
-One Thing (vain se yksi asia)

WHAT DO YOU THINK OF YOUR PARENTS?
-Well be burning' (meillä menee niin lujaa että yhdessäkin palaa)

WHAT DO YOU THINK ABOUT VERY OFTEN?
-Sandstorm (hiekkamyrskyt ovat erittäin rauhoittavia, suorastaan meditatiivisia ajatuksina)

WHAT IS 2+2?
-Du hast (ich hast auch)

WHAT DO YOU THINK OF YOUR BEST FRIEND?
-Veriveljet (no jopas sattui että tuli näin osuva Mokoman biisi)

WHAT DO YOU THINK OF THE PERSON YOU LIKE?
-Behind these hazel eyes (Niinpä, kunpa näkisi sinne sieluun asti)

WHAT IS YOUR LIFE STORY?
-Real Me (todellinen minä, sitähän sitä aina toitotetaan)

WHAT DO YOU WANT TO BE WHEN YOU GROW UP?
-Tilt your head back (tärkeää että isonakin voi katsella taivaalle, pitää muistaa kallistaa päätä)

WHAT DO YOU THINK WHEN YOU SEE THE PERSON YOU LIKE?
-Debi Gibson (siis kuuluisaa 80-luvun amerikkalaista pornotähteä tai siis tämähän on selvästä kielikuva siitä millaisia tunteita minussa herää)

WHAT DO YOUR PARENTS THINK OF YOU?
-Heaven (no tottakai)

WHAT WILL YOU DANCE TO AT YOUR WEDDING?
-Wow (En muista tuliko Kylli-tätiä omissa häissäni mutta olisi kyllä voinut tulla)

WHAT WILL THEY PLAY AT YOUR FUNERAL?
-Heilutaan (koska ei hautajaisten tarvitse olla surullisia tilaisuuksia)

WHAT IS YOUR HOBBY/INTEREST?
-Got the life (jep, harrastukseni on pitää huolta siitä että minulla on elämä)

WHAT DO YOU THINK OF YOUR FRIENDS?
-November rain (lokakuun sade... nyt ei kyllä keksi mitään järkevää tähän)

WHAT'S THE WORST THING THAT COULD HAPPEN?
-A tout le monde (c'est la vie)

HOW WILL YOU DIE?
-Debi Gibson 3000-mix (eli kuolen siis kauniin pornotähden aiheuttamaan sydänkohtaukseen)

WHAT IS THE ONE THING YOU REGRET?
-Head like a hole (no ööh, kyllä pää kuin reikä saa aina katumaan)

WHAT MAKES YOU LAUGH?
-Devil or the blue cat's song (no onhan se jo hassu nimikin)

WHAT MAKES YOU HAPPY ?
-Preacher's son (oho, joo-o, tää tarkoittaa varmaan puhtaasti platonisella tavalla)

WILL YOU EVER GET MARRIED?
-Caroline leaving ('nuff said. Ilmiselvä vastaus)

WHAT SCARES YOU THE MOST?
-Bullet with butterfly wings (no eikös jokaista pelottaisi moinen?)

DOES ANYONE LIKE YOU?
-House of love (toinen ilmiselvä vastaus, kissan kämppä on rakkauden temppeli)

IF YOU COULD GO BACK IN TIME, WHAT WOULD YOU CHANGE?
-Mieletön melinda (ei kyllä tainnut koulussa olla melindaa mutta täällä on kaksikin eli ilmeisesti matkustaisin vain ihan vähän taaksepäin)

WHAT HURTS RIGHT NOW?
-Slow (joo, vähän hidasta on, kyllähän se satuttaa)

WHAT WILL YOU POST THIS AS?
-Reunalla (mm-m, sellainen olo sitä aina välillä on ja erityisesti typerien satunnaistestien jälkeen)

Eli siis biisinnimet tuli ihan sattumalta mutta taas tuli todistettua ihmismielen voima: melkein kaikista keksin jotan semi-järkevää selitystä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille joka kommentteihin saa artistit biisin nimien eteen. Tsup tsup!

Yhdeksäskymmenesviides päivä

Torstai.

Koska opintotuki oli edelleen vasta matkalla niin en tarttunut AnnaH:n kutsuun lähteä pubeilemaan vaan jatkoin sinnikkäästi japanin tehtäviä. Sainkin portfolion tehtyä joten suuntasin Arlalle istumaan iltaa ihan sosiaalisen seurustelun merkeissä. Eipä tapahtunut koko päivänä mitään ihmeellistä. Jaa, kyselin porukan kiinnostusta Ibizan-reissua varten mutta aika laimeata tuntui olevan. Toivottavasti johtuu vain joulun läheisyydestä, harmi jos reissu kaatuu siihen ettei saada jengiä kasaan.

Yhdeksäskymmenesneljäs päivä

Keskiviikko.

Vihoviimeinen hissanluento tänä syksynä. Aiheena filmihistoria ja "voidaanko elokuvaa käyttää historiantutkimuksessa". Kohtuullisen nuori mimmi luennoimassa. Katsottiin pätkä Pelastakaa Sotamies Ryania. Ihan mielenkiintoinen luento, harmi vaan että olen koekysymykseni jo päättänyt eikä tässä vaiheessa ole järkeä vaihtaa sitä kun Aatu-sedän seikkailuista on jo päntätty vaikka kuinka.

Kelalta tuli vihdoin tieto että opintotuki jatkuu taas tosin maksupäivä on vasta perjantai. Eli edelleen rahatonna oon, ei ole helppoo. Joten tein ahkerasti japanin tehtäviä. Ellalta tuli sitten tekstari että neiti lainaa kympin jos uloslähtöni on siitä kiinni. Ja koska Mari oli pullollisen VS:ää mulle velkaa niin läppäri sulkeutui ja tukkaan kaatui geeliä ja tossut veivät miehen mennessään.

Tarkoituksena oli mennä Trampsiin kokeilemaan ihmeellistä Silent Discoa mutta paikka oli niin autio että poket sanoivat meille "it's dead, go to Bushies". Oltiin vähän äimäkäkenä mutta eihän siinä auttanut muu kuin totella. Bushwackersissä olikin sitten normaalisti jengiä ja kova meno. Kaiken tanssimisen lomassa turisin varmaan tusinan jampan kanssa koulusta, yksikin kundi ilmoitti ettei hänellä ole edes samoja luentoja kuin minulla mutta halusi tulla silti tervehtimään. Jossain vaiheessa bongasin Jennyn ja Amandan joten uin heti Amandan liiveihin. Neiti ilahtuikin saapumisestani mutta harmi kyllä vain siksi että saatoin auttaa häntä salajuonen kanssa. Joten hetken päästä syöksyin tanssivan pariskunnan väliin, tartuin tyttöön ja työnsin tämän irti kundistaan. Samalla Amanda loikkasi kundin kaulaan kiinni. Parhaani mukaan estin tytön palaamisen kundinsa luokse mutta lopulta tämä hermostui ja livahti ohitseni jolloin Amandakin päätti vetäytyä. Mentiin ulos tupakalle ja minulle lopulta selvisi mistä koko jutussa oli kyse. Kundi oli tietysti Jennyn exä joka oli käyttäytynyt veemäisesti joten Amanda halusi pilata kundin saumat uuden heilan kanssa. En tiedä miten tarina päättyi, tosin yöllä kundi lähetti kohtuullisen vihaisen tekstarin Jennylle joten voihan olla ettei saanut. Hienoa draamaa!

Kotimatka sujuikin sitten rauhallisesti ihan suomiporukalla eikä kukaan innostunut jatkoilemaan.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Yhdeksäskymmeneskolmas päivä

Tiistai.

Puolilta päivin olin varannut ajan tohtori Timille saamaan palautetta hissan dokumenttianalyysistä. Meillä ei ole HIST1010-moduulissa eli "Early Modern England":ssa luentoja enää vaan vain tutoriaaleja. Olin ajoissa paikalla, Tim-setä sen sijaan ei. Mikäs siinä, aika kului mukavasti seiniä lueskellessa. Jep, historian laitoksen käytävä ei ole todellakaan tylsän steriili vaan jokainen seinä on täynnä vanhoja propaganda-julisteita tai lehtiartikkeleita tai vastaavia. Tulihan se Timkin sieltä lopulta paikalle ja päästiin itse asiaan. Sain arvosanaksi C+. Asteikko menee A+ aina G:hen asti, F on kuitenkin raja eli hylätty, sen jälkeiset kirjaimet vain kertovat kuinka pahasti hylätty tekeleesi on. Eli kun A+ on 10, niin C+ on vielä ihan hyvä arvosana. Varsinkin koska essee on varmaankin elämäni huonoin, sen kirjoittaminen oli kauheata puristamista ja vääntämistä. Tim kävi hyvinkin yksityiskohtaisesti sen läpi, missä voisi parantaa ja niin edespäin.

Kahdelta olikin sitten uusi yritys politiikan suhteen. Mike oli lukenut krapulaisen tuotokseni ja kommentoi "it's a good start". Hänellä oli vain kolme parannusehdotusta ja niistäkin yksi liittyi lähdeviitteisiin. Eli jos kolmessa tunnissa saan krapulassa aikaan noin hyvää jälkeä, niin huh huh. Keskusteltiin muutenkin elämän menosta ja Mike kiitteli aktiivisuuttani seminaareissa. Voittajan on helppo hymyillä.

Kaikista kehuista innostuneena suuntasin läppärin kera kirjastoon. Luin kaksi journal-artikkelia leipämellakoista 1700-luvulla ja tein niistä muistiinpanot seuraavaa essettä varten. Yup, that's the big one fellows! Lainasin myös lisää kotilukemista, yhden kirjan kyseisistä mellakoista ja kaksi lisää Aatu-sedän ihmeellisistä seikkailuista. Ulos mennessäni huomasin tuoreen The Guardianin aulassa joten tottakai jumituin sitä lukemaan:
-Nato etsii uusia huoltoreittejä Afganistaniin, koska Taliban on alkanut iskeä Pakistanista tulevia kuljetuksia vastaan.
-Tuoreen tutkimuksen mukaan on aikalailla turhaa enää pohtia miten ilmastonmuutosta hillitä. Vaikka kasvihuonepäästöt saataisiin leikattua 2025 mennessä 80% nykyiseen tasoon verrattuna, vuonna 2100 keskilämpötila olisi silti yli asteen korkeampi kuin nyt. Se ei vielä johda katastrofiin, olisihan vain epämukavaa. Mutta saadaanko moista leikkausta tehtyä? Ei varmasti, ei ikikuunaan. Realistisin vaihtoehto on se että päästöjen kasvu saadaan pysäytettyä, eli vuonna 2025 päästötasa on suunnilleen sama kuin nyt. Pahin uhkakuva on että päästöt jatkavat kasvuaan samaan tahtiin. Mikäli näin käy, vuonna 2100 maapallo on reilusti erinäköinen paikka kuin nyt. 3,2 miljardia ihmistä joutuu veden alle/äärelle. Saharan eteläpuolinen Afrikka muuttuu Saharaksi. Brasilian valtavat niityt muuttuvat autiomaaksi. Yli 300 eläinlajia kuolee sukupuuttoon. Suomessa olisi vihdoin mukava ilmasto.

Onneksi Ella tuli keskeyttämään lehdenluvun ja pyysi mukaan kauppareissulle. Päätin ensin kuitenkin tarkistaa Kelan toiminnan ja eipä oikeastaan ollut yllätys että ripeys ei kuulu siellä sanavarastoon. Tilille ei ollut rahaa ja Kelan sivulla luki edelleen "Maksueste". I-H-A-N-A-A!

Surffailin netissä iltaan asti kunnes oli aika siirtyä jouluillalliselle naapuriin. Amanda, Skatie, Jenny plus 23:sen ulkomaalaisvahvistukset (mä en ikinä muista niiden nimiä) olivat ahertaneet koko päivän/iltapäivän ja pöytä notkuikin herkkuja. Söin itselleni kauhean ähkyn. Kalkkunaa, nakkeja pekonilla ja ilman, perunamuussia, paistettuja pottuja, porkkanaa, herneitä, kahta erilaista kaalijuttua, jotain puolalaisia minilihapiirakoita ja litrakaupalla kastiketta. Varmaan unohdinkin jonkun ruuan. Todistin taas suomalaisten ylivertaisuuden olemalla ainoa joka söi kolmannen ja neljännen lautasellisen, vastaten henkilökohtaisesti perunamuussin ja nakkien tuhosta. Mutta sittenpä tytöt toivatkin pöytään jälkiruuan! Kääk. Brittien iki-ihanaa joulu-puddingia sekä "minced pies", mitä se sitten ikinä olikaan. Pudding oli ihan jees kerman kera, vähän kuin mämmiä missä on hedelmäbiittejä seassa ja maustettu sherryllä. Minced pie taas upotettiin custardiin joka oli käytännössä juoksevaa toffeeta. Olin melkein konttauskunnossa kun ateriointi päättyi. Olisi pitänyt laittaa verkkarit farkkujen sijaan jalkaan. Burp!

Ruokaa sulatellessa surffasin netissä ja laadin alustavan suunnitelman Spring Breakkia varten, joka on 5-17 huhtikuuta 2009. IBIZA! Tosin jostain pitää neljässä kuukaudessa löytää reilu tonni sitä varten, mutta ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Enää tarvitsee löytää 11 muuta kahjoa jotka lähtevät allekirjoittaneen kahjon matkaan mukaan.

Yhdeksäskymmenestoinen päivä

Maanantai

Heräsin reippaana vähän ennen yhtätoista koska olin saanut kutsun kurinpitolautakunnan kuulusteluun. Syynä tietysti nämä kaksi turhaa palohälytystä mitä meidän kämppä on aiheuttanut. No, Jonilla oli niin paha kuume että hän jäi nukkumaan, Jennyllä oli luento ja Skatie oli karannut johonkin joten mentiin Jamesin ja Benin kanssa kolmistaan paikalle. Heput olivat asiallisia, melkeinpä ystävällisiä ja koko homma sujui vartissa. Tulos? 25 punnan sakot jokaiselle plus tytöt saivat lisäksi kirjallisen varoituksen koska eivät olleet noudattaneet palohälytystä ja Ben vielä toiset 25 puntaa siitä jälkimmäisesti hälytyksestä jonka poika tunnusti aiheuttaneensa. Oikeastihan se oli Benin urpo kaveri mutta lopputulos olisi ollut sama niin nopeammin homma sujui kun Ben tunnusti. Lopuksi lohduttivat että rahat lahjoitetaan palokunnalla, eikä se suinkaan mene opettajien kahvikassaan. Jes.

Painuin takaisin pehkuihin pariksi tunniksi koska olin taas vaihteeksi valvonut melkein koko yön. Onneksi muistin laittaa kellon soimaan joten ehdin ajoissa Miken luokse saamaan palautetta politiikan esseestä. No, herra pahoitteli kovasti mutta ilmeisesti rekisteritoimisto tai joku ihme instanssi on hukannut esseeni. Onneksi on alkuperäinen läppärillä joten siirrettiin tutoriaali seuraavalle päivälle ja poistuin kämpille.

Kelalta oli tullut sähköposti jonka mukaan en ollut lähettänyt läsnäolotodistustani heille ja siksi opintotuki oli katkaistu. WTF?! En alkanut inttämään kun ei siitä mitään hyötyä olisi kuitenkaan vaan kaivoin todistuksen esiin ja kävin faksaamasassa sen uudestaan. Anna kysyi lähdenkö Trampsiin mut "No money, no honey, no fun" eli jää bileet väliin.

Olin juuri istahtanut läppärin ääreen kun Heini tekstasi ja kysyi voisinko käydä ostamassa hälle parit veitset. Lakihan kieltää täällä teräaseiden myynnin alle 21-vuotiaille. Roosa ei saanut ostettua ompelusettiä silloin ekalla viikolla kun siinä oli sakset mukana. Hieno laki. Vedin pipon päähän ja tallustelin High Streetille jossa treffasin Heinin kanssa. Meinasi hiukan naurattaa kaupassa kun näin kokkiveitsihyllyn - kunnon ketku kiersi hyllykköä niin että veitsipaketteja ei saa edes varastettua. Myyjä tuli pyynnöstä paikalle, suoritettiin rahan-tavaran-vaihto-operaatio ja herrasmiehenä kannoin Heinin joululahjaostokset kampukselle. Kiitokseksi neiti tarjosi minulle jäätelön.

Illalla Emmi kutsui mukaan pelaamaan Cluedoa. "Eversti Sinappi teki murhan kirjastossa kynttilänjalalla!" Hauska peli. Kari taisi voittaa. Pelin jälkeen mietittiin Karin kanssa josko täältä löytyisi innokkaita pelaajia sen verran että voisi keväällä pistää pystyyn ihan kunnon roolipeliringin. Saas nährä.

Olin vielä hereillä kun Jenny tuli kotiin Amandan ja jonkun kolmannen tytön kanssa. Sehän olikin se Benin edellinen hoito. Ollessani tupakalla tytöt onnistuivat vielä saamaan riidan aikaiseksi jostain käsittämättömästä aiheesta. Onneksi eivät vaatineet minua erotuomariksi, joten toivotin vain hyvät yöt ja kömmin pehkuihin.

Yhdeksäskymmenesensimmäinen päivä

Sunnuntai.

Lepopäivä. Itsenäisyyden juhliminen on niin kovin, kovin rankkaa.

En muistaakseni tehnyt mitään ihmeellistä koko päivänä. Prkl, tämän takia pitäisi päivittää blogi aina päivittäin. Varmaan jotain hauskaa sattui. Tai sitten ei.

No tulihan se sieltä. Ella kutsui porukkaa pelaaman Munchies-peliä. Tai jotain sinnepäin. Kari, minä, Heikki ja Tatu vastattiin kutsuun. Onneksi kaikilla oli tasapuolisesti krapula. Peli olikin yllättävän hulvaton. Heikki vei salakavalasti voiton pitämällä matalaa profiilia melkein koko pelin ajan kun muut tuhlasivat hyvät korttinsa. Peli on vähän niinkuin Magic: The Gathering -lite, tosin tämä versio oli sijoitettu Villiin Länteen.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Yhdeksäskymmenes päivä

Lauantai.

Heräsin muutamaa minuuttia ennen kahdeksaa kun Kari soitti ja hoputti. Ja hyvä niin, sillä bussi oli tulossa kasilta. Vaatteet niskaan ja kipiti kipiti kipitys. Bussi jo odottikin ja olin viimeinen sillä hyvin pian kuski painoi kaasua ja lähdettiin kohti Manchesteria.

Kyseessä oli siis International Centerin järjestämä "Christmas Shopping Trip". Kelan ansiosta minulla ei ollut lainkaan ylimääräistä rahaa shoppailua varten mutta olin ottanut kameran mukaan ja ajattelin leikkiä turistia.

No, suunnitelmaksi jäi sillä bussi pysähtyi Manchesterin laitamille, 5 mailin päähän keskustasta missä sijaitsi hulppea Itäkeskus-kopio. Kierreltiin Karin kanssa paikka läpi ja napsin kuvia kuin paraskin japsituristi konsanaan. Kuvitelkaa Versailles joka on muutettu ostoskeskukseksi niin saatte aika hyvän kuvan paikasta. Facebookissa on läjä kuvia esillä.

Koska Kariakaan ei juuri innostanut polttaa rahaa, niin mentiin Odeoniin leffaan. Katsottiin Transporter 3. Ei hullumpi äksön-pätkä, parempi kuin kakkonen ainakin. Luulisin että tytötkin tykkäävät, Jason Stathamilta lähti paita päältä kokoajan. Harmittavasti jouduttiin jättämään lopputappelu kesken ja hölkkäämään takaisin bussille.

Reilut kaksi tuntia myöhemmin olinkin takaisin kampuksella ja ryhdyin pukemaan iltaa varten. Edessä kun oli itsenäisyyspäivän iltajuhla kaupungilla. Univormu m/58 herättikin soveliasta ihastelua, kun salskeasti astelin joukon eteen. Koska oli juhlapäivä, otettiin komeasti taksi ja ajettiin keskustaan, italialaisravintola ASKiin. Siellä meille oli varattu oma puoli ja pitkä pöytä jonka ääreen sopivasti kaikki mahtuivatkin.

Seuraavat kolme tuntia kuluivat mukavasti syöden, juoden ja keskustellen, välissä maljoja nostellen ja Maamme-laulua laulaen. Paikalliset taisivat vähän ihmetellä meidän menoa mutta sellaista se on. Ainoa harmi oli että kaikki tytöt olivat panostaneet pukuihinsa huomattavasti mutta ravintola oli sen verran viileä että raukat joutuivat syömään takit päällä. Itsekin huomasin että lattiatasolla vetää iloisen reippaasti.

Jatkoille siirryttiin Velvettiin jossa pistettiinkin jalalla koreasti aamukolmeen asti. Asuni ei kumma kyllä herättänyt huomiota alkuasukkaiden parissa. Tai ainakaan yksikään ei uskaltanut tulla juttelemaan.

Lopulta kun olin kotona, yritin vielä hakata vähän Guitar Heroeta mutta eihän siitä mitään tullut, joten vällyjen väliin vain.

Kahdeksaskymmenesyhdeksäs päivä

Perjantai.

Iloista japania. Opin miten kysyä vastaantulijan pikkusiskon puhelinnumeroa. Erittäin hyödyllinen taito.

Tunnin jälkeen hengailin kämpille ja ramppasin International Centerissä kysymässä Loisia. Rouva oli iltapäivällä vihdoin paikalla ja sain ostettua lipun seuraavan päivän Manchesterin matkaa varten. Tästä ilahtuneena palasin kämpille ja päätin siirtää opintotuen Luottokunnalla jotta voin vinguttaa visaa mutta mutta!

No money! Pienen kaivelun jälkeen Kelan sähköisen asioinnin sivulta löytyi tieto: "Maksueste". Eikä tietenkään mitään muuta syytä. Mielestäni olin kaikki tarpeelliset paperit lähettänyt Kelaan. No, sähköpostia liikkeelle mutta kello oli jo sen verran että virastoaika Suomessa oli päättynyt. Onneksi en sentään ollut koko tiliä pistänyt haisemaan.

Heini tuli illalla polttamaan cd:llisen musiikkia ja jäätiin tietysti hölisemään vaikka mistä kunnes yhden aikaan yöllä epämääräinen jengi hyökkäsi huoneeseeni. Joni, Arla, Tatu, Anna ja Heikki olivat olleet pubikierroksella ja päättivät tulla morjenstamaan. Sankarit olivat ehtineet kiertää seitsemän pubia ja kunto oli sen mukainen. Lyhyen naureskelun jälkeen työnsin jengin pihalle ja painuin pehkuihin.

torstai 4. joulukuuta 2008

Kahdeksaskymmeneskahdeksas päivä

Torstai.

Politiikan seminaarissa puhuttiin massamediasta ja tabloideista ylipäätään. Olin taas äänessä enemmän kuin tarpeeksi. Alkaakohan proffa kyllästyä Karvisen pojan pölötykseen? Merkkejä siitä oli ilmassa...

Luennolla hyökättiin vihdoin yhteiskunta-kriittisten filosofioiden maailmaan, käsittelemällä pluralismia, elitismiä, marxismia ja funktionalismia. Hyvää settiä varsinkin kun lopuksi proffa toi asiat ruohonjuuritasolla eli mietittiin yliopistoamme jokaisen teorian näkökulmasta.

Sitten olikin aika mennä Darrenin luokse saamaan palautetta History1001 moduulista. Ja voihan perkeleen perkele. Opiskelupäiväkirjasta sain hylätyn, tarkemmin sanottuna F. Darrell arveli että syynä oli väärinkäsitys enkä voinut muuta kuin nyökytellä. Kurssin aikana ollaan tehty harjoituksia ja samalla piti pitää opiskelupäiväkirjaa, millaiseksi on kokenut kyseisten harjoituksen tekemisen. Itse harjoitukset olivat menneet erinomaisesti mutta päiväkirjani oli aivan liian suppea. Harmi vaan että harjoitukset antoivat 10% arvosanasta ja päiväkirja 40%. Kun itse luulin asian olevan toisinpäin. Eli puolet koko moduulin arvosanasta tulee tästä ja minulle on tukeva F mistä ponnistaa eteenpäin. PERKELE!
No, Darren lohdutti että jos saan esseekokeesta vähintään C:n, niin pääsen moduulista läpi ja koska harjoitukseni olivat sen verran hyviä, hän oli vakuuttunut kyvyistäni selvittää esseekoe menestyksellisesti. Onneksi olen Aatu-sedän seikkailuista jo lukenut, siitähän joudun kokeessa kirjoittamaan.

No, oppia ikä kaikki - jotenkin se ei vaan mennyt kaaliin vaikka Darren kyllä taisi asian selittää jo kurssin alussa - että päiväkirja ja reflektointi on tärkeämpää kuin itse asia.

Plääh, enivei, kuudelta pääsen allergiatestiin ja jos minut todetaan heinälle allergiseksi, pääsen mukaan jonkin uuden valohoitokoneen testiryhmään josta nettoan 50 puntaa. Tarvitsee vain työntää kone nenään ja se säteilyttää UV-A ja UV-B säteitä nenän limakalvoille. Tutkijoiden mukaan tämän pitäisi lievittää tai jopa poistaa heinäallergian oireet. Kahden viikon käytön jälkeen minut tahallisesti altistetaan heinän siitepölylle ja kirjataan lopputulos. Hauskintahan tietysti on se etten itse tiedä kuulunko testi- vai kontrolliryhmään. Helppoa rahaa olla lääketieteen koekaniini, kun ei edes tarvitse mitään mystisiä pillereitä syödä.

Illalla onkin sitten vimmainen japanin tehtävin rustaus edessä. Ensi viikolla pitää palauttaa portfolio joten se pitää saada julkaisukuntoon. Sayonara!

Jep, nyt käsivartta sitten kutittaakin mukavasti. Olen allerginen joten pääsin mukaan testiin. Huomenna alkaa nenän limakalvojen säteilytys. Nyt japanin kimppuun.

Kahdeksaskymmenesseitsemäs päivä

Keskiviikko.

Hissan luento aiheesta Vallankumoukset Venäjällä. Tylsä proffa, nojasi pöytään ja luki paperista. En meinannut pysyä hereillä. Plus että syvällisyys oli taas lukion hissankurssin tasoa. Ja kun en edes aiheesta kirjoita esseetä niin motivaatio oli pohjamudissa.

Hengailin mökillä kunnes viiden maissa kipitin Costcuttersiin Essin, Tiian ja Jamesin kanssa ostamaan tykötarpeita pikkujouluja varten. Tiialta kysyttiin papereita eikä raukka ollut muistanut ottaa niitä mukaan. Lohduttelin neitiä että "oot vain niin nuorekkaan näköinen".

Seiskalta alkoivat sitten pikkujoulut. Laura, Anna ja Laura olivat koristelleet kämppänsä oikein hienoksi ja läppäriltä soivat ikivihreät. Kännykän desibelimittarin mukaan keskustelun taso oli tuossa 85-91 desibelin välillä. Varmaan oli naapureillakin hauskaa.

Yhdentoista maissa hypättiin taksiin ja suhattiin Bushwackersiin jatkoille. Bushissa oli tuttuun tapaan kova meno, tosin kellarin tuulikone oli rikki, mikä oli harmi. Hissan kurssilta tuttu Jacob joraili allekirjoittaneen kanssa ja huuli pyöreänän ihaili pikku-Lauran ja Tiiun rytmikästä lantion liikettä. "Finnish girls are so hooooooot man!" Tuollaisen kommentin jälkeen olikin aivan pakko ängetä tyttöjen väliin kolmanneksi pyöräksi.

Eli hauskaa oli vaikka paluumatkalla vettä satoikin reilusti ja kaikki olivat märkiä ja kylmissään.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Kahdeksaskymmeneskuudes päivä

Ei ihan niin hieno otsikko kuin tuleva kuudessadaskuudeskymmeneskuudes päivä mutta melkein...

Enivei, kerrankin heräsin sen verran ajoissa että hampipyykin lisäksi sain tukankin kammattua ja totesin että parturissa käynti voisi olla kova sana. Tosin Skatie vaati että sen pitää saada leikkiä stylistiä ennen kuin letti lyhenee. Heikkouden hetkellä menin lupaamaan. Odotan kauhunsekaisin tuntein.

Samoin itsenäisyyspäivän iltajuhlan järjestelyt etenevät. Ei nyt ihan yhtä massiiviset kuin vaikkapa Sarkatanssiaiset Kadiksessa aikoinaan mutta onhan se mukavaa että saadaan lähes kaikki suomalaiset samaan ravintolaan samaan aikaan syömään ja seurustelemaan.

Luennolla Darrell-setä puhui Valituksen (eiku siis Valistuksen) ajasta. Hieno aikaa, harmi etteivät tiedemiehet ole enää yhtä pop kuin silloin. Bach, Newton, Smith ynnä muut kumppanit pulpahtivat pinnalle. Hong Kongin vahvistus David avasi taas kerran sanaisen arkkunsa ja kaikki hymähtelivät salaa. Poikaraasulla on ilmiömäinen taito kysyä samaa asiaa (eri sanoin tosin) kuin minkä proffa on juuri sanonut. Tähän tyyliin:

Proffa: "Valistuksen aikana uskonnosta haluttiin riisua taikausko pois"
David: "Voitaisiinko sanoa että taikauskon riisuminen uskonnosta tapahtui valistuksen aikana?"

Tähän kun vielä yhdistetään kundin melko hirmuisen hulppea aksentti, niin luennon kevennys onkin valmis. Proffatkin vielä pelaavat hyväntahtoisesti mukana, "Yes David, that's exactly right". En ole vieläkään oikein varma että onko kaveri koomikko vai eikö oikeasti hissi nouse ihan ylös asti.

Darrellin jälkeen Tohtori Tim veti seminaarin Jeremy Benthamista. Utilitiarismin isä. Kirjoitinkohan ton oikein? Eips, U-T-I-L-I-T-A-R-I-S-M-I. Ja totta kai kirjoitetaan eri tavalla englanniksi. Olin aiheesta joskus jotain lukenutkin mutta hyvin syvennettiin miehen elämää ja saatiin keskustelua aikaiseksi. Itse kysyin oliko Marx imenyt vaikutteita Benthamista. Tim oli sitä mieltä että ei, koska Bentham ei ikinä kannattanut vallankumousta kun taas Marxin ideologiahan tunnetusti lähti vallankumouksesta. Mieltä jäi vähän kaivertamaan se seikka että jos olen asian oikein ymmärtänyt, ideaalinen kommunistinen yhteiskunta olisi hyvin lähellä Benthamin ehdottamaa, klassista utilitaristista yhteiskuntaa. No, ei ole koekysymys.

Kokeista puheenollen, luennon jälkeen pänttäsin tulevaa esseekoetta varten (Eikö ollutkin hieno aasinsilta?) kirjastossa. Luin kaksi akateemista lehtijuttua Aatu-sedän seikkailuista lisää. Alkaa hiljalleen tulla Aatu-sedän seikkailut jo korvista ulos mutta minkäs teet. Pitäisi myös alkaa lukemaan lisää 1600-/1700-luvun leipämellakoista toista esseetä varten mutta sen palautus on vasta tammikuussa... ja politiikkaa varten pitäisi tutkia terrorismi raportointia lehdistössä... ja japanin tehtäviäkin on jäljellä vaikka kuinka.

Pyh pöh, Kristo ei moisista stressaa. Menen lämmittämään makaronia. Vai pitäisikö sittenkin tilata pitsa? Mmmmm, large meat feast pan pizza with cheesy garlic bread... Jooh, valinta on aika helppo.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Kahdeksaskymmenesviides päivä

Mondag!

Ja joulukuukin lähti käyntiin. Reippaana poikana vein pyykit koneeseen pyörimään, palautin Aatu-kirjat kirjastoon ja hengailin kotona hetken ennenkuin tie vei takaisin pyykkitupaan. Sielläpä odottikin mukava yllätys - kahdeksasta koneesta kaksi oli rikki ja loput kuusi käytössä. No, kolmen tunnin odottelun jälkeen sama tilanne. Joten ei auttanut muu kuin kerätä pyykit reppuun ja levitellä ne huoneeseen. Onneksi sain Karilta lämpöpuhaltimen lainaan, elän toivossa että vaatteet kuivuisivat parissa tunnissa niin olisi jotan päälle pantavaa Trampsia varten. Tai sitten jätän väliin.

Kahdeksaskymmenesneljäs päivä

Sunnuntai ja kaamea kapula.

En tiedä mitä olen oikein tehnyt mutta selässä on komea kuhmu ja vatsalihaksetkin ovat perhanan kipeät. Ja korvien välissä hakkasi komppaniallinen kääpiöseppiä. Huh-huh, tyttöjen synttäribileet ovat hengenvaarallisia.

Pizza Hut toi rapulalääkettä ja netissä surffailu sekä NWN2 tarjosivat ajanvietettä. Lueskeskelin sivusilmällä Hitlerin elämänkertaa (kolmas Aatu-kirja menossa). Sähköpostiin oli tullut huomautus kirjastosta että kolme kirjaa on myöhässä, yhteismaksu 3,75£. Kääk! Eikä kirjasto tietenkään ole auki sunnuntaina.

Siinähän se päivä sitten meni, Facebookista kuvia ihmetellessä.

Kahdeksaskymmeneskolmas päivä

Lauantai ja Gay Parade ilta.

Heräsin iloisesti varttia vaille kuusi aamulla kun Joni koputteli oveen. Kuteet niskaan ja pihalle jonne laulukuoro "Uniset Hullut" kokoontui. Kari soitteli kitaraa ja kaikki laulettiin iloisesti Marin ikkunan alla. Ei se raukka ollut uskoa silmiään. Harvempi meistä osaakaan odottaa syntymäpäivälaulua kuudelta aamulla.

Mentiin Jonin kanssa takaisin nukkumaan ja uni tulikin ihan tarpeeseen. Kun heräsin iltapäivällä, surffailin netissä ja aloin valmistautua illan bileisiin - teemana Gay Pride/Parade. Joten kainalokarvat ja parransänki pois, mekko päälle ja Skatie ystävällisesti vielä meikkasikin allekirjoittaneen.

Bileet olivat jo kovassa vauhdissa kun saavuin paikalle. En onneksi ollut ainoa transu paikalla mutta kyllä kamerat taas räpsivät kun Karin kanssa poseerattiin. Huh-huh.

Hauskaa oli vaikka ilta päättyikin tuskaiseen Guitar Heroen vingutukseen. Mikähän siinä on että kännissä pitää ruveta sitä soittamaan vaikka soittamisesta ei tule yhtään mitään? No, onneksi sammuin jossain vaiheessa.

lauantai 29. marraskuuta 2008

Kahdeksaskymmenestoinen päivä

Perjantai.

Valvoin siis iloisesti koko yön. Aamulla meinasi väsyttää mutta kävin hakemassa SU-kaupasta Red Bullia ja taas jaksaa.

Naapurin balkan-porukka piti pirskeet ja minutkin oli kutsuttu mutta päätin jättää väliin ja viettää rauhallista koti-iltaa. Surffailin netissä ja pelailin. Olin jo menossa nukkumaan kun tupakalla ollessa törmäsin Heiniin jonka läppäri ei enää suostunut yhteistyöhön. Pari tuntia myöhemmin oli pakko luovuttaa, en keksinyt enää mitään niksiä millä saada kone korjattua.

Joten pääsin jo puolenyön aikoihin nukkumaan, mikä onkin hyvä sillä herätys on aamu-kuudelta.

Kahdeksaskymmenesensimmäinen päivä

Torstai.

Nousin sängystä puoli kympin aikoihin, kiitos edellisyön tapahtumien ja parin tunnin patjapainin olin nukkunut ehkä kymmenen minuuttia kaiken kaikkiaan. No, ei se menoa haittaa. Painelin politiikan seminaariin jossa kerrankin olin ensimmäisenä paikalla. Puhuttiin ideologioista, erityisesti konservatismista ja sosiaalidemokratiasta sekä niiden vaikutuksesta eri asioihin, joita jengi käsittelee esseissään. Meikäläisen terrorismi oli helppo aihe joten surffasin seminaarin läpi.

Luento taasen käsitteli sanomalehtiä ja mediaa sekä niiden roolia. The Sun on muuten kuin Iltalehti ja 7Päivää yhdistettynä. Kipeä lehti, mutta niinhän kaikki brittitabloidit on. Oikein naurattaa kun suomalaiset poliitikot hermostuvat kotimaisesta kirjoitteluista. Vanhanen saisi varmasti sydärin jos The Sun ottaisi herran tähtäimeen. No, spektrin toiselta laidalta sitten löytyi The Guardian joka olikin oikein Vanha Kunnon Sanomalehti. Hyvinkin mielenkiintoinen luento.

Luennon jälkeen oli vähän väsy olo joten menin pikkupäikkäreille joilta heräsinkin siinä iltakympin aikoihin. No, sehän tarkoittaa ettei nukkumisesta tule enää mitään joten läppäri auki ja NWN2 pyörimään.

perjantai 28. marraskuuta 2008

Kahdeksaskymmenes päivä

Keskiviikko.

Hiphei. Luento oli ja meni. Illalla vetelehdin koneen ääressä kun tytöt laittautuivat valmiiksi ulos menoa varten. Jossain vaiheessa Skatie ja sen kaveri Ell~ jotainjotain rupesivat riivaamaan allekirjoittanutta mukaan. Eihän siinä auttanut muu kuin lopulta suostua. Skatien poikaystävällä kun oli synttärit ja vaikka mitä.

No, olin jo saanut bilekuteet niskaan ja hengailtiin kaikki Skatien huoneessa kun tyttö kaiveli repustaan meikkejä. Ja sanoi vain auts jossain vaiheessa, nosti kätensä ylös repusta - and there was blood everywhere. Skatie kännissä tietysti heiluttaa kättään jokaiseen ilmansuuntaan, vakuuttaen olevansa kondiksessa vaikka koko käsi on yltä päältä veressä. Tuli vähän kiire.

Käärin vessapaperia kunnon rullan käden ympärille ja raahasin tytön vessaan huuhtomaan enimmät veret pois. Ilmeni että Skatien reppuun oli hajonnut lasipullo aikaisemmin ja repun pohjalla oli lasin sirpaleita vielä huolella. Meikkejä kaivellessaan tyttö oli saanut kolme viiltohaavaa sormiinsa joista ylivoimaisesti pahin peukalossa (oikein leveä ja röpelöinen). Minä sitten olin jo soittamassa ambulanssia kun verenvaluminen ei meinaa loppua millään ja meillä on vessakin veressä. Plus tyttöjen mekot, mun farkut, eteisen lattiamatto, Skatien huone yms. Kivaa.

Skatie vannoo ja vakuuttaa olevansa kunnossa ja tarvitsevansa vain laastarin jotta voi lähteä Bushiin juhlistamaan kullanmurunsa synttäreitä. Eipä auttanut sitten muu kuin paketoida käsi uudestaan vessapaperiin ja lähteä Diveen kysymään portsareilta ensiaputarvikkeita. Paikan päällä olikin yksi poke jolla oli ihan ensihoitajan koulutus. Tämä riisui vessapaperin pois, ryhtyi puhdistamaan kättä ja totesi nopeasti että ambulanssi pitää kutsua paikalle. Tällävälin Ollie (Skatien puolisko) oli tullut paikalle ja meikäläinen jutteli jonkun random jampan kanssa - joten Skatie juoksee karkuun, tottakai. Iltahan menee pilalle jos joutuu sairaalaan lähtemään.

Onneksi neiti oli sentään karannut vain kämpälle takaisin. Selitin kärsivällisesti että haavassa oli todennäköisesti lasia sisällä ja ainakin paperia, tulehdusriski on suuri ja niin edespäin. Ollie tuli paikalle joten jätin rakastavaiset kahdestaan. Onneksi seinät on paperia niin kuulin keskustelun. Skatie tahtoi Ollien menevän Bushwackerssiin juhlimaan synttäreitään, poika taas halusi olla tyttönsä tukena. Käsittämättömästi pariskunta sai tästä riidan aikaiseksi, johtaen herran poistumiseen ovet paukkuen paikalta ja Skatien julistavan tämän maailman suurimmaksi kusipääksi. Siinä sitten ihmettelin että mitähän tässä pitäisi tehdä, kun neiti päättää puhdistaa haavat omatoimisesti vessassa. Sillä seurauksella että ne alkavat kaikki vuotaa verta uudestaan. Olipa hyvä että olin siivonnut vessan jo kerran. Taas oli verta kaikkialla. Tässä vaiheessa kun kellokin oli jo jotain aamu-kahden jälkeen, paloi pinna. Raahasin Skatien takaisin sisään ja pistin istumaan lattialle (tämä oli lähdössä paljain jaloin kultansa perään tekemään sovintoa), soitin hätänumeroon ja tilasin ambulanssin. Ja koska neiti oli jo kerran karannut ambulanssilta, sain kuunnella hätäkeskuksen vittuilua aiheesta ja vakuuttaa että nyt ei tule turha reissu.

Verenhukka ja laskuhumala alkoivat vaikuttaa ja Skatie lopulta rauhoittui. Ambulanssi tuli kampuksen vartijoiden kanssa ja ensihoitaja totesi samantien että pitää mennä sairaalaan ja heti. Puettiin Skatielle kengät jalkaan ja päästiin ambulanssille jossa tuli toinen kriisi kun neiti lähes hysteerisesti vaati että mun pitää tulla mukaan joka taas ei lanssikuskille sopinut kun ei kuulemma ollut tilaa. Lupasin Skatielle olla hereillä ottamassa tätä vastaan.

Ambulanssi lähti ja annoin tietoni vartijoille. Ja sitten seurasikin illan koominen kevennys - kaksi brittipoikaa olivat tulossa kaupungilta eivätkä huomanneet vartijoita. Joten kovina poikina heittivät lasipullonsa asfalttiin ja räkättivät päälle. Vartijoita ei naurattanut, minua kylläkin kun hetken päästä pojat keräsivät lasinsirpaleita roskikseen vartijoiden valvovan silmän alla.

Lopulta pääsin takaisin kämpille jossa totesin että huoneesta on mennyt sähköt. Onneksi muistin että sulakerasia on eteisessä eikä se ollut edes lukittu. Sain sähköt takaisin päälle, oli vain vastus napsahtanut. En kyllä ymmärrä miksi mutta aivan sama. Hengailin pystyssä kaikessa rauhassa kunnes Jenny ja Ben palasivat kämpille kunnon lauman kanssa. Ben oli näköjään tälläkertaa valinnut pakistanilaisperäisen neitokaisen koeajoa varten. Jenny ja Amanda halusivat tietää kaiken Skatien illasta joten jouduin seikkaperäisesti selostamaan illan tapahtumat. Kello oli varmaan puoli viisi kun Skatie, Ell~jotainjotain ja Ollie palasivat kämpille. Sovinto oli solmittu ja maassa taas rauha. Käytiin neidin kanssa tupakalla ja turistiin vähän aikaa ennen nukkumaan menoa. Omassa huoneessa odottikin mukava yllätys - sporttinen blondi sängyssäni, valmiina palkitsemaan hyvät tekoni - eli siis Skatien kaveri Ell~jotainjotain oli sammunut sänkyyni, kengät jalassa ja takki päällä. Riisuin tytöltä ulkovaatteet päältä, käänsin kylkiasentoon ja ryömin viekkuun. Eihän luennon alkuun enää ollutkaan kuin nelisen tuntia.

Onpahan taas jotain kerrottavaa lastenlapsille.

torstai 27. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmenesyhdeksäs päivä

Tiistai.

Early Modern England. Tohtori Tim puhui taas intohimoisesti. Mahtava proffa kyllä. Tällä kertaa aiheena oli Industrial Growth in 18th Century England. Imperiumin rakentamista, orjakauppaa ja ripaus valkoisen miehen taakkaa, vaikka se nousi julkisuuteen vasta 1800-luvulla. Atlantin kauppatriangeli oli tuttu entuudestaan mutta hyvä sekin oli kerrata.

Luennon jälkeen palasin tupaan ja asensin Neverwinter Nights 2:sen molempine lisäosineen. Joo, sorruin viikonloppuna ostamaan koko setin. Siinähän se iltapäivä/ilta/yö sitten menikin.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmeneskahdeksas päivä

MONDAG!

And that means TRAMPS baby, TRAMPS!

Heräsin reippaana poikana jo 13:30 nähtyäni unta Hanniksesta ja alieneista ja bunkkereista ja vaikka mistä. Joo, Nea/Nina/Nora voi kertoa Hannikselle että raukkaparka seikkailee mun unissa Brittein saarilla asti. Eli oli siis kunnon liskojen yö, vaikken ole juonut pitkään aikaan.

Vaatteet niskaan, paperit kainaloon ja kohti International Centeriä. Tarkastutin passikopioni ja sain kuulla että olisi hyvä saada leima rekisterikeskuksesta. Painelin sinne, sain leiman, kurssikoodini ja olin tyytyväinen. Kipitin SU-kauppaan, ostin kirjekuoren ja kaksi postimerkkiä, tavasin osoitteen kuoreen, sujautin paperit sisään, liimasin kiinni, liimasin postimerkit paikoilleen ja avot - työnsin kirjekuoren postilaatikkoon. Nyt jos kaikki menee putkeen niin brittien opintolaina on mun. Ja paras olisikin, sillä maksetaan koulumaksu!

Äärimmäisen ylpeänä itsestäni painelin takaisin kämpille, vaihdoin kuulumisia kämppisten kanssa ja tilasin Jonille pastaa Pizza Hutista kun Jonin netti takkuili. Tunsin vihdoinkin itseni tärkeäksi, jopa Ihmiskunnan Pelastajaksi (tm).

Lähdettiin Jamesin kanssa (ei kämppis vaan naapuri James - ja täällä Jameseja on enemmän kuin mäkäräisiä elokuussa Lapissa) Costcuttersiin shoppailemaan. Ei kävelty käsi kädessä - tiedän kyllä mitä te likaiset ihmisen tekosyyt ajattelette! Kämpillä pistin pullot kylmään ja koomasin läppärillä Fallout 1:stä pitkästä aikaa. Ai että se on ihan mahtava peli.

No, Nora ja Mari saapuivat juomien kanssa paikalle joten pakkohan se oli aloittaa illan valmistelut. Jätin tytöt soittamaan kitaraa ja painuin suihkuun. Ai että on ihanaa kun joku valuttaa keittiöstä kylmää vettä saaden suihkun muuttumaan tulikuumaksi. Kai joku tyttö tykkää kirkkaan punaisesta nahasta...

Arla ja Emmi liittyivät joukkoon iloiseen, pelattiin vesiputousta ja muita hassun hauskoja juomapelejä kunnes oli aika lähteä Trampsiin. Matka sujui ilman sen suurempia kommelluksia.

Mutta Tramps... oooo, Tramps.... sanat eivät riitä kuvailemaan ihanuuttasi! Brittitytöt olivat laittaneet parastaan että saisivat Kristo-raukan sortumaan synnin teille. Lyhyttä hametta, avonaista kaula-aukkoa, korkeita korkoja jokapuolella! Piti useampaan kertaan rullata kieli takaisin suuhun ja pakottaa suu kiinni. Ei todellakaan ole helppoa olla mies. Paitsi jos olet britti - juttelin yhden paikallisen kanssa ja tämä totesi coolisti: "nah man, the birds are allright, I guess, nothing special". Teki mieli lyödä moista idioottia. Toisaalta, jos on koko elämänsä uinut kermavaahdossa, suolavesi voi tuntua ikävältä.

Oli siis ratkiriemukasta - jorasin jengin kanssa ihan kiukulla. Pitkästä aikaa tein myös tuttavuutta kakkosten kanssa, which was nice.

Bongasin kämppis-Benin tanssilattian reunalta kolmen brittitytön kanssa ja päätin mennä wingmaniksi mukaan, poikarukka näytti olevan pulassa. Ja ensimmäistä kertaa törmäsin rasismiin! Toisin sanoen sain rukkaset, mutta syy oli "What? He's finnish!? Get lost creep!" Olin niin hämmästynyt etten saanut mitään järkevää sanotuksi, menin pitelemään pylvästä paikoillaan. Muutaman hetken päästä pylväs näytti pysyvän paikoillaan itsekseenkin, joten palasin Benin luokse, morjenstin jamppaa, vilkutin silmää vihreäpukuiselle nartulle ja painuin tanssilattialle. Ja joo, sain suunnatonta mielihyvää loppuillasta kun näin että kyseinen neitokainen istui yksinään sohvalla surkean näköisenä. Ben oli saanut parempaa seuraa. Ja sujuvasti aasinsillan kautta asiasta toiseen, olen perhanan kateellinen Benille - poika on sellainen häntäheikki että oksat pois. Joka ikinen kerta kun näen miehen kaupungilla, tällä on eri tyttö kainalossa. Ja hyvin, hyvin usein se myös raahaa friidun kämpille asti laulattamaan lakanoita. Pelimies, ei voi muuta sanoa. Pisteet kotiin!

Kotiin palatessa huomasin että Arlan huoneessa oli valot päällä, joten eikun pullonkorkkia ikkunaan. Neiti oli onneksi vielä hereillä. Juteltiin varmaan tunnin ajan vaikka mistä ja erityisesti leffoista - vertailtiin väkivallan kuvaamista 60- ja 70-lukujen leffoissa 90- ja 2000-luvun leffoihin. Tiukkaa meininkiä. Lopulta tajusin että kello on viisi ja meillä molemmilla on luento muutaman tunnin päästä, joten toivotin hyvät yöt, palasin kotiin ja päätin vihdoin ja viimein päivittää blogini.

Tämän blogiviestin kirjoittamisessä kului kaksi desilitraa dieettikokista ja viisi soittokertaa Jean-Michel Jarren Popcorn-kappaletta. Hah, kuka tässä mitään kirjaa pitää!

Seitsemäskymmenesseitsemäs päivä

Sunnuntai.

Kyllä suomen kieli on ihana asia. Missä muussa kielessä voi kirjoittaa: "seitsemäskymmenesseitsemäs"? Kysyn vaan. Joo, joku neropatti mailaa mulle swahilista jonkin täysin käsittämättömän suhu-äänne ja vihellyskombinaation. SWAHILIA EI LASKETA! Vain Indoeurooppalaisia kieliä, kiitos.

Pelattiin Karin, Jonin ja Sonken kanssa DotA:aa. Se on (erittäin) köyhän miehen versio WoW:sta, Warcraft 3:sen moottorilla. Ja jos äskeinen lause ei avautunut sinulle, hyvä lukija, niin ole huoleti - se tarkoittaa ettet ole nörtti. DotA oli itseasiassa ihan hauska, mutta jo periaatteesta en voi pitää pelistä/modista josta se riikinruotsalaisurpo Basshunter on tehnyt biisin. Kuinka urpo pitää olla että tekee biisin aiheesta "en ole irkki-botti" tai "pelataan DotAa ja jutellaan Ventrilossa"? Tai oikeastaan pitäisi kysyä, kuinka urpo pitää olla että OSTAA LEVYN MISSÄ "LAULETAAN" moista sontaa?

Itseasiassa Dota oli ihan hauska. Tietokone tosin huijaa, mutta niinhän se tekee melkein kaikissa peleissä. Civilization on tyyppi esimerkki - tietokone huijaa niin paljon että housut vain viuhuu jalassa jotta se pärjää ihmiselle. Civ4 kärsii tästä ihan yhtä paljon (ellei jopa enemmän) kuin edellisosat.

Eli sunnuntai sujui hyvin rauhallisesti. Jenny, Skatie ja Ben palasivat kämpille. Olin eri reilu ja turisin small talkkia kaikkien kanssa. Jenny puhui multa korvat irti. Ei tajunnut vaikka mulla oli Mount & Blade koneella päällä ja vaivihkaa vilkuilin monitoria jatkuvasti. Kävin jopa pari taistelua läpi. Mutta ei, neiti senkuin hölöttää ex-poikaystävästään ja kaverinsa sekoiluista ja viikonlopun kommelluksista. No, voin syyttää vain itseäni kun menin kysymään. Ja jos ihan totta puhutaan, jos söpö blondi haluaa istua sängylläni ja höpöttää jostain, niin kyllä se vain minulle sopii. Pitää vain esittää 'kovista' että 'maine' säilyy. Oh, did I say that out loud?

Seitsemäskymmeneskuudes päivä

Lördag!

Ei mitään. Tyhjä päivä.

Tai no, tilasin Atarin verkkokaupasta Neverwinter Nights 2:sen. Olipahan taas homma.

Atari-USA myy minulle molemmat lisäosat muttei itse alkuperäistä peliä.
Atari-EU myy minulle alkuperäisen pelin muttei lisäosia.

MITEN VOI OLLA NÄIN VAIKEAA?!

No, tilasin tuotteet ja downloadaus käyntiin, ei siinä mitään. Mutta kyllä on lakitekniset julkaisusopimukset syvältä. Ja siis saman firman nettikaupoista kyse, eri tytäryhtiöt vain. Ja joku vielä ihmettelee miksi jengi piratisoi pelejä. KANNATTAISIKO KATSOA PEILIIN? Kysyn vain.

Henkilökohtaisesti, minulla ei ainakaan ole tarvetta saada boksia (jotka vain tukkivat kirjahyllyn), tai manuaalia (2000-luvulla ei ole kirjoitettua yhtäkään hyvää manuaalia, paitsi Paradoxin peleihin mutta ne ovatkin jumalaisia ja kaiken kritiikin yläpuolella), eikä peleissä ole ollut lisämateriaaleja aikoihin. Jos haluaa ekstraa, pitää tilata Special Directors Cut Collectors Edition Super Hyper Plus Deluxe Shit Fuck The Goose Goddammit Rape The Ass -versio Amazonista joka maksaa 27592873,97 euroa plus postikulut. Tosin hinnan saa nopeasti takaisin, kiitos eBayn ja urpojen jotka eivät tajua tilata ajoissa mutta ostavat tyytyväisenä eBaysta. Peniksen jatke kai sekin.

Ikävä on vanhoja hyviä pelejä, joiden mukana tuli kankainen pelimaailma kartta, manuaali joka oikeasti kertoi muutakin kuin käyttöliittymän ja cd:t/disketit suojakuoressa. Ja perkeleen kakarat, pois sedän nurmikolta! I'm too old for this shit.

RPG-Codexissa oli joskus keskustelua roolipelien vapaudesta. Asia palasi mieleeni kun tarkastin Biowaren tulevan pelin, Dragon Agen foorumin, missä joku raukkaparka penäsi pelaajan vapautta ja Biowhoret tyrmäsivät moisen heti, perusteluinaan jotakuinkinkin "Bioware on maailman paras joten kaikki mitä ne tekee on maailman parasta joten suu kiinni ilkimys!". Tuli elävästi mieleen Bethesdan foorumit ennen Fallout3:sen julkaisua. (Tähän mennessä jokainen on varmaan tajunnut miten paskan roolipelin Bethesda teki, kuten minä ja moni muu, ennusti. Jos vielä väittää että Bethesda-Fallout3 on hyvä rope, pitää ottaa Todd Howardin penis suusta pois ja herätä todellisuuteen)

Jokatapauksessa, asia on tietokonepelien suhteen ikuinen. Pelaajan vapaus versus pelintekijöiden resurssit.

Tietokonepeli ei voi ikinä olla yhtä vapaa kuin perinteinen pen&paper-rope, jossa pelinjohtaja voi hatustaan vetää mitä tahansa ja joustaa sääntöjen suhteen tilanteen niin vaatiessa. Tietokonepeli toimii pelintekijän käsikirjoituksen mukaisesti niin hyvässä kuin pahassa ja sillä sipuli. Mutta pelin tekijä voi tehdä kaikkensa jotta pelimaailma vaikuttaisi vapaalta, silti säilyttäen sisäisen logiikkansa. Ja tässä kohtaa moni pelintekijä iskee kirveensä kiveen. Otetaan pari esimerkkiä:

1) Tappaminen

- Tässä kohtaa päästään heti ongelmiin. Pelaajalla pitäisi olla mahdollisuus tappaa jokainen pelihahmo mitä pelimaailmasta löytyy. Sen ei pidä olla helppoa mutta mahdollisuus pitää olla olemassa. Jos tämä mahdollisuus on, pelaaja valitsee kenet hän yrittää tappaa. Peli ei päätä pelaajan hahmon moraalia, vaan pelaaja päättää sen itse. Tämä on erittäin tärkeää roolipelissä. Jos pelaaja toimii pelimaailman sisäisen moraalin mukaan pahalla tavalla, sillä on seuraamuksensa - pelimaailma hylkää hahmon koittaa rangaista tätä ja niin edespäin. Toisaalta ehkä joku pelimaailmassa arvostaa pelaajaan hahmoa uudella tavalla ja haluaa palkata tämän. Moni pelintekijä itkee että jos pelaaja voi tappaa kenet vain, pelaaja saattaa tappaa tärkeän ei-pelaajahahmon ja näin 'rikkoa' pelin, eli juoni ei pääse etenemään, koska Bob ei voikkaan kertoa pelaajalle tärkeää tiedonmurusta. VOI KYYNEL! Kyse ei ole siitä että pelaaja 'rikkoo' pelin, vaan siitä että pelintekijä on suunnitellut pelinsä huonosti. Falloutissa pelaajan ei tarvitse puhua kenellekään jos ei niin halua. Pelin pystyy pelaamaan läpi ilman yhtäkään keskustelua. Pelaaja menettää silloin paljon, mutta se on hänen valintansa! Tämä on hyvää pelisuunnittelua. Oblivionissa (ja tasapuolisuuden nimissä pitää sanoa että melkein kaikissa 2000-luvun muissakin ropeissa) juonen kannalta tärkeät hahmot ovat kuolemattomia.

Tähän liittyy lasten tappaminen. Asiasta nousi kauhea kohu ja porina kun Bethesda ilmoitti että F3:ssa lapset ovat kuolemattomia. Taitettiin peistä puolin ja toisin, haukuttiin jengiä ees-ja-taas ja niin edespäin. Edelleenkin, maailman sisäinen logiikka kärsii jos osa pelihahmoista on kuolemattomia. En usko että kukaan pelaa Fallouttia tappaakseen lapsia. Mutta se mahdollisuus pelaajalla on. Jos haluaa olla musta sydäminen kusipää, eikun Uzi laulamaan, samalla tavalla ne lapset lakoavat kuin aikuisetkin. Sillä on kyllä seurauksensa - pian koko pelimaailma tietää että pelaajan hahmo on sydämetön lapsimurhaaja. Tämä ei ole hyvä asia. Pointtini on se että jos pelaajalta viedään mahdollisuus tehdä jokin asia, silloin peli tekee moraalisen valinnan pelaajan puolesta ja roolipelissä näin ei kuuluisi tapahtua. Roolipelissä pelaajan pitäisi pystyä tekemään kaikki valinnat. Peli siis pakkosyöttää pelintekijän moraalin pelaajalle. Tai pikemminkin markkinointimiesten gallup-käsityksen yleisestä hyvästä. No, F3:ssa voit räjäyttää ydinpommilla kokonaisen kaupungin taivaan tuuliin, ilmeisesti lapset menevät siinä mukana. Mutta rynkyllä et voi räkänokkia rökittää.

2) Teot ja niiden seuraukset

- Kuuluisa "choice & concequence". Tosielämässä sitä kun istut sohvalla ja vaimo kysyy: "saako tämä hame peppuni näyttämään leveältä?" Aika hidastuu, pulssi kiihtuu, mietit kuumeisesti mitä sanoa. Valinta ja sen seuraukset, joiden kanssa joudut vain elämään. Hyvässä roolipelissä näitä on vaikka muille jakaa eivätkä ne välttämättä ole ilmiselviä. Witcherissä esimerkiksi teet luvussa 1 valintoja joiden lopputulos selviää vasta luvussa 4. Falloutissa monien valintojen tulos selviää vasta lopputekstien aikana, kun peli näyttää mitä tapahtui pelin tapahtumien jälkeen, tyyliin "missä he ovat nyt". Huono esimerkki: Mass Effect. Ihan sama valitsenko keskustelussa vaihtoehdon A vai B vai C, lopputulos on lopulta aina sama. Bioware on syyllistynyt samaan aina Knights of the Old Republicista lähtien. Toisaalta, mitä voi odottaa pelifirmalta jonka kirjoittajien suurin kunnianhimo on kirjoittaa uskottavin mahdollinen romanssi (mikä sinällään ei ole huono tavoite mutta jos se on se ainoa...) ja jonka pääsuunnittelija on vahvasti sitä mieltä että suurin osa pelaajista ei ikinä pelaa pelejä läpi, joten uudellenpelattavuus on turhaa koska 99% pelaajista ei tule ikinä sitä näkemään. Joten nyt näemme pelifirman joka teki Baldur's Gaten kaltaisen mestariteoksen ja jotenkin onnistui vajoamaan syvään pohjamutaan: Knights of the Old Republic, Neverwinter Nights, Jade Empire ja Mass Effect. Uusin tulokas, Dragon Age, lupaa olla BG:n kaltainen mutta saas nähdä.


Molemmat asiat liittyvät pelaajan mahdollisuuteen oikeasti roolipelata hahmoaan. Asiasta voisi kirjoittaa vaikka väitöskirjan (ja näin on tehtykin), mutta eiköhän tämä riitä tältä erää. Surullista nähdä että kaikki tämä tehtiin vuosina 1997 ja 1998 hyvin mutta nykyään pelitoimittajat suitsuttavat kultaa & mirhamia keskinkertaisille pökäleille kun nämä vähän vasenta halvaantunutta takajalkaansa heilauttavat. Ei, ei se riitä että F3 on marginaalisesti parempi kuin Oblivion - jos lähtökohta on haisevaa kuraa, niin haiseva kura+1 ei edelleenkään ole suklaata. Eikä se lohduta yhtään että komentaja Shepardin koko dialogi on ääninäytelty ja että sen kasvojen animointi on parasta ikinä koskaan ja missään. Jos komentajaan samaistuminen on samalla tasolla kuin Quaken "päähenkilöön". Ihan sama minkä Quaken, kaikissa on yhtä paljon sielua kuin Mass Effectin 'sankarissa'.

Jos samaa mentaliteettia käytettäisiin Puolustusvoimissa, niin valapäivän ohimarssissa riittäisi että alokkailla olisi vaatteet oikein päin päällä. Sekään kun ei kaikilta ensimmäisenä aamuna onnistu. Tai ampumataitotestissä saisi kiitettävän sillä ettei ampunut itseään tai palvelustoveriaan. Jos raasu parantaa hieman suoritustaan, siitä pitää kannustaa mutta ei siinä sanota että "Jes toi oli parasta ikinä! Älä edes yritä parantaa enempää, nyt sä olet jätkä maailman huipulla!" Aina on varaa parantaa.

Led Zeppelin - Rock And Roll auttoi tämän(kin) kirjoittamisessa. Ja vähäsen myös J-Kwonin Tipsy.

Seitsemäskymmenesviides päivä

Hii-o-hoo!

Perjantai!

Nukuin pommiin japanin tunnilta. Oh-ho-ho-ho-hoi! No, sellaista sattuu, paremmissakin perheissä! Aina ei voi voittaa.

Masennuin niin että päätin viettää loppupäivän neljän seinän sisällä. Pizza Hut Online toi ruuat kotiin. Mutta Arla perhana saapui paikalle soittamaan Guitar Heroeta joten sain luettua Hitlerin ihmeellisistä seikkailuista sivutolkulla. Kiitos Arla!

torstai 20. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmenesneljäs päivä

Torstai on toivoa täynnä.

Heräsin kymmentä yli yhdeksän, nähtyäni todella mielenkiintoisen intti-unen. Kaikki IT-sankarit olivat paikalla ja joku iso sotaharjoitus (vai jopa oikea sota?) oli alkamassa. Vaikka mitä outoa ehti tapahtua ennenkuin heräsin. Hetken aikaa olin ihan pihalla ympäristöstäni, sitten olin varma että olen nukkunut pommiin joten hädissäni kaivoin kännykän esiin. Suurenmoinen helpotuksen huokaus pääsi huuliltani todetessani minulla olevan vielä kaksikymmentä minuuttia uniaikaa. Samalla totesin että ikkuna on auki ja peitto lattialla, ei ihme että unessa oli kylmä talvi. Ja että olin nukkunut oikean käteni päällä ja se oli aivan tunnoton. No, peitto päälle ja veri kiertämään, käänsin kylkeä ja torkahdin vielä hetkeksi.

Kävin hakemassa Jonnan ja raahauduttiin politiikan seminaariin. Keräsin taas pisteet kotiin kaunopuheisuudellani. Vitsit että mä rokkaan. Ego ei kohta enää mahdu oviaukoista läpi tällä menolla. Iltapäivän luento käsitteli ideologioita ja erityisesti konservatismia ja sosiaalidemokratiaa. Niistä pitää vääntää lappu ensi viikon seminaaria varten.

Luennon jälkeen tulikin kiire kaupungille, sillä kello 14:00 oli ajanvaraus Job Centeriin. Heinin puhelinopastuksella selvisinkin perille ajoissa. Vartijalla oli hauskaa kun ajokortissa lukee Karvinen ja ajanvarauslistassa Kirbelinen. Ei hemmetti.

No, 14:05 kuulin naisäänen ilmoittavan: "Mister Kirbelinen, is mister K Kirbelinen here?" Raahustin toimistoon ja ojensin passin rouvalle, samalla pahoitellen surkeaa englannin tavaus taitoani. Rouvallakin oli oikein hauskaa. No, jää oli murrettu ja hyvä niin, brittibyrokratia ei turhaan ole maailmankuulua. Onneksi rouva oli oikein mukava, jos Kelan tädit olisivat näin symppiksiä, kellään ei olisi syytä valittaa.

Palkitsin itseni tuplajuustolla Mäkissä ja huomasin kyltin "Free Wi-Fi Here!". Sitähän oli pakko testata kun repussa oli läppäri mukana. JA KYLLÄ! Ei palomuuria! World of Warcraft toimii, mikä tarkoittaa että kaikki verkkopelit toimivat. Ja Steam toimii myös. Todennäköisesti DC++ ja Azureus toimivat myös mutta akku on niin finaalissa seminaarin ja luennon ansiosta että en taida ehtiä ladata ja testata niitä. Taidan tulla viikonlopuksi istumaan Mäkkiin...

Jaahas, perinteinen Tahko/Himos reissu on tänä vuonna Himoksella 9-11 tammikuuta. Eli kerkeäisin jopa paikalle. Tuntuu vahvasti siltä että pitää mennä.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmeneskolmas päivä

Keskiviikko eli pikku-lauantai!

Luennolla opin naisten asemasta Hitlerin Saksassa. Erittäin mielenkiintoista. Abortti ja ehkäisyvälineet olivat lailla kiellettyjä, myöhemmin abortista seurasi kuolemanrangaistus. Natsi-ideologian mukaan naisen tehtävä oli synnyttää lapsia; tästä hyvästä jaettiin mitaleja (kahdeksasta lapsesta sai kultamitalin). Sillä ei ollut väliä olitko naimissa vai et, kunhan pyöräytit uusia puhtaita Arjalaisia Valtakunnan tarpeisiin. Politiikasta, yliopistoista ja työelämästä naiset järjestelmällisesti suljettiin pois - seikka mikä osoittautui katastrofaaliseksi sodan aikana. Siinä missä muissa sotaa käyvissä maissa naiset mobilisoitiin teollisuuden palvelukseen, Saksattaret kasvattivat lapsiaan pitkälle 40-luvulle asti. Tehtaat pyörivät osittain orjatyövoimalla ja se myös näkyi työn laadussa.

Seminaarissa harjoiteltiin lähdeviitteiden tekoa. Hyvä harjoitus, palautti mieleen ja terävöitti viitteiden perimmäisen tarkoituksen ja oikean käytön.

Illalla on Ellan synttäribileet rokki-teemalla. Käyn varmaan pyörähtämässä siellä mutta univelkaa on taas kerääntynyt, tekisi mieli mennä nukkumaan ajoissa. Toisaalta, Jenny juuri ilmoitti että Bushwackersissa on "French Maid"-bileet tänään. Voi olla että katuisin loppuelämäni jos moiset pirskeet jäisivät väliin...

Löysin mielenkiintoisen nettisivun, joka käsittelee Hiroshiman valokuvausta pian pommin jälkeen. http://www.designobserver.com/archives/entry.html?id=38841
Harmi etteivät julkaisseet kaikkia kuvia, mutta vähäinenkin määrä on parempi kuin ei mitään. Suurin osahan "ydintuho" kuvista on jenkkien lavastamia ydintesteistä.

Ja päivän kevennys:


Päivitys, yöllä joskus:

Hiihoo, Bushwackersissä oli hupaisaa. Ellan synttäribileet olivat oikein onnistuneet ja sieltä suunnattiin kaupunkiin. Ja voi pojat, sisäkköbileitä ei kannata missata. Piti rullata kieli suuhun ja naulata huulet yhteen. Jorasin itseni hikeen tunti toisensa perään kellaridiskossa. Toisin sanoen, ässä meininki! Törmäsin vaikka kuinka moneen tuttuun, sekä historiasta, että politiikasta ja jopa japanin tunneilta. Jaahas, vajaan viiden tunnin kuluttua pitäisi herätä, taidan ryömiä sänkyyn. Uugh, sukilla voisi pelata tennistä, kunhan löytäisi pallon jostain. S-E-X-Y-!

French maids ftw!

tiistai 18. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmenestoinen päivä

Tiistai.

Jaahas, pahamainen vinkuintiaanipäällikkö Mutiseva Valittaja on näköjään tehnyt täsmäiskun blogiini. Shit happens.

Eilen oli itseasiassa hauska lähteä alkuasukkaiden kanssa liikenteeseen. Pojat tiesivät että Bushwackersissa oli ilmainen sisäänpääsy ja mainostekstarilla sai pullollisen Magnersia kaupanpäälle. Eli sinne siis! Tiskillä tilattiin viiden punnan kannut, jotain Batteryvotkaa tai vastaavaa. Taas oli hinta-laatusuhde kohdallaan. Bushwackers selkeästi yrittää houkutella maanantaikansaa Trampsistä.

No, me kuitenkin siirryimme Trampsiin pian sen avautumisen jälkeen ja sokkelo kun on, hukkasin pojat välittömästi. Löysin sen sijaan Roosan ja Marian tanssilattialta. Jorasin tyttöjen kanssa siihen asti kunnes nämä lähtivät ahkerina opiskelijoina ajoissa nukkumaan.

Tein tuttavuutta paikallisten kanssa useampaan otteeseen mutta kuten edellisestä viestistä voi päätellä, tällä kertaa iskin kirveeni kiveen. Törmäsin tosin useampaankin kurssikaveriin, oli ilo huomata että britit alkavat vihdoin lämmetä - moni halusi jutustella ja morjenstaa vaikka aikaisemmin koulussa eivät ole kaveeranneet ollenkaan.

Valomerkin lähestyessä törmäsin Beniin ja tämän kaveruksiin uudestaan joten siirryttiin Shakey'siin hampurilaisille ja sieltä taksilla kotiin. Soittelin omaksi ilokseni vielä Guitar Heroeta jonkin aikaa ennenkuin menin nukkumaan.

Sitä ihanampi olikin herätä tänään yhdeltä kun pojat pelasivat futista käytävällä ja pallo törmäsi oveeni. Mahtavaa. No, ainakin heräsin ajoissa ja kerkesin iloisesti luennolle.

Tohtori-Tim luennoi taas intohimoisesti, tällä kertaa mellakoista 1600- ja 1700-luvuilla. En ollut tiennytkään kuinka yleisiä mellakat siihen aikaan olivat Englannissa. Vaikka mellakointi oli rikos, se nähtiin myös eräänlaisena oikeutena, olivathan kansalaiset "vapaiksi syntyneitä". Freeborn englishmen indeed. Naisten osuus mellakoissa oli myös suuri, erityisesti ruokamellakoissa. Köyhät naiset olivat itseasiassa hyvin tasa-arvoisia, erityisesti verrattaessa aatelisnaisiin, sillä köyhälistön nainen oli vastuussa perheen ruokkimisesta ja taloudesta. Eli mies kävi töissä ja toi palkan kotiin (jos ei ryypännyt sitä) ja nainen säännösteli rahat ja hoiti ostokset. Ja auta armias jos leipäkauppias nosti hintojaan - naiset aloittivat mellakan välittömästi. Ja jos hinta ei pudonnut, haettiin aviomiehet paikalle ja aloitettiin kunnon rähinä. Luento oli sen verran mielenkiintoinen että päätin kirjoittaa lopullisen esseeni mellakoista.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmenesensimmäinen päivä

Wooh!

Eli hengailin pystyssä klo 10:00 asti, mutta sitten nukutti niin pahasti että oli pakko mennä koisimaan hetkeksi. Enkä tietenkään herännyt ajoissa vaan nukuin pommiin ja missasin tutoriaalin. No, kirjoitin proffalle anteeksipyyntösähköpostin ja toivottavasti saan uuden ajan.

Yritin kerätä jengiä että mentäisiin Trampsiin mutta kukaan ei ollut lähdössä. Uskomatonta mutta totta! Lähdin sitten Benin ja brittijätkien kanssa. Mentiin ensin Bushwackersiin koska siellä oli ilmainen sisäänpääsy ja ilmainen eka tuoppi. Juotiin tuopit ja kannulliset Red Bull Votkaa ja sitten siirryttiin Trampsiin.

Känniviesti jota ei kannata säästää jälkipolville.

Blogiin ja kännykkään pitäisi saada alkolukot.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Seitsemäskymmenes päivä

70! Woot!

Jooh, iloisestihan se yö meni. Kun alkoi galaksin valloitus tympiä, vaihdoin Mount & Bladeen ja mätin Bardichella barbaareja turpaan. "Crush your enemies, see them driven before you and hear the lamentation of their women!"

Päivällä kävin korjaamassa Noran läppärin ja juorusin tyttöjen kanssa, ennenkuin sulkeuduin takaisin opiskelukammiooni.

Taleworldsin foorumeilla oli taas tiukkaa keskustelua Jumalasta, evoluutioista, homojen oikeuksista, älykkyyden määritelmästä ja muusta ihmeellisestä. Siinähän se loppupäivä meni.

Puoli kasin maissa simahdin totaalisesti ja päätin että kello on jo tarpeeksi, voi mennä nukkumaan.

Jossain vaiheessa Skatie herätti minut ja pummasi tupakan. Käänsin kylkeä.

Ja 02:20 nousin sitten ylös, pirteänä kuin peipponen. Ei ihan onnistunut tämä vuorokausirytmin kohdalleen kääntäminen. Oe ja voe. No, onpahan aikaa nyt päivittää blogia.

Josta tulikin mieleeni että on taas se aika vuodesta jolloin ilmatorjuntamiesten ja -naisten on aika suunnata kohti Lohtajaa. Pitääkäähän sankarit taas hauskaa siellä! Ei tullut meikäläiselle kertauskutsua vielä ainakaan :)

Kuudeskymmenesyhdeksäs päivä

Lauantai!

Captain's Log. Stardate 2008. USS Enterprise has sailed through dangerous nebulae, in search of new civilizations to bring into the Federation.

Nojoo, se Star Trek-hassuttelusta. JJ Abrams on tekemässä uutta ST-leffaa, samalla idealla kuin uudet Batmanit ja Bondit (ja Teräsmies mutta se floppas niin kukaan ei puhu siitä) eli leffamaailma alkaa "alusta". Paljon muuttuu mutta tärkein on säilynyt, Tähtilaivaston naisten univormuun kuuluu edelleen minihame.

Samaan hengenvetoon pitää kertoa Stardestroyer.Net nimisestä nettisivusta, jossa Star Wars-fani (joka on ilmeisesti insinööri), on tehnyt "tieteellisen" analyysin SW- ja ST-tekniikoista. Ja ilmoittaa että "jos ne tappelis niin Imperiumi voittas!" Ja tottakai siellä on sivukaupalla ST-nörttien vihaisia sähköposteja: "no ei varmaan voittais!!!"

Mitä ihmiset tekivät ennen Internettiä? Olivat autuaan tietämättömiä elintärkeistä jutuista.

Kiitti Ben muuten että ruinasit silloin kerran Hämppälinnassa mua hakemaan ne David Guettan klubi-tallenteet. 110 minuuttia trancea putkeen on juuri sopivaa taustamusaa moneenkin tilanteeseen.

No niin, asiaan. Perjantai-iltana yritän saada jengiä taas Reflexiin mutta eihän siitä mitään tullut. Jengi ei oikein ollut lähdössä mihinkään. Ollessani tupakalla naapurin polakkien luota luokseni harhaili näpsäkkä brunette joka paljastui suomalaiseksi. Bisse (lempi- ei oikea nimi) on työharjoittelussa Malvernissa ja tunsi sen yhden polakin joten oli etkoilla kampuksella. No, tottahan toki ryöstin neidin heti maanmiestensä joukkoon.

Pitkällisen vatkaamisen jälkeen päädyttiin lopulta kahdestaan kaupungille ja mentiin Velvettiin. Jossa oli ihan hauskaa - Bisselle tarjottiin baaritiskillä juomaa reilusti joten tyttö ystävällisesti kantoi Smirnoffit mulle ja piti bisset itsellään. (Joo, Bisse juo bisseä, hihii!) Kuinka epätoivoinen pitää olla että ostaa baarissa tuntemattomalle mimmille kaksi pulloa? No, minun onneni.

Tanssimisesta ei meinannut tulla mitään kun monitoreissa pyöri Peter Jacksonin King Kong. Kipeä leffa.

Tiiun, Marin, Emmin ja Noran piti tulla paikalle myös mutta eipä näkynyt. Ehkä hyvä niin, sillä ilta päättyi bakteerikantojen vaihtoon taksin takapenkillä.

Lauantaina heräsinkin sopivasti 13:30 aikoihin. Pizza Hut onneksi toi aamupalan/lounaan/päivällisen. Kun tilaa ison pitsan, mukaan saa neljä juusto/valkosipulileipää. Eikä sitä pitsaakaan saa yhdellä kertaa tuhottua, joten hyvin riittää kolmeksi ateriaksi.

Pelasin Space Empires V:sta ja luin samalla lisää Adolf-sedän seikkailuista villeillä 20- ja 30-luvuilla. Se joka vielä väittää että Hitler ovelasti huijasi koko maailmaa päästääkseen valtaan on muuten pahasti väärässä. Aatu teki alusta alkaen pelin hengen selväksi. Juutalaisista eroon, armeija kuntoon, kostosota Ranskaa vastaan ja elintilasota Neukkuja vastaan. Ja jengi hurrasi. Toisaalta, jos itse olisin ollut tavallinen jamppa 20/30-lukujen Saksassa, suurella todennäköisyydellä olisin itsekin hurranut. Saihan Halmeen Tonykin äänivyöryn eduskuntaan. Ei sllä että Aatu ja Halme olisivat muuten samanlaisia, mutta molemmat kävivät "kadunmiehen" kampanjaa. Aatu oli vaan ovelampi ja kävi samalla kampanjaa myös kenraaleille ja teollisuusmiehille.

Illalla totesin että ei nukuta yhtään ja vuorokausirytmi on muutoin aivain riekaleina ja päätin korjata asian valvomalla koko yön ja menemällä sunnuntaina ajoissa nukkumaan.

perjantai 14. marraskuuta 2008

Teknisiä ongelmia

Blogger bugitti jotain ihmeellistä eikä päästänyt kirjautumaan sisään ennenkuin vasta nyt.

Joten ööh, tänään on perjantai. Viimeksi kirjoitin tiistaina.

Keskiviikko: nukuin pommiin mutta luento oli ensimmäisestä maailmansodasta eli en missannut mitään.

Torstai: politiikan luento oli lähinnä opastusta seuraavan esseen tekoa varten. Illalla oli hauskaa kun Skatie ja Jenny kavereineen laittautuivat valmiiksi ballerina-bileitä varten. Onneksi oli farkut jalassa eikä verkkarit kun piti kiristää Skatien rintaliivien olkaimet ja testata Jennyn rinnat kun se oli varma että ne ovat turvoksissa. Näppituntuman perusteella eivät olleet.

Tänään sitten oli japania pitkästä aikaa. Opittiin kalenteri ja verbien jäsentäminen ja loppukevennykseksi askarreltiin origameja.

Tekisi mieli lähteä laittamaan jalalla koreasti mutta jengi ei oikein tunnu innostuvan. Saa nähdä kuinka käy.

tiistai 11. marraskuuta 2008

Kuudeskymmeneskuudes päivä

66. Odotan innolla kuudettasataakuudettakymmenettäkuudetta päivää...

Mitä on opiskelijaelämä? Kerääntykää lapset ympärille niin Kristo-setä kertoo tarinan.

Opiskelijaelämä on sitä että on kahdeksan lonkero-kopion jälkeen hyvässä nousutuiskeesssa Trampsin brittipop/rock puolella kun siellä kerrankin soitetaan Limp Bizkitin biisiä.

Opiskelijaelämä on sitä että samalla hetkellä nätti brunette kävelee ohi, hymyilee sinulle ja halaa hellästi, kuiskaten korvaasi: "Juhlitko sinäkin politiikan esseen palautusta?"

Opiskelijaelämä on sitä että tajuaa sekunnin murto-osassa muistaneensa palautuspäivän väärin ja että 1500-sanan essee pitäisi palauttaa 16 tunnin päästä ja ettei ole vielä kirjoittanut sanaakaan.

Opiskelijaelämä on sitä että istuu munasillaan läppärin ääressä ja tuijottaa Wordin tyhjää oletussivua, yrittäen miettiä oliko edes tehnyt muistiinpanoja luennoilla.

Opiskelijaelämä on sitä että lohduttaa kahden tunnin ajan kämppistä kun tämä kyynelehtii olkapäätä vasten kaikkien miesten olevan persreikiä, kusipäitä, ilkeitä mulkvisteja yms. Ja joo, puin housut jalkaan ensin. Eikä ollut Joni, Ben tai edes James, vaikka James onkin blondi metroseksuaali.

Opiskelijaelämä on sitä että aamu-neljältä päättää mennä nukkumaan pariksi tunniksi jotta voi herätä aamu-yhdeksältä ja kolmessa ja puolessa tunnissa kirjoittaa 1300 sanaa vieraalla kielellä demokratian käsitteestä, demokratian tilasta Iso-Britanniassa, verrata sitä Suomeen ja lopuksi vielä rustata yhteenveto ja lähdeluettelo.

JUMALAUTA MÄ OLEN SANKARI.

Juuri ennen historian luennon alkua kerkesin vielä printtaamaan kaiken ulos ja kahvitauolla kipitin palauttamaan mestariteokseni politiikan palautuslaatikkoon.

Hissan luennolla opin uutta ja ihmeellistä 1700-luvun rikosoikeudesta (tai sen puutteesta). Uusi proffa, Tohtori Tim, aloitti hitaasti mutta kun setä pääsi vauhtiin niin johan mentiin lujaa. Hieno luento. En edes huomannut kun läppärin ansiosta jaloista lähti tunto jossain vaiheessa.

Tänä iltana Divessä olisi Wrestlingiä mutta kun spandex-äijät ei niin hirveästi innosta niin jätän väliin ja keskitän tosi miesten puuhaan eli internetnörtteilyyn.

Jaa niin, Perttu pyysti tiivistelmää Age of Decandencestä:

Falloutin tyyppinen Post-Apokalyptinen fantasiapeli ilman taikuutta ja haltioita.
Vakavasti ottaen, tästä LINKISTÄ löytyy pähkinänkuoressa kaikki tarpeellinen. Jokainen joka piti/pitää Fallouteista tulee suurella todennäköisyydellä pitämään AoD:sta.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Evoluutio vs kreationismi

Kävin läpi vanhoja viestejä ja huomasin että aikaisempi viestini tästä aiheesta oli kirvoittanut pitkän kommentin rakkaalta ystävältäni, Herra Anonyymiltä!

Käyn tässä läpi hänen kommenttinsa ja kumoan ne kohta kohdalta. "Buckle up Dorothy, Kansas is going Bye-Bye!"

"Ei evoluutio ole työskennellyt ihmisen luomiseksi, sillä evoluutio ei ole tietoinen toimija. Se että ihminen on mikä, johtuu sattumasta evoluution kulussa."

Paitsi, jos Jumala on olemassa. Tällöin voi olla jo maailmankaikkeuden alussa tieto siitä, että ihminen tulee syntymään.
Huomaa painotus sanalle JOS. Jos sitä ja jos tätä. Väitteesi pohjautuu täysin siihen että "jos Jumala on olemassa." Valitettavasti Jumalasta ei ole mitään muuta todistetta kuin Raamattu. Yhtä hyvin voisi sanoa että se oli Zeus. Tai Thor. Tai Ukko Yli-Jumala.
Edelleenkin, evoluutio ei ole tietoinen toimija. Sillä ei ole suunnitelmaa, ei tavoitetta. Se on toimintamekanismi, kuten vaikkapa vuorovesi. Ei kukaan haasta vuorovettä oikeuteen jos joku raukka hukkuu.

"Everything from nothing - paitsi ettei se ollut tyhjyys, sillä Big Bang "loi" universumin joka edelleen jatkaa laajentumistaan."

Hieno kommentti, kun edellä luki:
"Ainakin tiedemiehet myöntävät etteivät tiedä mitä silloin tapahtui."
Jostain siis kuitenkin ilmeisesti jotain kautta tiedetään, että alussa oli jotain muuta kuin "nothing". Harmi, ettei tätä asiaa voi empiirisesti tutkia...
En ymmärrä mitä ajat takaa. Emme tiedä mitä oli ennen Alkuräjähdystä. Emme tiedä tarkkaan mitä Bing Bangin aikana tapahtui. Tiedämme että Universumi "syntyi" silloin ja aloitti laajenemisen joka siitä lähtien on vain kiihtynyt. Voi olla että tämä käsitys on väärä mutta tällähetkellä se on totuudenmukaisin. Ensimmäiset alkuaineet syntyivät Alkuräjähdyksessä ja aikojen saatossa kemiallisten reaktioiden ansiosta universumiin syntyi muutakin tavaraa. Karkeasti sanottuma, me kaikki olemme 'avaruuspölyä'. Ja asiaa voidaan empiirisesti tutkia! Mitä ihmettä luulet LHC:n ja muiden hiukkaskiihdyttimien tekevän? Ja miksi teleskoopeilla tutkitaan kaukaisimpia galakseja ja tähtiä mitä vain voidaan havaita? Koska valonnopeuden ansiosta katsomme samalla historiaan! Tätä asiaa tutkitaan joka puolella Maapalloa koko ajan. Asia ei suinkaan ole vielä valmis eikä kaikkiin kysymyksiin ole saatu vastausta mutta se juuri on tutkivan tieteen perusolemus! Emme tyydy siihen että jokin pyhä kirja jonka joku paimentolainen on raapustanut kasaan ja jota on muutettu satoja kertoja osaisi muka kertoa meille kaiken totuuden universumista. Emme tyydy siihen siksi että se aliarvioi ihmisen luontaista älykkyyttä ja käsityskykyä törkeästi!


"Religion vs religion - evoluutio on muka uskonto siinä missä kristinuskokin. Paitsi että evoluutiota tapahtuu koko ajan vaikka kukaan ei siihen uskoisikaan."

Ja Jumala on samoin olemassa, vaikkei kukaan häneen uskoisikaan.
Eh, ei. Fossiilit todistavat meille että evoluutiota tapahtui vaikka ihmistä ei ollut edes olemassa. Tai pienintäkään käsitystä evoluutiosta kenelläkään. Sen sijaan Jumalan ihmeet ovat AINA tapahtuneet kun paikalla on ollut ihmisiä. Paitsi tietysti alkuperäinen luomiskertomus tai sen ensimmäiset päivät. Mutta tästäkin meillä on vain Raamatun yhden osan sana. Miksi se olisi enemmän totta kuin Kalevalan luomiskertomus? Tai Hindujen luomiskertomus? Fossiilit eivät valehtele. Niitä enemmän kuin yksi. Niitä on tuhansia, eri aikakausilta.

9) Order in chaos - eli Jumala on pakko olla olemassa, miten muuten voisi olla järjestys kaaoksen keskellä? Paitsi että järjestys on ihmisen luoma illuusio - kaaos on fakta, tosin luonnonlakien mukainen kaaos, ei totaalinen anarkia. Järjestys (order) on puhtaasti ihmisen luoma käsite."

Samoin kuin kai kaikki muutkin käsitteet(?) Mikä argumentti tuo nyt oli siis olevinaan(?) Myös kaaos voi olla ihmisen luoma illuusio. Ihmisellä ei ole kykyä hahmottaa koko maailmankaikkeutta, vaan ihminen tekee yksinkertaistuksia. Kaoottiselta näyttävien lukujonojen taustalla voi olla hyvinkin yksinkertainen malli. Samoin maaimankaikkeutemme. Ihminen vain ei kykene sitä ymmärtämään, aivokapasiteetiltaan vajavaisena. Jumala sen sijaan voisi ymmärtää varmaan helpostikin.
Hahahaa! Anteeksi, ei saisi nauraa :) Et sitten vaivautunut lukemaan kommenttiani tarkkaan? Koska kirjoitin: "tosin luonnonlakien mukainen kaaos, ei totaalinen anarkia". Oho, vastaväitteeltäsi putosi pohja. Ja lukujonot ovat ihmisen luomia, siksi niiden takana on aina malli, yksinkertainen tai monimutkainen. Vertauksesi ontuu pahasti. Luonnonlait kertovat meille sen mallin minkä mukaisesti luonto/avaruus/universumi toimii, mutta pohjimmiltaan se on kaoottinen. Tarkoitan tällä sitä että ei Universumi yritä kehittää ihmistä tai tappaa ihmistä. Universumia ei kiinnosta ihminen. Tai yhtään mikään. Universumi on kaaos joka toimii omien lakiensa mukaan. Ihmiskunta on selvittänyt osan noista laeista. Loputkin selvitetään ajan kanssa. Voi olla että osa nykyisistä luonnonlaeista joutuu romukoppaan mutta se kuuluu tieteentekoon. Evoluutiokäsityksemme on selvästi muuttunut Darwinin alkuperäisestä teoriasta.

"Intelligence requires intelligence - käytti tietokone ohjelmaa esimerkkinä, eli tietokone on älykäs mutta vaatii ihmisen ohjelmoimaan sen. Niinpä, kuka ohjelmoi apinat? Ja eläimet? Nekin ovat tietyllä tapaa älykkäitä."

Luomisajatusta kannattavien mielestä toki myöskin Jumala.
Totta, tässä kohtaa olet oikeassa. Vertaukseni ontuu.

"Eikä Georgella ollut yllättäen vastausta siihen miten Nooa keräsi eläimet (myös hyönteiset) arkkiinsa, ruokki ne yli kuukauden ajan ja sitten reippaasti asutti koko maapallon taas. Käsittämätöntä."

Vaikken globaalia tulva-ajatusta ja Nooan kertomuksen kuvausten historiallisuutta kannatakaan, ruokkimiskysymykseen on helppo vastaus. Jos oikeasti tuli tulva, kuolleita elukoita ja erinäisiä kasveja kellui oletettavasti aika paljon veden pinnalla. Nooan kertomukseen liittyy myös kuvaus siitä, että luonnonlait muuttuivat silloin, mistä kertoo mm. se, että sateenkaari ilmestyi kertomuksen mukaan vasta Nooan kokemien tapahtumien seurauksena...
No nyt mennään Star Trek-fanaatikkojen linjalle. Eli puolustellaan typerää juonta jälkikäteen keksityille ihmeellisillä selityksillä. Jospa ensin kertoisit miten Nooa keräsi kaikki, IHAN KAIKKI eläimet arkkiinsa - äläkä unohda liskoja, hyönteisiä tai lintuja (ei linnut lennä kuukautta ilman lepoa). Sen jälkeen kerro miten Noa rakensi perheensä kanssa arkin mihin kaikki nuo tuhannet eläimet mahtuivat. Sitten kerro miten Noa ruokki ne. Jaa-että kuolleiden eläinten ja kasvien raadoilla? Just joo. Miten Noa esti lihansyöjiä tappamasta kasvinsyöjiä? Miten suolaisen veden kalat selviytyivät? Sadehan on makeaa vettä ja suolakalat kuolevat jos joutuvat makeaan veteen. Ja jos eivät selvinneet, se tarkoittaa että nykyiset suolakalat ovat evoluution myötä kehittyneet makean veden kaloista.
Ja ihan lopuksi, kerrohan meille miten yksi kantapari kutakin eläintä pystyi luomaan uuden populaation? Biogenetiikan tämänhetkinen tuntemuksemme ei moista salli - sukurutsaus olisi niin raskasta että mutaatioiden määrä jälkikasvussa aiheuttaa sterilisaation hyvinkin pian.

Kerrataanpa:

1) Noa ei mitenkään pysty keräämään maailman kaikkia eläimiä arkkiin
2) Puusta ei pysty rakentamaan niin suurta alusta että siihen kaikki edes mahtuisivat
3) Ruokinta ja hygienia olisivat olleet mahdoton tehtävä
4) Eläimet olisivat vauhkoontuneet ja tappaneet itsensä/toisensa
5) Genetiikka ei mahdollista yhden kantaparin luovan kokonaista uutta populaatiota
6) Meteorologia ei tunne mitään sääilmiötä mikä voisi luoda planeetanpeittävän tulvan
7) Arkeologia ja geologia eivät ole löytäneet pienintäkään todistetta tulvasta. Aina silloin tällöin löydetään fossiilinen puunpalanen jota joku väittää Noaan arkiksi. Ei kelpaa.

Kiitos kommenteista, Anonyymi. En ymmärrä miksi joku haluaa ehdoin tahdoin lukita aivonsa ja siinä sivussa kahlita koko ihmiskunnan. Jos haluat uskoa Jumalaan, ei siinä mitään, sinulla on siihen oikeus. Mutta kun haluat tyrkyttää uskosi muille, niin se ei enää sovikaan.

Tekisi mieli kirjoittaa lisää mutta ei kerkeä. Evoluutio usuttaa minua jo rynnistämään kohti Trampsia - lisääntymään!

Kuudeskymmenesviides päivä

Hiphei, vuorokausirytmi alkaa palautua - tänään heräsin jo puolilta päivin!

Reippaana poikana kävin pesemässä pyykkiä, latasin kännykkään lisää puheaikaa, noudin NUS Extra-korttini SU:sta, varasin ajan Job Centeriin ja hain International Centeristä uuden EU8N-lomakkeen kun töhräsin vanhan pilalle. Vähänkö olen paras.

Tehtiin Jonin kanssa makaronia tomaattikastikkeella (taas). Kun koulu on ohi, en enää ikinä syö makaronia tomaattikastikkeella.

Löysin viikon komediakevennyksen, tosin sen ymmärtäminen edellyttää tiettyä tietämystä Final Fantasy VII:sta. RPG Codex esittää parastaan: Let's Play Final Fantasy 7!
Älä lue mikäli hermostut seuraavista asioista:
neekerivitsit,
homovitsit,
pedofiilivitsit,
insestivitsit,
yletön kiroilu,
FF-vitsit,
pieruhuumori,
ja
sovinismivitsit

Kiitokset Antti muuten kortista, tuli perille. Pitää kyllä itsekin käydä Nykissä jokupäivä.

No ei auta, on uhmattava säätä ja kipitettävä kauppaan. Illalla edessä iloinen Tramps-bailausreissu.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Kuudeskymmenesneljäs päivä

Sunnuntai ja "Reading/Learning Week" loppuu tänään. Toisin sanoen normaali koulu jatkuu taas.

Erittäin rauhallinen lepopäivä jälleen. Tuhlasin monta tuntia Paradoxin foorumeilla.
Luin ensimmäisen Hitler-kirjan loppuun. Kolme jäljellä. Vaihdoin kuulumisia Benin ja Jennyn kanssa jotka palasivat koululle. Skatie tuskasteli soututreeneistä - ulkona satoi kissoja&koiria mutta kyllähän soututreenit pidetään säästä huolimatta. Raukka oli likomärkä ja umpijäässä.
Sorruin ja tilasin PizzaHutista yhdistetyn lounaan ja päivällisen. Luonteen heikkoutta selvästi.
Pohdiskelin hypoteettista maailmaa jossa Saksa olisi jollain taikatempulla onnistunut voittamaan toisen maailmansodan. Sitä pohtiessani ajatukseni jotenkin lipsahtivat H.G Wellsin Maailmojen Sotaan joten pohdin olisiko 40-luvun Wehrmacht pärjännyt Marsilaisille paremmin kuin 1800-luvun britti-armeija? Eipä varmaankaan. Tätä pohtiessani törmäsin S.M Stirlingin "Dominion of Draka"-kirjoihin ja dystopiaan.

Lyhyt versio jos ei jaksa lukea Wikipediaa: Dominion of Draka on etelä-Afrikasta alkanut totalitaristininen apartheid-valtio joka Stirlingin kirjoissa hiljakseen valloittaa koko Euraasian. Draka on yhdistelmä antiikin Spartaa ja sisällisodan aikaista CSA:ta (jenkkilän etelävaltiot). Stirlingin kirjoissa Drakalaiset ovat melkoisen reippaita sotureita ja tiedemiehiä, mutta kirjailija huijaa siinä että hän antaa heille kaikki mahdolliset edut jokaisessa käänteessä. Niinpä 2000-luvulla Drakalaiset lopulta valtaavat Amerikan kaksoismantereenkin ja orjuuttavat loputkin ihmiskunnasta geenimanipulaation avulla. Käytännössä Homo Sapiens on pyyhkäisty pois, lukuunottamatta pieniä avaruusasemia.

No, dystopioista lukeminen on aina hyvää ajanvietettä, samaan tyyliin kuin vaikkapa kauhuelokuvan katsominen, vaikkakin hieman eri tasolla. Stirlingin maailma on kylläkin vielä hurjempi kuin Bradburyn Fahrenheit 451 tai Orwellin 1984. Tai no, aika turhaa yrittää pisteyttää eri dystopioita niiden "hirvittävyyden" perusteella. Enpä haluaisi elää yhdessäkään noista kolmesta. Enkä itseasissa Lemin Futurologisen konferenssinkaan maailmassa. Siinä kirjassa vasta olikin vinoutunut maailma - valtio jakoi ihmisille pillereitä joiden ansiosta kansalaiset elivät tyytyväisinä aistiharhojen maailmassa, kuvitellen elävänsä yltäkylläisyyden utopiassa. Päähenkilö sattuman kautta havahtuu todellisuuteen ja löytää itsensä paskaisesta talosta, surkeissa rääsyissä keskellä urbaania helvettiä. Eroaa vaikkapa Matrixista siinä että ihmisillä on edelleen asunnot ja työpaikat mutta hallinnon "lääkkeiden" ansiosta aivot eivät näe todellisuutta. Itseasiassa kirjassa Lem käy läpi muutamaa muutakin dystopiaa (ja myös todellisuuden käsitettä ylipäätään) mutta tuo jäi parhaiten mieleen kun pikkupoikana kirjan luin.

Mokoma ja Nine Inch Nails sopivat loistavasti taustamusiikiksi kun lukee tuollaista "kivaa" tekstiä.

No, Lemiä muistellessani tuli mieleen se kiinalainen sananlasku: "Olenko ihminen joka näkee unta olevansa perhonen? Vai olenko perhonen, joka näkee unta olevansa ihminen?" Niinpä. Jos puu kaatuu metsässä eikä kukaan ole kuulemassa, lähteekö siitä silti ääni? Fysiikan lakien mukaan lähtee mutta...
Ja jotkut raukat käyttävät huumeita pystyäkseen "funtsimaan" filosofisia kysymyksiä. Minä en tarvitse edes punaviiniä. En kylläkään tiedä onko se hyvä vai huono asia...

lauantai 8. marraskuuta 2008

Kuudeskymmeneskolmas päivä

Nukuin pitkälle iltapäivään, mikä oli oikein antoisaa.

Päivän nettikierroksella löysin hupaisan blogin: Stuff White People Like

Yksi hauskimmista jutuista on #75 Threatening to Move to Canada ja erityisesti sen loppukaneetti:

Note: Canadian white people threaten to move to Europe.

Note: Europeans are unable to threaten to move anywhere.

Hiukan tipahdin.

AnnaP ja Tiiu ovat lähdössä bilettämään mutta taidan jättää tämänkin illan väliin ja lukea lisää Hitlerin ihmeellisistä seikkailuista.

Kuudeskymmenestoinen päivä

Rauhallinen perjantai, päätin hengailla kotosalla.

Olen melkein lukenut E.M Robertsonin kirjan "Hitler's Pre-War Policy and Military Plans 1933-39". Oikein mielenkiintoista luettavaa. Vaikka tiesinkin yleisellä tasolla Hitlerin politiikan ennen sotaa, kirja syventyy yksityiskohtiin reilusti. Kiinnostava huomata kuinka lyhyt jännitteisesti Hitler oikein toimikaan - Puolan valloitustakaan ei lopulta päätetty kuin vasta keväällä 1939.

Illalla katsottiin Arlan, pikku-Lauran ja Annan kanssa Dreamgirls. Ihan hupaisa pätkä, vaikkakin hieman liikaa laulua.

Leffan jälkeen avasin Pandoran lippaan kun opetin Arlan pelaamaan Fallouttia.

perjantai 7. marraskuuta 2008

Kuudeskymmenesensimmäinen päivä

Torstai.

Eilen ei sitten mentykään Reflexiin koska jengi ei oikein innostunut - vaan perinteiseen tapaan suoraan Bushwackersiin. Meitä oli lopulta todella vähän liikkeellä, minä, Arla, pikku-Laura, Tiiu ja AnnaP. Onneksi paikalla oli jo valmiiksi kakkos- ja kolmossuomalaisia. Oudon tyhjää Bushissa kyllä oli, huomasi selvästi että oli Reading Week koulussa ja suurin osa opiskelijoista muualla.

Itse torstai päivä menikin sitten keskiviikkoillan draamaa selvitellessä - kuka pussasi ketäkin ja kuka oli aiheuttanut palohälytyksen kämpillä. Vaikeuksien kautta voittoon.

Illalla sitten pidettiin Heinin järjestämä Batman-maraton. Theo toi 20"-näytön paikalle joten leffoja oli mukavampi katsoa kuin läppärin ruudulta. Katsottiin ensimmäiset kolme Lepakkomies-elokuvaa. Niin se vain on että Kim Basinger < Michelle Pfeiffer < Nicole Kidman. Itseasiassa kakkos-Battyman oli paras, noin niinkuin elokuvana. Harvinaista että jatko-osa on alkuperäistä parempi mutta paistaa se päivä risukasaankin.